Mies ei koskaan kysy "miten päiväsi meni" tai toivota "hauskaa iltaa" tms.

No ole iloinen, jos miehes edes kuuntelee, kun kerrot, jos j puu tain kertomisen arvoista on tapahtunut. Mun mies ei halua kuunella mua. Kuitenkin tuttujen kanssa voi jaaritella loputtomiin samoista asioista.

Meillä on sama homma, olen tullut siihen tulokseen että mies nyt ei vaan puhu "turhia", sanoo jos on oikeaa asiaa mutta muuten lähinnä murahtelee. Eli ei ole kyse kiinnostuksen puutteesta vaan hän on luonnostaan juro. Olen alkanut tottua siihen, kerron päivästäni oma-aloitteisesti, ja toivottelen mukavia asioita sekä kyselelen miten esimerkiksi harrastuksen sujuu. Mies osoittaa välittämistä muilla tavoilla, hän ei vain piittaa "turhasta" lätinästä, joka taas itselläni tulee selkäytimestä.

Ihmiset saavat kommunikoinnin mallinsa yleensä lapsuuden kodista. Ottavat siis tiedostamatta mallia vanhemmistaan. Jos kotona on osoitettu välittämistä sanoin (vanhemmat kyselleet lapselta ja toisiltaan, miten menee ja mitä kuuluu), tämä siirtyy usein aikuisuuden ihmissuhteisiin, myös parisuhteisiin. Sitähän ihmiset tekevät, minkä omissa sosiaalisissa piireissään havaitsevat normaaliksi ja yleiseksi.

Minun mieheni kyllä aika usein kysyy ”Mitäs sä?” tai hellemmin vielä ”Mitä muru?”. Saattaa yleisesti myös joskus kysyä työpäivästä jotain. Jos näkee, että olen väsynyt tms. kysyy, onko kaikki ok. Samoin minä teen hänelle. Ja tosiaan jos töissä on tiedossa jokin vaikea juttu, mistä on yhdessä puhuttu ja jonka toinen tietää toista jännittävän, saatetaan lähettää vaikka peukkuviesti, ”Tsemppiä!” tms. Ei mitään pommittamista tai tenttaamista, vaan normaalia arjen juttelua ja välittämisen näyttämistä.

Olen huomannut, että mieheni vanhemmat ovat aina aidosti tosi kiinnostuneita lapsistaan ja kyselevät kuulumiset. Myös minulta kysyvät. Varmaan tästä kodin kulttuurista mieheni on oman vuorovaikutustapansa oppinut.

Vierailija kirjoitti:

No ole iloinen, jos miehes edes kuuntelee, kun kerrot, jos j puu tain kertomisen arvoista on tapahtunut. Mun mies ei halua kuunella mua. Kuitenkin tuttujen kanssa voi jaaritella loputtomiin samoista asioista.

Tuo kuulostaa valitettavasti siltä, että olet naisena miehelle jonkinlaista pakollista rekvisiittaa, mutta sinä et oikeasti kiinnosta häntä ihmisenä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama homma, olen tullut siihen tulokseen että mies nyt ei vaan puhu "turhia", sanoo jos on oikeaa asiaa mutta muuten lähinnä murahtelee. Eli ei ole kyse kiinnostuksen puutteesta vaan hän on luonnostaan juro. Olen alkanut tottua siihen, kerron päivästäni oma-aloitteisesti, ja toivottelen mukavia asioita sekä kyselelen miten esimerkiksi harrastuksen sujuu. Mies osoittaa välittämistä muilla tavoilla, hän ei vain piittaa "turhasta" lätinästä, joka taas itselläni tulee selkäytimestä.

Niin, "mun tapauksessa" mies kyllä tosiaan puhuu, mutta ei vaan kysele minusta mitään.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa se, että jos on tuollainen tyyppi ettei juuri kumppanilta mitään kysele, niin voiko tämä antikysyjä silloin oikeasti, syvästi ja aidosti

a) tuntea sitä toista osapuolta eli kumppaniaan, jolta ei kysy mitään

b) ylipäätään tuntea mitään aitoa ja syvää yhteyttä?

Kun tällaiselta henkilöltä kysyt ”miksi rakastat minua” niin vastaus on pahimmillaan että ”en osaa sanoa”.

Eli miesparan pitäisi kotona tehdä toinen työpäivä analysoimalla jokaisen sanansa ja sanomattomuudensa...

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kysellä itsestäänselvyyksiä.Kuulustelu on rasittavaa.

Pidätkö kumppaniasi itsestäänselvyyksenä? Tai suhdettanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama homma, olen tullut siihen tulokseen että mies nyt ei vaan puhu "turhia", sanoo jos on oikeaa asiaa mutta muuten lähinnä murahtelee. Eli ei ole kyse kiinnostuksen puutteesta vaan hän on luonnostaan juro. Olen alkanut tottua siihen, kerron päivästäni oma-aloitteisesti, ja toivottelen mukavia asioita sekä kyselelen miten esimerkiksi harrastuksen sujuu. Mies osoittaa välittämistä muilla tavoilla, hän ei vain piittaa "turhasta" lätinästä, joka taas itselläni tulee selkäytimestä.

Niin, "mun tapauksessa" mies kyllä tosiaan puhuu, mutta ei vaan kysele minusta mitään.

AP

Eksä oli tuollainen ja minusta hänessä oli lieviä narsistisia piirteitä. Oikein mielellään jutteli itsestään ja tekemisistään, mutta koskaan ei kysellyt muilta heidän kuulumisiaan. Mainitsin hänelle tästä asiasta, että välillä olisi kohteliasta kysyä toisten kuulumisia. Loppujen lopuksi häntä ei vain kiinnostanut muiden kuulumiset. 

Vierailija kirjoitti:

Jos päivässäsi on ollut jotain erikoista niin toki miehesi olettaa että kerrot sen oma-aloitteisesti. Useimpien ihmisten normipäivä ei todellakaan ole kiinnostavaa kuultavaa. Minua miehenä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se Sinikka oli taas Ritvasta kahvihuoneessa juorunnut. Ihme juttu että naiset jotenkin olettaa että miesten pitäisi olla yhtä kiinnostuneita muista ihmisistä.

Kysymys ”Mitä kuuluu?” tai ”Mites sun päivä on mennyt?” ei ensisijaisesti tarkoita, että kysyjä haluaisi yksityiskohtaisesti tietää toisen päivän kulun ja mitä kaikkea päivän aikana on tehty ja sanottu. Se tarkoittaa vain sitä, että haluaa olla toiselle kiva ja välittää siitä toisesta. Tuommoiseen kysymykseen voi vastata: ”Mitäs tässä. Ihan kivasti. Vähän väsyttää. Mites sulla?” Jos jotain erikoista tai murhetta on, tuollainen keskustelunaloitus on myös signaali siitä, että tarvittaessa toinen kuuntelee ja hänelle voi asioistaan kertoa.

Siitä vain tulee mukava fiilis, kun kumppani kysyy, miten menee. Ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei tarvi olla kahvihuoneessa juoruista kiinnostunut.

Minulla taas ei ole ketään keltä kysyä mitään, kenellä toivottaa hyvää päivää, onnea tai mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päivässäsi on ollut jotain erikoista niin toki miehesi olettaa että kerrot sen oma-aloitteisesti. Useimpien ihmisten normipäivä ei todellakaan ole kiinnostavaa kuultavaa. Minua miehenä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se Sinikka oli taas Ritvasta kahvihuoneessa juorunnut. Ihme juttu että naiset jotenkin olettaa että miesten pitäisi olla yhtä kiinnostuneita muista ihmisistä.

Kysymys ”Mitä kuuluu?” tai ”Mites sun päivä on mennyt?” ei ensisijaisesti tarkoita, että kysyjä haluaisi yksityiskohtaisesti tietää toisen päivän kulun ja mitä kaikkea päivän aikana on tehty ja sanottu. Se tarkoittaa vain sitä, että haluaa olla toiselle kiva ja välittää siitä toisesta. Tuommoiseen kysymykseen voi vastata: ”Mitäs tässä. Ihan kivasti. Vähän väsyttää. Mites sulla?” Jos jotain erikoista tai murhetta on, tuollainen keskustelunaloitus on myös signaali siitä, että tarvittaessa toinen kuuntelee ja hänelle voi asioistaan kertoa.

Siitä vain tulee mukava fiilis, kun kumppani kysyy, miten menee. Ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei tarvi olla kahvihuoneessa juoruista kiinnostunut.

Nimenomaan. Ihanaa, että jotkut ymmärtää, että tarkoitan juuri tällaista normaalia kanssakäymistä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kysellä itsestäänselvyyksiä.Kuulustelu on rasittavaa.

Pidätkö kumppaniasi itsestäänselvyyksenä? Tai suhdettanne?

Miten se tähän liittyy?

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas ei ole ketään keltä kysyä mitään, kenellä toivottaa hyvää päivää, onnea tai mitään.

Ja miten se auttaa ap:ta? "Mulla on vähän tiukkaa rahasta, kun meni hammaslääkäriin rahaa" "Ai jaa, no Namibiassa lapset kuolee nälkään!!!" "Ok, no ei sit mitään, nyt mulla onkin tilillä yhtäkkiä enemmän rahaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päivässäsi on ollut jotain erikoista niin toki miehesi olettaa että kerrot sen oma-aloitteisesti. Useimpien ihmisten normipäivä ei todellakaan ole kiinnostavaa kuultavaa. Minua miehenä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se Sinikka oli taas Ritvasta kahvihuoneessa juorunnut. Ihme juttu että naiset jotenkin olettaa että miesten pitäisi olla yhtä kiinnostuneita muista ihmisistä.

Kysymys ”Mitä kuuluu?” tai ”Mites sun päivä on mennyt?” ei ensisijaisesti tarkoita, että kysyjä haluaisi yksityiskohtaisesti tietää toisen päivän kulun ja mitä kaikkea päivän aikana on tehty ja sanottu. Se tarkoittaa vain sitä, että haluaa olla toiselle kiva ja välittää siitä toisesta. Tuommoiseen kysymykseen voi vastata: ”Mitäs tässä. Ihan kivasti. Vähän väsyttää. Mites sulla?” Jos jotain erikoista tai murhetta on, tuollainen keskustelunaloitus on myös signaali siitä, että tarvittaessa toinen kuuntelee ja hänelle voi asioistaan kertoa.

Siitä vain tulee mukava fiilis, kun kumppani kysyy, miten menee. Ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei tarvi olla kahvihuoneessa juoruista kiinnostunut.

Nimenomaan. Ihanaa, että jotkut ymmärtää, että tarkoitan juuri tällaista normaalia kanssakäymistä.

AP

Tai sitten kyseessä on pinnallinen amerikkalainen small talk -kulttuuri, johon miehenne ei ole vielä hurahtanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päivässäsi on ollut jotain erikoista niin toki miehesi olettaa että kerrot sen oma-aloitteisesti. Useimpien ihmisten normipäivä ei todellakaan ole kiinnostavaa kuultavaa. Minua miehenä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se Sinikka oli taas Ritvasta kahvihuoneessa juorunnut. Ihme juttu että naiset jotenkin olettaa että miesten pitäisi olla yhtä kiinnostuneita muista ihmisistä.

Kysymys ”Mitä kuuluu?” tai ”Mites sun päivä on mennyt?” ei ensisijaisesti tarkoita, että kysyjä haluaisi yksityiskohtaisesti tietää toisen päivän kulun ja mitä kaikkea päivän aikana on tehty ja sanottu. Se tarkoittaa vain sitä, että haluaa olla toiselle kiva ja välittää siitä toisesta. Tuommoiseen kysymykseen voi vastata: ”Mitäs tässä. Ihan kivasti. Vähän väsyttää. Mites sulla?” Jos jotain erikoista tai murhetta on, tuollainen keskustelunaloitus on myös signaali siitä, että tarvittaessa toinen kuuntelee ja hänelle voi asioistaan kertoa.

Siitä vain tulee mukava fiilis, kun kumppani kysyy, miten menee. Ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei tarvi olla kahvihuoneessa juoruista kiinnostunut.

Nimenomaan. Ihanaa, että jotkut ymmärtää, että tarkoitan juuri tällaista normaalia kanssakäymistä.

AP

Tai sitten kyseessä on pinnallinen amerikkalainen small talk -kulttuuri, johon miehenne ei ole vielä hurahtanut?

Ei ole, se kulttuuri tapahtuu yleensä tuntemattomampien kesken ja on paljon ylitsepursuavampaa kuin tämä ja ylipäätään ihan eri asia. Onko kiva ihan periaatteesta vängätä vastaan, ikäänkuin et muka tajuaisi, mistä tässä puhutaan? :D :D

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kysellä itsestäänselvyyksiä.Kuulustelu on rasittavaa.

Näin minäkin ajattelen ja olen nainen.

Mieheni kyselee usein, että mitä olen tehnyt päivän aikana ja koen sen kuulusteluksi ja kyttäämiseksi.

En itse koskaan kysele häneltä, että missä hän on ja milloin tulee kotiin. Työt ovat töitä, eivätkä ne nyt toisille kuulu, eivätkä kiinnostakaan. Jos jotsin ihan erityistä tapahtuu, niin kyllä kumpikin osaa sen itse kertoa ilman rutiinikyselyitäkin.

Emme myöskään tekstaile jatkuvasti tai edes joka päivä tai edes joka viikko.

Kai kyse on yksilöllisestä itsenäisyydenasteesta. Jotkut ovat tällaisia riippumattomampia luonteeltaan ja ap taas ehkä haluaisi elää enemmän symbioosissa sitten. Pitää vain löytää itselle sopiva puoliso, niin yhdessäolo on luontevaa.

Ap, i feel u. Munkaan mies ei koskaan kysy, eikä toivota.

Johtunee mieheni surkeasta lapsuudesta, ei ole vanhempansa kyselleet tai välittäneet: vain ruoka eteen ja puhtaat vaatteet päälle, siinä kaikki. On siis huolehdittu fyysisesti, muttei henkisesti. Ja se on se mihin mun mies on tottunut ja saanut.

Kun on lusikalla saanut, ei ole mistä ammentaa.

Kun menet miehesi vanhemmille, kysyvätkö sulta mitään?

Jotenkin inhoan tuollaisia toivotteluja... Hauskaa päivää! Hyvää syksyä! Pidä hauskaa! Onnea matkaan! Sanon noihin yleensä kiitos vaivautuneesti ja eleen takaisin antaminen on väkinäistä. Olen kyllä huomannut, että jotkut ihmiset tykkää tuollaisesta. Johtuu varmaan siitä, että olemme erilaisia. Ja jos joku on vaikka käynyt leffassa, niin oletan että kertoo, oliko erityisen hyvä/huono tai muuta mainitsemisen arvoista. Jos toista kyllästyttää kertoa eikä mitään kerrottavaa ole, niin ei tarvitse puhella kuulumisia.

Lapselta kyllä kyselen aina, mitä koulussa on tehty ja kenen kanssa, utelen, koska haluan olla mukana ja perillä, mutta koen sen johtuvan tästä huoltajan asemasta. En tunne, että kenenkään pitäisi olla todella kiinnostunut mun arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kysellä itsestäänselvyyksiä.Kuulustelu on rasittavaa.

Näin minäkin ajattelen ja olen nainen.

Mieheni kyselee usein, että mitä olen tehnyt päivän aikana ja koen sen kuulusteluksi ja kyttäämiseksi.

En itse koskaan kysele häneltä, että missä hän on ja milloin tulee kotiin. Työt ovat töitä, eivätkä ne nyt toisille kuulu, eivätkä kiinnostakaan. Jos jotsin ihan erityistä tapahtuu, niin kyllä kumpikin osaa sen itse kertoa ilman rutiinikyselyitäkin.

Emme myöskään tekstaile jatkuvasti tai edes joka päivä tai edes joka viikko.

Kai kyse on yksilöllisestä itsenäisyydenasteesta. Jotkut ovat tällaisia riippumattomampia luonteeltaan ja ap taas ehkä haluaisi elää enemmän symbioosissa sitten. Pitää vain löytää itselle sopiva puoliso, niin yhdessäolo on luontevaa.

Etkö osaa lukea? Ap:n mies kyllä puhuu mielellään itsestään, ei vain ole kiinnostunut kyselemään ap:lta hänen päivästään tai toivottamaan tsemppiä hankaliin päiviin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päivässäsi on ollut jotain erikoista niin toki miehesi olettaa että kerrot sen oma-aloitteisesti. Useimpien ihmisten normipäivä ei todellakaan ole kiinnostavaa kuultavaa. Minua miehenä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä se Sinikka oli taas Ritvasta kahvihuoneessa juorunnut. Ihme juttu että naiset jotenkin olettaa että miesten pitäisi olla yhtä kiinnostuneita muista ihmisistä.

Kysymys ”Mitä kuuluu?” tai ”Mites sun päivä on mennyt?” ei ensisijaisesti tarkoita, että kysyjä haluaisi yksityiskohtaisesti tietää toisen päivän kulun ja mitä kaikkea päivän aikana on tehty ja sanottu. Se tarkoittaa vain sitä, että haluaa olla toiselle kiva ja välittää siitä toisesta. Tuommoiseen kysymykseen voi vastata: ”Mitäs tässä. Ihan kivasti. Vähän väsyttää. Mites sulla?” Jos jotain erikoista tai murhetta on, tuollainen keskustelunaloitus on myös signaali siitä, että tarvittaessa toinen kuuntelee ja hänelle voi asioistaan kertoa.

Siitä vain tulee mukava fiilis, kun kumppani kysyy, miten menee. Ei siinä mitään sen kummempaa ole. Ei tarvi olla kahvihuoneessa juoruista kiinnostunut.

Nimenomaan. Ihanaa, että jotkut ymmärtää, että tarkoitan juuri tällaista normaalia kanssakäymistä.

AP

Tai sitten kyseessä on pinnallinen amerikkalainen small talk -kulttuuri, johon miehenne ei ole vielä hurahtanut?

Ei ole, se kulttuuri tapahtuu yleensä tuntemattomampien kesken ja on paljon ylitsepursuavampaa kuin tämä ja ylipäätään ihan eri asia. Onko kiva ihan periaatteesta vängätä vastaan, ikäänkuin et muka tajuaisi, mistä tässä puhutaan? :D :D

On se kotonakin tapahtuva "turha" höpinä omanlaistaan small talkia. Siis ei tietenkään samalla tavalla muodollista kuin vaikka työpaikan kahvitauolla, mutta kummassakin tarkoitus on olla kohtelias ja ystävällinen, osoittaa olevansa kiinnostunut muista ihmisistä kyselemällä niitä turhia juttuja. Ihan samalla tavalla kun maanantaina kysytään töissä miten viikonloppu meni, voi kotona kysyä puolisolta miten päivä meni. Ei se ole tärkeä tieto, vaan small talkia. 

T: Se jolla juro mies