Vanhemman paheneva ylihuolehtivaisuus vanhetessa
Onko muilla tällaista vanhenevan vanhemman kanssa, joka siis alunperinkin ollut kovin huolehtiva aikuisiakin lapsia kohtaan. Tuntuu, että isäni pitää minua vuosi vuodelta lapsempana, ja on huolissaan kaikesta epäoleellisestakin, ihan normaalielämän murheenkryyneistä ja pieniäkin riskejä sisältävistä asioista, joita omien lapsien elämä kohtaa.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Se on se oma hallinnan tunteen menettäminen kun pistää toimimaan noin. Ja/tai se ettei koe itseään enää hyödylliseksi tai tarpeelliseksi, se on hurjan tärkeää. Jälkimmäisessä on helpompi auttaa, eka onkin vähän kimurantimpi.
Isäni on saanut osallistua viime aikoina paljon etenkin toisen lapsen ja tämän perheen elämään ollen paljon hyödyksi, joten hyödyttömyyden tunteesta ei pitäisi olla kyse.
-ap
Meillä mummon käytös kävi sietämättömäksi kun hän sairastui ja jäi pois töistä.
Tunkee nokkansa joka asiaan ja just tota tuollaista käsittämätöntä varoittelua ja suojelemista.
Vielä ikävästi samaan aikaan kun teinien pitäisi itsenäistyä. Sitten heillä on pallona jalassa tää mummo. Puhelimiin oli pakko laittaa estot.
Tuotapa se taitaa olla monella, joilla nuo piirteet vahvana jo nuorempanakin. Oma elämä ja sen sisältö kun suppenevat jää aikaa murehtia. Myös oma kyky toimiakin ehkä hiljalleen rapistuu ja monella muisti heikkenee niin siinäpä sitä jo onkin.
Raskainta tässä on, että tuosta jää todella negatiivinen olo itselle, kun toinen vaan lataa asioita, joista olla huolissaan ja varoa.
-ap
Jotakin traumaa taustalla, jota ei ole saanut purettua aikanaan? Veikkaan ettei ole vaan yhden tai kahden ongelmana tuo.
Se on se oma hallinnan tunteen menettäminen kun pistää toimimaan noin. Ja/tai se ettei koe itseään enää hyödylliseksi tai tarpeelliseksi, se on hurjan tärkeää. Jälkimmäisessä on helpompi auttaa, eka onkin vähän kimurantimpi.