Kouluongelmat vievät kaikki voimat
Muita samassa tilanteessa? Wilma kirjavana kun mikä, luokan poistamisia, myöhästelyä, unohtuksia. Kokouksia, kokouksia, syyttelyä - kotona riitoja ja jatkuva keskustelua. Koulu on viennyt meidän perheen ilon. Kyseessä 14 vuotias, vielä viime vuonna hyvä ja rauhallinen oppilas.
Miten löytyy tie takaisin hyvään arkeen?
Kommentit (28)
19.
Lapsilta vaadin juuri tämän - sopeutuu tilanteeseen, ole maltillinen, kohtelias ja rauhallinen. Tee tehtävät, ole ajoissa, pyydä apua.
Uskon myös, että oppimisen ilo tulee onnistumisen kautta.
Mutta valitettavasti tällä hetkellä ei pieniäkään edistyksiä nähdään - vaan koulun osalta ollaan erittäin negatiivisia.
Ja itsekin olen edelleen yhteystyökykynen.
Empaattia ja muiden kokemuksia kaipailin - ei syytöksiä.
Mutta tämä on väärä paikka - jonossa perheneuvolaan olen jo. Vertaistukea etsin...
Lapset eivät unohda helposti. Varsinkaan jos kokevat epäoikeudenmukaisuutta. En tiedä miten luottamuksen voisi rakentaa uudestaan. Pitäkää kunnon loma
Ap, minä en osaa sanoa, mistä koulusta lapsesi on ja millainen toleranssi siinä koulussa juuri on käytökselle. Kouluissa on eroa. Jos koulun oppilaat on haastavalta alueelta esimerkiksi, niin tällöin saa olla todella sekaisin, jotta puututaan. Jossain eliittialueen koulussa taas puututaan paljon pienempään. Resurssit on rajalliset ja puuttumiskynnys vaihtelee niin muiden oppilaiden ja tietysti ihan koulun oman politiikan mukaan.
Yleisesti ottaen voisin sanoa, että tuollaiset palaverista toiseen pyörivät lapset on harvinaisuuksia. Niitä on isossa yläkoulussa alle 5. Ts. lapsesi näähdään koulun top-3-5 ongelmanuorena. Ei koululla riittäisi resurssitkaan isomman sakin möyhentämiseen. Tottakai yläkoulussa töppäillään ja möhlitään, rangaistuksia ja puhutteluja tulee, mutta suurin osa nuorista on enimmäkseen ok. Sitten välillä tulee näitä tapauksia, joihin ei pure mikään. Jokainen tunti on tuskaa, pilaavat toisten oppilaiden opiskelun ja mikään sääntö ei koske heitä. Se ei ole enää pelkkää murrosikää vaan yleensä taustalla on isot sosiaaliset ongelmat. Joskus toki kyse voi olla neurologisesta vammasta tai esim. lievästä kehitysvammasta, jolloin nuori on liian kovassa paineessa vaatimusten ja resurssien välillä.
Sanoisin, että pienluokka. Olisiko mahdollista teinin päästä pienluokalle? Yksi luotettava aikuinen ja selkeät säännöt, kunnon koirakoulu pystyyn? Se on pahin vaihtoehto, että pyörii aineenopettajalta toiselle tunnista toiseen ja pilaa niin muiden oppilaiden koulun, opettajan päivän ja vielä omansakin.
Kiitos 24
Asiallisesta kommentista. Mistään sairaudesta ei ole kysymys. Koulu on ns paremmalla alueella Helsingissä. Rehtorin mukaan ”oppilasaines” on sellainen että ei paljon tukea tarvitsee. Sitten kun sitä tarvitaan, ei osata vasta tarpeisiin. Resurssit on minun mielestäni käytetty hassusti. Psykologi ja kuraattori ei ole pyynnöstäni huolimatta lainkaan puhunut lapsen kanssa. Ja psykologilla oli tosi paljon aika (eihän koulussa ole ongelmalapsia). Jopo luokka on nyt ollut kovasti esillä - se on vaativa, mutta näen sitä hyvän vaihtoehdon. Tehostetun tuen arviointi on tehty jo toikokuusta lähtien - mitään ikinä ei tule valmis. Siinä ollaan hitaita - vai onki normaalia että kestä 3 kk?
Jopo luokasta on meillä ollut apua. Koulumotivaatio nousi ja numerot paranivat
Joustavan perusopetuksen luokka, JOPO.
Äärimmäisen harvalla murrosikäisellä on kyky opiskella itseohjautuvasti ja kuulostaa siltä, että ap:n poika tuskin kuuluu tähän ryhmään. Tuo olisi varma reitti syrjäytymiseen kaikesta, myös kaveriporukoista, ainakin niistä, jotka käyvät koulua.