Kouluongelmat vievät kaikki voimat

Vierailija kirjoitti:

Muita samassa tilanteessa? Wilma kirjavana kun mikä, luokan poistamisia, myöhästelyä, unohtuksia. Kokouksia, kokouksia, syyttelyä - kotona riitoja ja jatkuva keskustelua. Koulu on viennyt meidän perheen ilon. Kyseessä 14 vuotias, vielä viime vuonna hyvä ja rauhallinen oppilas.

Miten löytyy tie takaisin hyvään arkeen?

Lähtekääpä lapsen kanssa vaikka kahville kivaan kahvilaan. Kysy rauhallisesti mitä huolia lapsella on, miten hän kokee tilanteensa. Kerro halustasi auttaa, sano että luotat häneen. Kun saat syyn selville käytökseen niin toimit sen mukaan.

Mitä lapsi oireilee? Hyvä ja rauhallinen lapsi ei yleensä muutu yhtäkkiä "wilman värittäjäksi". Mitä on tapahtunut?

Jos kyseessä on tavallista rajumpi murrosikä, ei auta kuin kestää. Pelatkaa koulun kanssa samalla puolella. Käykää niissä kokouksissa, keskustelkaa kotona. Vuosi pari niin helpottaa.

valitettavasti lapsi on keskustelun totaalikieltäjä. Luottamuus kouluun on mennyt, kun selän takana on vaikka kuinka paljon kokouksia pidetty, joista ei ikinä kerrottu mitään. En enää tiedä mitä uskoa - koulua vai lasta.

2.

raju murrosikä ja koulu jossa ei osattu viime vuonna kohdata tämän. Nyt luottamus on mennyt, niin lapsella kun meillä vanhemmilla. taitaa lapsi enemmän istua rehtorin huoneessa kun luokassa. Ja jos on luokassa ei oikein tee mitään - jolloin tulee taas wilma merkintöjä. Ja lisä keskusteluja - kaipaamme aika rauhoittamiseen ilman syylisyyttä. ei onnistu, kun tulee jo seuraava syytös. Henkinen jaksaminen on ihan lopussa. opilashuoltoryhmässä ääneessä ainoastaan vahva erityisopettaja, psykologin ei saa asiansa sanotuksi. ja lapsi vastustaa...

ap

Onko kyseessä tyttö vai poika?

poika

Lähtekää yhdessä johonkin, missä ihan vaan lepäätte ja puhutte muusta kuin koulusta.

Kun olette voimaantuneet, ottakaa yhteyttä kouluun ja yrittäkää saada hänelle vaikka erityisopetusta silloin tällöin.

Olisiko teillä varaa käydä yksityisen lasten/nuotten psykiatrin tai psykologin kanssa juttelemassa. Ulkopuolinen voisi auttaa jäsentämään suurimmat ongelmat ja antaa työkaluja lapsen vaikean olon korjaamiseen.

Voita lapsen luottamus takaisin tai yritä ainakin. Osoita hellyyttä ja huolenpitoa, kerro että rakastat vaikka lapsi miten kiukuttelisi. Tehkää yhdessä jotain kivaa. Ole kiinnostunut lapselle tärkeistä asioista kuten peleistä tms.

Vapaa-ajalla olisi hyvä jos pystyisi purkamaan aggressionsa esim. urheiluun ja saisi jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen, jolle jutella tai vähän vanhemman fiksun kaverin.

Ei koulu ole vienyt iloa vaan lapsesi raju murrosikä. Turha siitä on koulua syyttää. On sinun hommasi kestää ja jaksaa.

Luuletko, että on pahinta, mitä voi tapahtua, kun koulussa pidetään palavereita tai lapsi on kansliassa? Näköjään koulussa jaksetaan vielä yrittää! Luuletko, että opettajat ovat yhtäkkiä keksineet alkaa tehdä jotain niin outoa, että ennen rauhallinen lapsesi on ihan heidän takiaan alkanut riehua ja laiskotella?

Pahinta, mitä voit tehdä, on alkaa tapella koulun kanssa. Se vasta saa murkun sekaisin. Hän etsii sitä tiiliseinää, johon päätään hakata ja sinun ja koulun kuuluu olla se seinä.

Yritä pitää mielessä, että olette yhdessä kasvattamassa lasta. Kysy ja sano reilusti, jos tuntuu, että "selän takana pidetään kokouksia". Käykö lapsi kuraattorilla? Jos ei, niin ole yhteydessä "olemme väsyneitä ja huolissamme, mietitään yhdessä, miten tilanne helpottuisi". Lapsen puolia pitää pitää, mutta uskoisin silti enemmän sitä, millaista viestiä koulusta tulee. Murrosikäiset näkevät usein tilanteet niin, ettei omassa toiminnassa ole mitään vikaa.

7

oneeksi kohta on syysloma, jolloin toivottavasti tilanne vähän rauhoituu. koulu on valitettavasti "mokanut" keväällä pahasti ja oikeasti ei ole yhtään henkilökunnan jäsen johon lapsi luottaa tällä hetkellä. kaiki tukitoimenpiteet tuntuvat tällä hetkellä lapsesta rangaistukselta.

meidän vanhempienkin on vaikea luottaa - pikkuasioista tulee wilman merkintöjä mutta jatkuvat koulussa tapahtuvat rehtorin puhutteluista emme saa tietoa muuten kun lapsilta. pyysimme, että lapsi ei laiteta ennä tilanteisiin jossa hän olisi yksin 3-5 aikuisten vastaan, ja taas tänään oli sellainen tilanne. ja tämä tapahtuu vaikka jo 6 viikkoa on tekeillään tuen tarpeen kartoitus.

kyllä meissäkin vika on, niin lapsessa kun vanhemmissakin - mutta tilanne ei millään rauhoituu, kun lasta pomputeta koulussa paikasta toiseen ilman selkeitä ohjeita ja väärinkäsityksiä syntyy jatkuvasti.

Arvasin, että täälläkin syytetään. Kyllä me olemme olleet yhteydessä psykologiin ja kuraatoriinkin olisimme, jos ei olisi juuri ollut virkavapaalla :).

Koulu aloitti rankaisemalla, ei tukemalla - avoin puheyhteys ei voinnut syntyä, kun vastauksia kysymyksiin ei tullut lainkaan moneen viikkoon.

Ja kyllä rakastamme ja tuemme.

 

Vierailija kirjoitti:

7

oneeksi kohta on syysloma, jolloin toivottavasti tilanne vähän rauhoituu. koulu on valitettavasti "mokanut" keväällä pahasti ja oikeasti ei ole yhtään henkilökunnan jäsen johon lapsi luottaa tällä hetkellä. kaiki tukitoimenpiteet tuntuvat tällä hetkellä lapsesta rangaistukselta.

meidän vanhempienkin on vaikea luottaa - pikkuasioista tulee wilman merkintöjä mutta jatkuvat koulussa tapahtuvat rehtorin puhutteluista emme saa tietoa muuten kun lapsilta. pyysimme, että lapsi ei laiteta ennä tilanteisiin jossa hän olisi yksin 3-5 aikuisten vastaan, ja taas tänään oli sellainen tilanne. ja tämä tapahtuu vaikka jo 6 viikkoa on tekeillään tuen tarpeen kartoitus.

kyllä meissäkin vika on, niin lapsessa kun vanhemmissakin - mutta tilanne ei millään rauhoituu, kun lasta pomputeta koulussa paikasta toiseen ilman selkeitä ohjeita ja väärinkäsityksiä syntyy jatkuvasti.

Yritäpä nyt muistaa, että koulussa on periaatteessa ihan helppoa olla. Sehän on onnistunut tähän asti sinunkin lapseltasi. Eivät opettajat ryhdy taistelemaan oppilaan kanssa, joka tulee tunnille ajoissa, ei häiritse, tekee tehtävänsä ja noudattaa sääntöjä. Tuhannet ja tuhannet nuoret tekevät näin joka päivä. Ja yläkoulun opettajilla on satoja oppilaita. Ei meillä ole mitään intressejä keksiä olemattomia ongelmia tai käyttää aikaa oppilaaseen, joka on ok.

Ja luottamus opettajiin on ihan kiva juttu, mutta itse en muista kyllä teininä tarvinneeni erityistä luottamusta mihinkään. Tunnille mentiin ja hommat hoidettiin ihan riippumatta siitä, kuka oli ope tai mitä hänestä ajattelin. Pääasia on, että lapsi voi luottaa sinuun. Sisimmässään hän luottaa siihen, että sinä ja opettajat yhdessä pakotatte hänet ruotuun ja hän on turvassa. Jos lähdet tappelemaan koulun kanssa, aiheutat vain turvattomuutta.

Kiusataanko? Kysy lapseltasi haluaisiko hän jäädä kotiin kouluun,täysin mahdollista ja onnistuu Suomessa.Käy vain tenttimässä aineet koulussa.Voi ottaa vaikka jonkun lukiolaisen auttamaan pienellä rahalla läksyissä. Jos vastaus on kyllä niin kertoo aika paljon,joku siis kiusaa tai uhkailee poikaanne tai molempia.On sitten vapaa ajalla niiden kavereiden kanssa joiden kanssa itse haluaa olla.

Lapsi taitaa olla ihan normaali murkku mutta äiti on ylisuojeleva, ja kun koulussa edellytetään normaalia käytöstä (mihin normaali murkku hyvin pystyy, vaikka joskus mokaisikin ja siitä kestää kyllä seuraukset) niin äiti sekaantuu ja vie luottamuksen kouluun.

Elämä helpottaa, kun vaihdatte asennetta. Koulussa ja työpaikalla nyt vaan on oltava ihmisiksi. Niin lapsen kuin aikuisenkin. Kivat jutut voi sitten etsiä muualta jos on tarve. Aikuisuuden kannalta olisi valtavan suuri opetus nyt lapsen ottaa vastuu käytöksestään, ja näyttää, että pystyy parempaan.

15

En usko, että kiusataan. Kavereitakin on ja harrastuksien kanssa ei mitään ongelma. Ei kodintuloaikojen tai muutenkaan koulun ulkopuolella ongelmia. Kyseenalaista vaan koko koulusysteemin. Kotikoulu voisi tietysti olla yksi vaihtoehto .

14

Mielenkiintoinen lähestymistapa sekin. Eli paras on vaan alistua ja nielä kaiken, myös huonon olon? Pakotamme kouluun, joka ikinen aamu. Opettajat pakottavat istua paikalla. Sen verran tapahtuu. Mutta oppimisen ilo on sitä hyvinkin kaukana.

16

kiitos

sitä saa mitä pyytää, meni puoli tuntia että tämä komentti tuli.

 

Vierailija kirjoitti:

16

kiitos

sitä saa mitä pyytää, meni puoli tuntia että tämä komentti tuli.

 

Ja mikä tuossa on vikana? Miksi et voisi vaatia lapsestasi, että tämä korjaa käytöksensä ja tekee työnsä kunnolla?

Tyhmiä pomoja tulee työpaikallekin, ja silloin on aikuisenkin vain hoidettava hommansa. Murrosikä voi olla kovaa aikaa, mutta siihen kuuluu myös sen opettelu, että monenlaisten ihmisten ja tunteiden kanssa kuitenkin pärjää.

Tuntuu tutulta - sekin vaihe menee ohi. Yritä kestää