Miksi pitää puhua sarkastisesti kaveriporukassa?
Jostain syystä keräsin koulussa aina huvitteina katseita, kun puhuin tähän tyyliin:
- "Tässä oppikirjassa on VIISISATAA sivua - kattokaa!"
- "Tosi hyvää ruokaa! En ole varmaan ikinä saanut näin hyvää ruokaa."
- "Täällä sataa kataamalla - vaatteet kastuu!"
- "Onpa vaikeita tehtäviä. Näitä pitää tehdä varmaan viisi tuntia!"
Kaverini pitivät minua lapsellina ja yksinkertaisena. Olisi pitänyt varmaan sanoa nuo kommentit sarkasmisesti tai jotenkin muuten "älykkäämmin":
- "Aika ohut kirja..."
- "Kerrankin ollut kokki hereillä. Voiskai tosta toisenkin annoksen hakea."
- "Kyllä tää Suomen syksy on niin ihana."
- "Helppo homma. 10 minsaa."
Kommentit (3)
Nokun se on coolia ja katu-uskottavaa. Ihan hirveän noloa nääs, jos joku uskaltaa tuntea, hämmästellä ja innostua aidosti.
Minä en enää jaksa sarkastisia ihmisiä, koska niin usein he ovat paljastuneet yksiulotteisiksi ja ontoiksi ihmisiksi, joilla ei ole mitään muuta annettavaa kuin se jatkuva pikkujätkämäinen nokittelu. Tylsää ja lapsellista seuraa.
Ei aukea.