Sairastetaanko USAssa masennusta?

Syrjäytyminen on yleismaailmallinen tilanne, mutta kaikkialla syrjäytyneitä ei hyysätä kuten täällä.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen on yleismaailmallinen tilanne, mutta kaikkialla syrjäytyneitä ei hyysätä kuten täällä.

Mitä syrjäytyneille siis pitäisi tehdä? Jättää oman onnensa nojaan kaduille? Tai koska heitä ei haluttaisi nähdä, niin sulkea pakkotyölaitoksiin tekemään ilmaiseksi töitä, joista muille maksetaan palkka?

USA:ssa podetaan masennusta. Löysin pikaisella selauksella tällaisen tiedon:

"It’s estimated that 16.2 million adults in the United States, or 6.7 percent of American adults, have had at least one major depressive episode in a given year."

Valitettavasti ko. artikkeli ei ilmaise lähdettään.

Eikös tuo 6,7 prosenttia kuitenkin ole saman suuntainen Suomen tilastojen kanssa. Duodecim-lehti kertoo seuraavaa:

"Masennustilan vuotuinen esiintyvyys maailmassa on noin 5 % (2). Esiintyvyydessä ei ole suuria eroja tulotasoltaan köyhien tai rikkaiden maiden välillä, mutta muutoin alueellinen vaihtelu on huomattavaa (3)."

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13544

Minusta prosenttilukua tai hyysäämistä ja syyllistämistä olennaisempaa on kysyä, että löytävätkö masentuneet elämäntilanteeseensa sopivia ratkaisuja. En tiedä, kuinka on, mutta minulla on käsitys, että USA:ssa siirtyminen alalta toiselle on helpompaa kuin Suomessa.  Yhdysvaltojen työttömyysprosentti huhtikuussa 2018 näkyy olleen neljän prosentin luokkaa. Tämäkään tieto ei ole tyhjentävä. Vilkaisemani tilasto ei kerro esimerkiksi sitä, kauanko työttömyys tyypillisesti on kestänyt. Joka tapauksessa Suomessa on harrastettu politiikkaa, joka tekee elämäntilanteeseen sopivien omaehtoisten toimeentuloratkaisujen tekemisen vaikeaksi. Vaikka työntantajat kuinka vaahtoaisivat, että työntekijää otettaessa asenne ratkaisee, erilaiset säädökset tekevät monien työllistymisen hyvin vaikeaksi. Ja sitten on tietenkin se porukka, joka on liian huonossa kunnossa työllistyäkseen. En pysty päättelemään ap:n perustetta ottaa USA vertailukohdaksi tässä, mutta en minä ihan kritiikittä uskoisi asioiden siellä olevan kaikin puolin paremmin kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyminen on yleismaailmallinen tilanne, mutta kaikkialla syrjäytyneitä ei hyysätä kuten täällä.

Mitä syrjäytyneille siis pitäisi tehdä? Jättää oman onnensa nojaan kaduille? Tai koska heitä ei haluttaisi nähdä, niin sulkea pakkotyölaitoksiin tekemään ilmaiseksi töitä, joista muille maksetaan palkka?

USA:ssa podetaan masennusta. Löysin pikaisella selauksella tällaisen tiedon:

"It’s estimated that 16.2 million adults in the United States, or 6.7 percent of American adults, have had at least one major depressive episode in a given year."

Valitettavasti ko. artikkeli ei ilmaise lähdettään.

Eikös tuo 6,7 prosenttia kuitenkin ole saman suuntainen Suomen tilastojen kanssa. Duodecim-lehti kertoo seuraavaa:

"Masennustilan vuotuinen esiintyvyys maailmassa on noin 5 % (2). Esiintyvyydessä ei ole suuria eroja tulotasoltaan köyhien tai rikkaiden maiden välillä, mutta muutoin alueellinen vaihtelu on huomattavaa (3)."

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13544

Minusta prosenttilukua tai hyysäämistä ja syyllistämistä olennaisempaa on kysyä, että löytävätkö masentuneet elämäntilanteeseensa sopivia ratkaisuja. En tiedä, kuinka on, mutta minulla on käsitys, että USA:ssa siirtyminen alalta toiselle on helpompaa kuin Suomessa.  Yhdysvaltojen työttömyysprosentti huhtikuussa 2018 näkyy olleen neljän prosentin luokkaa. Tämäkään tieto ei ole tyhjentävä. Vilkaisemani tilasto ei kerro esimerkiksi sitä, kauanko työttömyys tyypillisesti on kestänyt. Joka tapauksessa Suomessa on harrastettu politiikkaa, joka tekee elämäntilanteeseen sopivien omaehtoisten toimeentuloratkaisujen tekemisen vaikeaksi. Vaikka työntantajat kuinka vaahtoaisivat, että työntekijää otettaessa asenne ratkaisee, erilaiset säädökset tekevät monien työllistymisen hyvin vaikeaksi. Ja sitten on tietenkin se porukka, joka on liian huonossa kunnossa työllistyäkseen. En pysty päättelemään ap:n perustetta ottaa USA vertailukohdaksi tässä, mutta en minä ihan kritiikittä uskoisi asioiden siellä olevan kaikin puolin paremmin kuin Suomessa.

Yhdysvalloissa terveydenhoitovakuutukset kulkevat lähinnä työsuhdeperusteisesti. Käytännössä, jos et ole töissä, sinulla ei ole terveydenhoitoa. Erittäin erilainen tilanne kuin Suomessa, jossa masentuneita hoidetaan lähinnä laittamalla heitä työelämän ulkopuolelle ja eläkkeelle ja varhaisessa iässä. Tutkimusperusteisesti masentuneet ja muut vajaakuntoiset hyötyvät siitä, että ovat osa yhteiskuntaa ja työssä eivätkä sen ulkopuolella.

Siellähän on ihan omat asuinalueet ja kulttuurit. En halua suomeen samanlaista mentaliteettia. Mut kyllä se vähän hassua on kun on niin vähän ihmisiä ja vertaa tätä koko systeemiä muuhun eurooppaan ja siihen yhteisöllisyyteen, huolenpitoon ja yritystoimintaan. Ja ruotsiin ja positiiviseen henkeen.

Vierailija kirjoitti:

Siellähän on ihan omat asuinalueet ja kulttuurit. En halua suomeen samanlaista mentaliteettia. Mut kyllä se vähän hassua on kun on niin vähän ihmisiä ja vertaa tätä koko systeemiä muuhun eurooppaan ja siihen yhteisöllisyyteen, huolenpitoon ja yritystoimintaan. Ja ruotsiin ja positiiviseen henkeen.

Tulisi saada enemmän edelläkävijöitä suomeen ja menestyvää yritystoimintaa mikä nyt ainakin toisi niitä työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellähän on ihan omat asuinalueet ja kulttuurit. En halua suomeen samanlaista mentaliteettia. Mut kyllä se vähän hassua on kun on niin vähän ihmisiä ja vertaa tätä koko systeemiä muuhun eurooppaan ja siihen yhteisöllisyyteen, huolenpitoon ja yritystoimintaan. Ja ruotsiin ja positiiviseen henkeen.

Tulisi saada enemmän edelläkävijöitä suomeen ja menestyvää yritystoimintaa mikä nyt ainakin toisi niitä työpaikkoja.

Siis suomalaisia edelläkävijöitä.

Kyllä. Meilläpäin on hyvin yleistä, että samassa taloudessa on useita sukupolvia. Collegesta valmistunut palaa usein kotiin, kun ei löydä töitä, ja lääkitykset ovat erittäin yleisiä. Tosin Usassa nyt erilaiset lääkitykset ovat yleisiä ihan työkykyisilläkin ihmisillä. Ja terapia. Minullekin tarjottiin terapiaa suht normaalien vastoinkäymisten kohdalla (vanhemman kuolema ym) vaikka en edes ihmeemmin oireillut. Onhan se mukavaa ja minulle olisi ollut ilmaista.

Nuori aikuinen on yleensä vanhempien vakuutuksessa mukana, eli turvaa on elämässä, mikäli vanhemmat ovat vähintään keskiluokkaa. Osa on sitten kadulla.

Maksetaanko joillekin hampurilaistyöntekijöillekin vakuutukset?

Mitä tapahtuu, jos hampparipaikan kanssa sairastuu vakavasti tai rupeaa tuntemaan voimattomuutta ja itsetuhoisuutta?

Siellä saa tohtorilta kristallia vaivaan.

Tuolla kerrotaan, että USAn itsemurhaluvut ovat selvässä kasvussa. Syyksi tarjotaan mm. sitä, että hoitoa ei saa.

https://www.techtimes.com/articles/229843/20180610/us-suicide-rate-keep…

Oman kokemuksen mukaan juuri kukaan ei ole masentunut.

Ai mitä siellä tapahtuu? No ihan samoja juttuja kuin missä tahansa kehitysmaassa.

Vierailija kirjoitti:

Maksetaanko joillekin hampurilaistyöntekijöillekin vakuutukset?

Mitä tapahtuu, jos hampparipaikan kanssa sairastuu vakavasti tai rupeaa tuntemaan voimattomuutta ja itsetuhoisuutta?

Tämä riippuu osavaltiosta. Työnantaja ei maksa, mutta joissakin osavaltioissa pienituloinen aikuinen on oikeutettu yhteiskunnan maksamaan terveydenhuoltoon. Joissakin osavaltioissa siihen on oikeus vain pienituloisilla lapsilla sekä eläkeikäisillä. Sekä selkeästi vammaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan juuri kukaan ei ole masentunut.

Sitten sinulla on aika pieni tuttavapiiri tai hyvin pinnalliset ihmissuhteet. Minun tuttavapiirissäni näistä puhutaan ihan avoimesti, ja kyllä sitä on. Paljonkin.