Lue keskustelun säännöt.
Keskusteluketju meille, joille vieraat ja puolitutut nauravat
03.10.2018 |
Ja joista puhutaan seläntakana. Minulle nauretaan, osittain tietenkin syystäkin. Olen outo, tyhmä, hölmösti käyttäytyvä ja olen tehnyt monia todella tyhmiä tekoja. (Sinänsä pieniä, ei siis mitään rikollisia, mutta hävettäviä, noloja)
Täytän ensi vuonna jo viisikymmentä, silti en osaa aina suhtautua kevyesti. En aivan tarkkaan tiedä, mitä kaikkia juttuja minusta liikkuu ja ehkä se häiritsee. Muutenhan ei tarvitsisi välittää, sillä muille joukossa ääneen naurava ihminen ei tietenkään ole kovin arvostettava.
Tämä kuulostaa joistain taas siltä, että kuvittelen, mutta minä olen kuullut sivusta sen verran, että tiedän, että en ole vain vainoharhainen. Ja kuten sanoin, tiedän, että syitäkin on. Mutta muut tyhmiksi nauretut, kuinka selviätte ja uskallatte silloin, kun itsetunto ei meinaa kestää?
Kommentit (28)
Jokainen mokaa joskus. Odotat vain tilaisuutta, saat nauraa takaisin. Kärsivällisyys palkitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen mokaa joskus. Odotat vain tilaisuutta, saat nauraa takaisin. Kärsivällisyys palkitaan.
Tuo on totta. Osaan kyllä monesti myös ajatella niin, että tässähän porskutan, mitä väliä. Mutta ei se aina onnistu. Enkä vain tajua, miksi jotkut viitsivät. Itse koin silloin nuorempanakin todella typeräksi sen, että ehkä hieman liian outoa pilkattiin ja naureskeltiin, myös niin, että varmasti henkilö myös itse kuuli.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
En ole lainaamasi henkilö mutta ei se hyväntahtoiseksi tarkoitettu naureskelukaan tunnu välttämättä kohteestaan ollenkaan sellaiselta.
Joskus olen näistä naurajista tehnyt sellaisen havainnon, että he ovat joko vielä varsin nuoria tai sitten jotenkin tynnyrissä kasvaneita, jotka eivät osaa suhtautua siihen, jos joku poikkeaa totutusta muotista vähän näkyvämmin. Monella aikuisellakin liukuu helposti se teinimäinen hihittelyvaihde silmään, jos ei jotenkin ymmärrä jotakuta ihmistä tai jotain asiaa tai jos oma olo on syystä tai toisesta epävarma. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ns. erottuvat persoonat saavat monen tuntemaan itsensä epävarmaksi tai hämmentyneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta monesti ihan tuntemattomilla
vastaantulijoilla (kaupan kassat etc.) tulee outo virne naamalle kun näkevät minut vaikka olen oikeasti suht. normaalin näköinen. Minulla on kyllä vähän tuima perusilme, mutta ei senkään niin erikoista pitäisi olla, että ihan naurattaa alkaa. Ehkä minulla on sitten jotenkin outo olemus. Aina en huomaa tätä reaktiota ihmisissä. Ja en kyllä kuvittelekaan, koska miten voi kuvitella jonkun naaman ilmeen ja jos se vieläpä toistuu eri ihmisillä juuri minun kohdalla uudestaan ja uudestaan. Olen myös entisissä kotipaikkakunnillani pellenä ja nolona pidetty ja siellä minulle varmasti nauretaan jos vielä muistavat minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
En ole lainaamasi henkilö mutta ei se hyväntahtoiseksi tarkoitettu naureskelukaan tunnu välttämättä kohteestaan ollenkaan sellaiselta.
Joskus olen näistä naurajista tehnyt sellaisen havainnon, että he ovat joko vielä varsin nuoria tai sitten jotenkin tynnyrissä kasvaneita, jotka eivät osaa suhtautua siihen, jos joku poikkeaa totutusta muotista vähän näkyvämmin. Monella aikuisellakin liukuu helposti se teinimäinen hihittelyvaihde silmään, jos ei jotenkin ymmärrä jotakuta ihmistä tai jotain asiaa tai jos oma olo on syystä tai toisesta epävarma. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ns. erottuvat persoonat saavat monen tuntemaan itsensä epävarmaksi tai hämmentyneeksi.
Noin se monesti on. Minulla on sellainenkin outo kokemus, että olin ravintolassa ja tutustuin pariskuntaan, jonka kanssa juttelin aivan iloisesti. Poistuin sitten noin tunniksi seuraamaan illan bändiä ja palasin pariskunnan luokse. Sillä aikaa heidän pöytään oli tullut väkeä, jotka katselivat ja naureskelivat, kun tulin, poistuivat sitten ja sanoivat pariskunnalle naureskellen jotakin: tuo teidän "ystävä" tulee.
Pariskunnan nainen varsinkin oli hieman vaivautunut. Mies oli iloisessa hiprakassa. Lähdin kohta pois, mutta tuollaiset jäävät vaivaamaan. En mielestäni tuntenut tuota porukkaa. Olen kyllä hieman kasvosokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta monesti ihan tuntemattomilla
vastaantulijoilla (kaupan kassat etc.) tulee outo virne naamalle kun näkevät minut vaikka olen oikeasti suht. normaalin näköinen. Minulla on kyllä vähän tuima perusilme, mutta ei senkään niin erikoista pitäisi olla, että ihan naurattaa alkaa. Ehkä minulla on sitten jotenkin outo olemus. Aina en huomaa tätä reaktiota ihmisissä. Ja en kyllä kuvittelekaan, koska miten voi kuvitella jonkun naaman ilmeen ja jos se vieläpä toistuu eri ihmisillä juuri minun kohdalla uudestaan ja uudestaan. Olen myös entisissä kotipaikkakunnillani pellenä ja nolona pidetty ja siellä minulle varmasti nauretaan jos vielä muistavat minut.
Ei pitäisi, mutta helpottaa kuulla. Oikeasti tulee joskus aina vain niin sellainen olo, että olen todellakin ainoa, joka joutuu tällaista koko elämänsä jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
En ole lainaamasi henkilö mutta ei se hyväntahtoiseksi tarkoitettu naureskelukaan tunnu välttämättä kohteestaan ollenkaan sellaiselta.
Joskus olen näistä naurajista tehnyt sellaisen havainnon, että he ovat joko vielä varsin nuoria tai sitten jotenkin tynnyrissä kasvaneita, jotka eivät osaa suhtautua siihen, jos joku poikkeaa totutusta muotista vähän näkyvämmin. Monella aikuisellakin liukuu helposti se teinimäinen hihittelyvaihde silmään, jos ei jotenkin ymmärrä jotakuta ihmistä tai jotain asiaa tai jos oma olo on syystä tai toisesta epävarma. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ns. erottuvat persoonat saavat monen tuntemaan itsensä epävarmaksi tai hämmentyneeksi.
Noin se monesti on. Minulla on sellainenkin outo kokemus, että olin ravintolassa ja tutustuin pariskuntaan, jonka kanssa juttelin aivan iloisesti. Poistuin sitten noin tunniksi seuraamaan illan bändiä ja palasin pariskunnan luokse. Sillä aikaa heidän pöytään oli tullut väkeä, jotka katselivat ja naureskelivat, kun tulin, poistuivat sitten ja sanoivat pariskunnalle naureskellen jotakin: tuo teidän "ystävä" tulee.
Pariskunnan nainen varsinkin oli hieman vaivautunut. Mies oli iloisessa hiprakassa. Lähdin kohta pois, mutta tuollaiset jäävät vaivaamaan. En mielestäni tuntenut tuota porukkaa. Olen kyllä hieman kasvosokea.
Minusta tuo kuulostaa siltä, että nämä pariskunnan pöytään tulleet olivat jo itse siinä vaiheessa hiprakkaa, että kaikki vähän naurattaa ja kommunikointi rajoittuu lähinnä kepeisiin heittoihin. Baarissa ihmisillä on muutenkin matalampi kynnys heittää sellaista puoliksi mietittyä juttua eikä niitä ole yleensä tarkoitettu otettavaksi erityisen vakavissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
En ole lainaamasi henkilö mutta ei se hyväntahtoiseksi tarkoitettu naureskelukaan tunnu välttämättä kohteestaan ollenkaan sellaiselta.
Joskus olen näistä naurajista tehnyt sellaisen havainnon, että he ovat joko vielä varsin nuoria tai sitten jotenkin tynnyrissä kasvaneita, jotka eivät osaa suhtautua siihen, jos joku poikkeaa totutusta muotista vähän näkyvämmin. Monella aikuisellakin liukuu helposti se teinimäinen hihittelyvaihde silmään, jos ei jotenkin ymmärrä jotakuta ihmistä tai jotain asiaa tai jos oma olo on syystä tai toisesta epävarma. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ns. erottuvat persoonat saavat monen tuntemaan itsensä epävarmaksi tai hämmentyneeksi.
Noin se monesti on. Minulla on sellainenkin outo kokemus, että olin ravintolassa ja tutustuin pariskuntaan, jonka kanssa juttelin aivan iloisesti. Poistuin sitten noin tunniksi seuraamaan illan bändiä ja palasin pariskunnan luokse. Sillä aikaa heidän pöytään oli tullut väkeä, jotka katselivat ja naureskelivat, kun tulin, poistuivat sitten ja sanoivat pariskunnalle naureskellen jotakin: tuo teidän "ystävä" tulee.
Pariskunnan nainen varsinkin oli hieman vaivautunut. Mies oli iloisessa hiprakassa. Lähdin kohta pois, mutta tuollaiset jäävät vaivaamaan. En mielestäni tuntenut tuota porukkaa. Olen kyllä hieman kasvosokea.
Minusta tuo kuulostaa siltä, että nämä pariskunnan pöytään tulleet olivat jo itse siinä vaiheessa hiprakkaa, että kaikki vähän naurattaa ja kommunikointi rajoittuu lähinnä kepeisiin heittoihin. Baarissa ihmisillä on muutenkin matalampi kynnys heittää sellaista puoliksi mietittyä juttua eikä niitä ole yleensä tarkoitettu otettavaksi erityisen vakavissaan.
Pariskunnan nainen sanoi aika vakavana miehelleen: Mä en oikein tykkää kun puhutaan tuollaisia, kun on tultu hauskaa iltaa kaikki tänne pitämään. Mies hieman nolostuneena sanoi: Sä nyt olet aina tollainen. Sitten kääntyivät minuun päin ja alkoivat puhua jotakin yleistä yhtyeestä, mutta tunnelma oli laimea. Lähdin pois.
Aloittaja vielä:
Kuulostan sekopäältä, mutta kerron myös tapauksen yli 25 vuoden takaa. En kerro tarkasti, koska vieläkin hävettää nolatuksi tuleminen.
Olin mieheni kanssa menossa ystävien luokse iltaa viettämään. Kuljimme ravintolan terassin ohi. Terassi oli sillä tavalla ylempänä, että en nähnyt sinne ainakaan paikan ohitettuani. Mutta kuulin laulun, jossa hittilaulun sanoja oli muokattu niin, että viitattiin vaatteisiini ja lauluun ympättiin minun nimeni.
Mies ihmetteli, mitä ne lauloivat. Sanoin, että en kuullut mitään. Asiasta ei puhuttu enempää, mutta loppuilta oli pilalla, kun mietin, ketä laulajat olivat.
Minusta käytös oli yllättävää ja outoa. Opiskelin yliopistossa. En tiedä, oliko siellä opiskelututtuja, kiusaajia vanhalta kotipaikkakunnalta vai vanhan poikaystävän tuttavapiiriä. Sairasta, mutta yhtä uskottavaa ja yhtä älytöntä, että olisivat olleet ketä tahansa noista. Tai jotain muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
En ole lainaamasi henkilö mutta ei se hyväntahtoiseksi tarkoitettu naureskelukaan tunnu välttämättä kohteestaan ollenkaan sellaiselta.
Joskus olen näistä naurajista tehnyt sellaisen havainnon, että he ovat joko vielä varsin nuoria tai sitten jotenkin tynnyrissä kasvaneita, jotka eivät osaa suhtautua siihen, jos joku poikkeaa totutusta muotista vähän näkyvämmin. Monella aikuisellakin liukuu helposti se teinimäinen hihittelyvaihde silmään, jos ei jotenkin ymmärrä jotakuta ihmistä tai jotain asiaa tai jos oma olo on syystä tai toisesta epävarma. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ns. erottuvat persoonat saavat monen tuntemaan itsensä epävarmaksi tai hämmentyneeksi.
Noin se monesti on. Minulla on sellainenkin outo kokemus, että olin ravintolassa ja tutustuin pariskuntaan, jonka kanssa juttelin aivan iloisesti. Poistuin sitten noin tunniksi seuraamaan illan bändiä ja palasin pariskunnan luokse. Sillä aikaa heidän pöytään oli tullut väkeä, jotka katselivat ja naureskelivat, kun tulin, poistuivat sitten ja sanoivat pariskunnalle naureskellen jotakin: tuo teidän "ystävä" tulee.
Pariskunnan nainen varsinkin oli hieman vaivautunut. Mies oli iloisessa hiprakassa. Lähdin kohta pois, mutta tuollaiset jäävät vaivaamaan. En mielestäni tuntenut tuota porukkaa. Olen kyllä hieman kasvosokea.
Minusta tuo kuulostaa siltä, että nämä pariskunnan pöytään tulleet olivat jo itse siinä vaiheessa hiprakkaa, että kaikki vähän naurattaa ja kommunikointi rajoittuu lähinnä kepeisiin heittoihin. Baarissa ihmisillä on muutenkin matalampi kynnys heittää sellaista puoliksi mietittyä juttua eikä niitä ole yleensä tarkoitettu otettavaksi erityisen vakavissaan.
Pariskunnan nainen sanoi aika vakavana miehelleen: Mä en oikein tykkää kun puhutaan tuollaisia, kun on tultu hauskaa iltaa kaikki tänne pitämään. Mies hieman nolostuneena sanoi: Sä nyt olet aina tollainen. Sitten kääntyivät minuun päin ja alkoivat puhua jotakin yleistä yhtyeestä, mutta tunnelma oli laimea. Lähdin pois.
No ovathan he voineet sanoa jotain sellaista, mistä tämä nainen pahoitti henkilökohtaisesti mielensä. Miehen kommentti "sä nyt olet aina tollainen" viittaisi siihen. Ymmärrän kyllä itse sellaisen random-naureskelun ja -pilkkaamisen kohteeksi joutuneena, että helposti alkaa tulkita kaikki toisten naureskelut omaan itseen liittyviksi mutta ihan oikeasti, ei kyse ole aina sinusta tai minusta tai kenestäkään muusta samaa kokeneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä mulle nauretaan. En tiedä oikein onko siitä kuitenkaan mitään haittaa.
Eihän siitä ole, mutta nauretaanko sinulle ilkeästi vai hyväntahtoisesti?
En ole lainaamasi henkilö mutta ei se hyväntahtoiseksi tarkoitettu naureskelukaan tunnu välttämättä kohteestaan ollenkaan sellaiselta.
Joskus olen näistä naurajista tehnyt sellaisen havainnon, että he ovat joko vielä varsin nuoria tai sitten jotenkin tynnyrissä kasvaneita, jotka eivät osaa suhtautua siihen, jos joku poikkeaa totutusta muotista vähän näkyvämmin. Monella aikuisellakin liukuu helposti se teinimäinen hihittelyvaihde silmään, jos ei jotenkin ymmärrä jotakuta ihmistä tai jotain asiaa tai jos oma olo on syystä tai toisesta epävarma. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla ns. erottuvat persoonat saavat monen tuntemaan itsensä epävarmaksi tai hämmentyneeksi.
Noin se monesti on. Minulla on sellainenkin outo kokemus, että olin ravintolassa ja tutustuin pariskuntaan, jonka kanssa juttelin aivan iloisesti. Poistuin sitten noin tunniksi seuraamaan illan bändiä ja palasin pariskunnan luokse. Sillä aikaa heidän pöytään oli tullut väkeä, jotka katselivat ja naureskelivat, kun tulin, poistuivat sitten ja sanoivat pariskunnalle naureskellen jotakin: tuo teidän "ystävä" tulee.
Pariskunnan nainen varsinkin oli hieman vaivautunut. Mies oli iloisessa hiprakassa. Lähdin kohta pois, mutta tuollaiset jäävät vaivaamaan. En mielestäni tuntenut tuota porukkaa. Olen kyllä hieman kasvosokea.
Minusta tuo kuulostaa siltä, että nämä pariskunnan pöytään tulleet olivat jo itse siinä vaiheessa hiprakkaa, että kaikki vähän naurattaa ja kommunikointi rajoittuu lähinnä kepeisiin heittoihin. Baarissa ihmisillä on muutenkin matalampi kynnys heittää sellaista puoliksi mietittyä juttua eikä niitä ole yleensä tarkoitettu otettavaksi erityisen vakavissaan.
Pariskunnan nainen sanoi aika vakavana miehelleen: Mä en oikein tykkää kun puhutaan tuollaisia, kun on tultu hauskaa iltaa kaikki tänne pitämään. Mies hieman nolostuneena sanoi: Sä nyt olet aina tollainen. Sitten kääntyivät minuun päin ja alkoivat puhua jotakin yleistä yhtyeestä, mutta tunnelma oli laimea. Lähdin pois.
No ovathan he voineet sanoa jotain sellaista, mistä tämä nainen pahoitti henkilökohtaisesti mielensä. Miehen kommentti "sä nyt olet aina tollainen" viittaisi siihen. Ymmärrän kyllä itse sellaisen random-naureskelun ja -pilkkaamisen kohteeksi joutuneena, että helposti alkaa tulkita kaikki toisten naureskelut omaan itseen liittyviksi mutta ihan oikeasti, ei kyse ole aina sinusta tai minusta tai kenestäkään muusta samaa kokeneesta.
Olet oikeassa, että tilanteet ovat saaneet myös vainoharhaiseksi. Tuossa kyseisessä paikassa minulle on kuitenkin naureskeltu tai minusta puhuttu myös niin, että asia on ollut aivan selkeä. Kyllä nämä kuulostavat hulluilta kirjoitettuna, mutta jotakin enemmän minusta kai puhutaan kuin itse ollenkaan tajuan.
Ihmiset ovat hyvin outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ja mun miehelle alettiin tässä aiemmin syksyllä naureskella eräässä huonekaluliikkeessä. Kokeiltiin sohvia ja myyjät eivät tulleet palvelemaan, vaan tiskin takana mulkoiltiin meitä ja hihiteltiin. Yleensä huonekalukaupoissa on aggressiivista tuputusta. Ilmeisesti meidän p*rseet on niin lihavia että niille on kiva naureskella.
Samassa liikkeessä oli jo aiemmin eräs myyjä arvostellut mun ulkonäköä: sun tukkas on niin huvittava kun se sojottaa pystyssä. Joo, minkäs sille mahtaa kun talvitakin hupussa on tekokarva... Laitoin palautetta asiasta enkä astunut sisään kyseiseen kauppaan viiteen vuoteen tuon jälkeen.
Terkkuja Oulun Taka-Lyötyn aukiolle
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja mun miehelle alettiin tässä aiemmin syksyllä naureskella eräässä huonekaluliikkeessä. Kokeiltiin sohvia ja myyjät eivät tulleet palvelemaan, vaan tiskin takana mulkoiltiin meitä ja hihiteltiin. Yleensä huonekalukaupoissa on aggressiivista tuputusta. Ilmeisesti meidän p*rseet on niin lihavia että niille on kiva naureskella.
Samassa liikkeessä oli jo aiemmin eräs myyjä arvostellut mun ulkonäköä: sun tukkas on niin huvittava kun se sojottaa pystyssä. Joo, minkäs sille mahtaa kun talvitakin hupussa on tekokarva... Laitoin palautetta asiasta enkä astunut sisään kyseiseen kauppaan viiteen vuoteen tuon jälkeen.
Terkkuja Oulun Taka-Lyötyn aukiolle
Tuo on outoa. Meille on naureskeltu gigantissa. En tiedä miksi. Tehtiin silti ostoksemme. Voi olla tietenkin välillä vainoharhaisuuttakin. Toivon, että on.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen mokaa joskus. Odotat vain tilaisuutta, saat nauraa takaisin. Kärsivällisyys palkitaan.
Minä olen tuollainen yleisesti pilkattu, mutta niin alas en halua vajota, että naureskelisin muille ihmisille.
Mulle nauretaan ja osoitellaan. Oon tosi pitkä naiseksi (melkein 190). Transuksi nimittävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja mun miehelle alettiin tässä aiemmin syksyllä naureskella eräässä huonekaluliikkeessä. Kokeiltiin sohvia ja myyjät eivät tulleet palvelemaan, vaan tiskin takana mulkoiltiin meitä ja hihiteltiin. Yleensä huonekalukaupoissa on aggressiivista tuputusta. Ilmeisesti meidän p*rseet on niin lihavia että niille on kiva naureskella.
Samassa liikkeessä oli jo aiemmin eräs myyjä arvostellut mun ulkonäköä: sun tukkas on niin huvittava kun se sojottaa pystyssä. Joo, minkäs sille mahtaa kun talvitakin hupussa on tekokarva... Laitoin palautetta asiasta enkä astunut sisään kyseiseen kauppaan viiteen vuoteen tuon jälkeen.
Terkkuja Oulun Taka-Lyötyn aukiolle
Tuo on outoa. Meille on naureskeltu gigantissa. En tiedä miksi. Tehtiin silti ostoksemme. Voi olla tietenkin välillä vainoharhaisuuttakin. Toivon, että on.
Asiakaspalvelijat nauravat usein asiakkaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ja mun miehelle alettiin tässä aiemmin syksyllä naureskella eräässä huonekaluliikkeessä. Kokeiltiin sohvia ja myyjät eivät tulleet palvelemaan, vaan tiskin takana mulkoiltiin meitä ja hihiteltiin. Yleensä huonekalukaupoissa on aggressiivista tuputusta. Ilmeisesti meidän p*rseet on niin lihavia että niille on kiva naureskella.
Samassa liikkeessä oli jo aiemmin eräs myyjä arvostellut mun ulkonäköä: sun tukkas on niin huvittava kun se sojottaa pystyssä. Joo, minkäs sille mahtaa kun talvitakin hupussa on tekokarva... Laitoin palautetta asiasta enkä astunut sisään kyseiseen kauppaan viiteen vuoteen tuon jälkeen.
Terkkuja Oulun Taka-Lyötyn aukiolle
Tuo on outoa. Meille on naureskeltu gigantissa. En tiedä miksi. Tehtiin silti ostoksemme. Voi olla tietenkin välillä vainoharhaisuuttakin. Toivon, että on.
Asiakaspalvelijat nauravat usein asiakkaille.
Tämä on totta mutta ne naureskelut hoidetaan kahvihuoneessa tai pikkujouluissa. Ei koskaan asiakkaiden nähden tai kuullen, vaikka noita amatöörejäkin on.
Mulle ei naureskella, mua vaan tuijotetaan. Tiedön että kasvoni jäävät monelle mieleen ja ovat ilmeisesti mielenkiintoiset mutta tässä parin viime vuoden aikana useat kuiskuttelevat ja kääntyvät tuijottamaan, ihan kuin olisin joku tunnettu. En ole 😂😂
Kuulisin mielelläni jotakin kokemusta muiltakin. Tiedän kuitenkin, että en ole ainoa. Olen itsekin nuorempana ollut tekemisissä myls ihmisten kanssa, jotka mielellään naureskelivat vähän kummemmille. Se ihmetytti silloinkin, kun naurajat olivat kuitenkin fiksuja, pidettyjä ihmisiä, joista tuli kaikenlaista urantekijää.