Ihmetyttää erityislasten vanhempien odotukset
Luulevat että lapsensa saavat ammatit,työt ja perheen. Silti on paljon terveitäkin työttömänä ja meitä erityisaikuisia syrjäytyneitä. Miksi ei nähdä sitä että lapsi voi aikuisena syrjäytyä?
Kommentit (83)
Erityislapsissa on kaksi joukkoa, ne joiden vanhemmat yrittävät ja ne jotka on jätetty muiden riesaksi. Kuvitellaan, että itsestään tulevat mallikansalaisiksi.
Kun näkee tälläiset niin jo arvaa, että mitään muuta kuin harmia ei muille seuraa.
Niistä kasvaa niitä pikkunilkkejä jotka pilaavat kaiken.
Ja tietenkin juuri näitä hyysätään sitten aina muiden kustannuksella.
Erityisluokat ja tarkkailuluokat takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kun me olimme lapsia, ei ollut käsitettä erityislapsi. Oli kehitysvammaisia ja huonosti kasvatettuja häiriköitä. Nyt ymmärrys on lisääntynyt siitä miksi kaikki lapset eivät käyttäydy kuten muut ja miksi he tarvitsevat toisenlaisen oppimisympäristön oppiakseen samat asiat kuin ns. normaalit lapset.
On todella surullista että aiempien sukupolvien erityistä tukea tarvinneet lapset leimattiin häiriköiksi eikä heille ollut tukipalveluita tarjolla. Syrjäytyminen on kai ollut useimpien kohtalona. Luojan kiitos nykyään erityislapset saavat tukea ja heidän syrjäytymistään yritetään ehkäistä. Asiat voisivat toki olla paremminkin, koska kaikki erityislapset eivät saa nykyäänkään oikeanlaista apua ja tukea. Tietoa olisi nykyään asiantuntijoiden, opettajien ja kunnanpäättäjien saatavilla mutta sitä ei aina haluta käyttää, ikävä kyllä.
Tämä tehdään muiden kustannuksella.
Joka koulussa on omat erityislapset jotka vain ovat niin etuoikeutettuja, että saavat mätkiä toisia oppilaita, kiusata ja häiritä ilman seuraamuksia.
Ennen kiusaajia kutsuttiin koulukiusaajiksi, nykyään he ovat erityislapsia.
Koko erityislapsi termin saisi heittää romukoppaan. Sievistelevä ja epäinformatiivinen. Pitää sisällään laajan skaalan ongelmia.
Ns. erityiset ovat aina saaneet leijonanosan opettajan huomiosta. Muut oppilaat kärsii. Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia.
Tarkkikset takaisin.
Mitä tulee erityisyyteen, niin erityisiä me olemme ihan jokainen.
Lisää panostusta vaihteeksi erityislahjakkaisiin, kiitos, ja muihin, joissa on positiivisia erityisominaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Koko erityislapsi termin saisi heittää romukoppaan. Sievistelevä ja epäinformatiivinen. Pitää sisällään laajan skaalan ongelmia.
Ns. erityiset ovat aina saaneet leijonanosan opettajan huomiosta. Muut oppilaat kärsii. Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia.
Tarkkikset takaisin.
Mitä tulee erityisyyteen, niin erityisiä me olemme ihan jokainen.
Lisää panostusta vaihteeksi erityislahjakkaisiin, kiitos, ja muihin, joissa on positiivisia erityisominaisuuksia.
Jos ei tätä tehdä niin miksi ei perusteta erityisluokkia heille jotka opiskelevat kiusaamatta muita?
Oppilaat jotka eivät pärjää normaaliluokassa, eivät sinne kuulu.
Opettajat eivät ole poliiseja, järjestysmiehiä eivätkä sairaanhoitajia.
Normaalikoulu on oppilaitos eikä hoitolaitos.
Vierailija kirjoitti:
Koko erityislapsi termin saisi heittää romukoppaan. Sievistelevä ja epäinformatiivinen. Pitää sisällään laajan skaalan ongelmia.
Ns. erityiset ovat aina saaneet leijonanosan opettajan huomiosta. Muut oppilaat kärsii. Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia.
Tarkkikset takaisin.
Mitä tulee erityisyyteen, niin erityisiä me olemme ihan jokainen.
Lisää panostusta vaihteeksi erityislahjakkaisiin, kiitos, ja muihin, joissa on positiivisia erityisominaisuuksia.
Erityislapsi voi erityinen hyvässä ja huonossa. Omallani on adhd, mutta hän on myös matemaattisesti erityislahjakas.
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Oppilaat jotka eivät pärjää normaaliluokassa, eivät sinne kuulu.
Opettajat eivät ole poliiseja, järjestysmiehiä eivätkä sairaanhoitajia.
Normaalikoulu on oppilaitos eikä hoitolaitos.
Normaalikoulu on koulu, jossa tulevat opettajat harjoittelevat opettamista.
Kaikki lapsethan ne nykyään näyttää olevan erityislapsia. Mitään "normaalia" lasta ei enää olekaan. Erityislapsesta on tullut uusi normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko erityislapsi termin saisi heittää romukoppaan. Sievistelevä ja epäinformatiivinen. Pitää sisällään laajan skaalan ongelmia.
Ns. erityiset ovat aina saaneet leijonanosan opettajan huomiosta. Muut oppilaat kärsii. Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia.
Tarkkikset takaisin.
Mitä tulee erityisyyteen, niin erityisiä me olemme ihan jokainen.
Lisää panostusta vaihteeksi erityislahjakkaisiin, kiitos, ja muihin, joissa on positiivisia erityisominaisuuksia.Erityislapsi voi erityinen hyvässä ja huonossa. Omallani on adhd, mutta hän on myös matemaattisesti erityislahjakas.
Mietin ihan samaa oman matemaattisesti lahjakkaan ja koulusta pitävän lapseni kanssa. Nämä lapset ne vasta väliinputoajia ovatkin: saavat negatiivista huomiota käytös- ja keskittymisvaikeuksien takia ja toisaalta hyvä koulumenestys johtaa siihen, ettei kunnollisia tukitoimia saa kun ei ole (muka) tarve hyvien numeroiden takia.
Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?
Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.
Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.
Ennen oli tarkkikdet ja apukoulut noille ongelmapennuille.
Nykyään häiriköivat normaaleja oppilaita ja opettajia tavallisessa koulussa.
Tarkkikset takaisin niin normaaleilla on mahdollisuus oppia.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kiinnostunut siitä, miten paljon normaalioppilaat ovat aina saaneet pelätä ns. erityisiä ja millaisia traumoja siitä jää?
Nykyään opettajat ovat keinottomia ja voimattomia. 8-vuotiaskin tietää, mitä kaikkea opettaja ei saa tehdä, ja käyttää sitä taitavasti hyväkseen.
Säälin opettajia ja oppilaita, jotka haluaisivat työrauhan.
Voi kuule, arvaa kuinka moni meistä erityislasten vanhemmista haluaisi lapsensa pienryhmään tai erityisluokkaan. Tämä nykyinen systeemi ei palvele ketään: erityiset kärsivät liian ison luokan aiheuttaman kuormituksen ja erityisen tuen puutteen vuoksi, muut oppilaat taas kärsivät rauhattomista luokista jne. Ei mekään haluta tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko erityislapsi termin saisi heittää romukoppaan. Sievistelevä ja epäinformatiivinen. Pitää sisällään laajan skaalan ongelmia.
Ns. erityiset ovat aina saaneet leijonanosan opettajan huomiosta. Muut oppilaat kärsii. Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia.
Tarkkikset takaisin.
Mitä tulee erityisyyteen, niin erityisiä me olemme ihan jokainen.
Lisää panostusta vaihteeksi erityislahjakkaisiin, kiitos, ja muihin, joissa on positiivisia erityisominaisuuksia.Jos ei tätä tehdä niin miksi ei perusteta erityisluokkia heille jotka opiskelevat kiusaamatta muita?
Juuri näin! Kannatan!
Vierailija kirjoitti:
Koko erityislapsi termin saisi heittää romukoppaan. Sievistelevä ja epäinformatiivinen. Pitää sisällään laajan skaalan ongelmia.
Ns. erityiset ovat aina saaneet leijonanosan opettajan huomiosta. Muut oppilaat kärsii. Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia.
Tarkkikset takaisin.
Mitä tulee erityisyyteen, niin erityisiä me olemme ihan jokainen.
Lisää panostusta vaihteeksi erityislahjakkaisiin, kiitos, ja muihin, joissa on positiivisia erityisominaisuuksia.
Juuri näin. Tartunpa vielä tuohon: "Hyväkäytöksiset ja opinhaluiset turhautuvat ja eivätkä voi kukoistaa, koska ovat liian huomaamattomia." Tämäkin on täysin totta. Lisäksi opettajia ei kiinnosta ollenkaan panostaa hyväkäytöksisten ja opinhaluisten kehittämiseen ja viedä heidän osaamistaan eteenpäin koska, "ei heillä mitään hätää kolumenestyksen suhteen ole, koska he pärjäävät jo niin hyvin". Opettajat käyttävät ylivoimaisesti suurimman osan resursseistaan niiden vastahakoisten, kouluhaluttomien paapomiseen, että heidät saataisiin edes vitosella koulusta läpi. Tästä seuraa se, että lahjakkailta lapsilta menee valtavasti potentiaalia hukkaan, koska heille ei ole kiinnostusta antaa edistyneempää opetusta eikä ole kiinnostusta kehittää näitä lahjakkuuksia kohti maailman huippua.
Suomessa on koulumenestys toki kokonaisuutena parempaa kuin useimmissa muissa maissa. Mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, koska täällä tahvojen ja keskitason oppilaiden menestys on parempaa, kuin muiden maiden tahvojen ja keskitason oppilaiden menestys. Mutta täällä sen kärkiporukan menestys taas on heikompaa verrattuna useimpien muiden maiden kärkiporukkaan. Tällä varmasti vaikutusta siihen, miksi Suomesta tulee loppujen lopuksi niin vähän kansainvälisesti menestyviä huippuosaajia jne.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.
On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsista yksi on tällainen paljon parjattu erityislapsi, ja täytyy sanoa, että onnekaat erkat ovat niitä, joiden vanhemmat jaksaa satsata heidän kasvatukseen ja opiskeluihin. Ei kaikkien vanhemmat jaksa tai välitä. Kaikki erityislapset eivät myöskään ole koulukiusaajia tai muitakaan häiriköitä, se tuntuu unohtuvan lähes aina, kun heistä puhutaan.
Tämän voi ratkaista luopumalla erityislapsi-termistä. Siitä koituu pelkkää epätietoa ja haittaa.
Häiriköt tarkkikselle ja ne tukiopetukseen, jotka ovat sitä vailla. Tai omiin luokkiinsa, jotka etenevät hitaammin ja taso on alempi.On väärin, että sopeutuvat ja lahjakkaat kärsivät. Siinä asiassa ei ole tullut mitään parannusta sitten 70-luvun. Päinvastoin.
Nyt uutena "erityisryhmänä" ovat kielitaidottomat vierasmaalaiset, joiden erityistarpeisiin koko koululaitos nöyrästi mukautuu.
Lisäksi näille lahjakkaille pitäisi olla omat luokat.
Vierailija kirjoitti:
Luulevat että lapsensa saavat ammatit,työt ja perheen. Silti on paljon terveitäkin työttömänä ja meitä erityisaikuisia syrjäytyneitä. Miksi ei nähdä sitä että lapsi voi aikuisena syrjäytyä?
Missä vaiheessa sinun mielestäsi pitäisi heittää hanskat tiskiin
A. Raskausaikana kun havaitaan jotain epäilyttävää
B. Lapsen synnyttyä kun pisteet ovat alhaiset tai on jotain muuta poikkeavaa
C. Vauvaikäisenä kun vauva ei nuku tai ei syö tai edistyy motorisesti tavanomaista hitaammin
D. Taaperoikäisenä kun lapsi ei suoriudu neuvolan testeistä
E. Eskari-ikäisenä kun kyvyt ovat ikätasoa jäjäljessä
F. Joku muu ikä. Mikä ja missä tapauksessa?
Kun me olimme lapsia, ei ollut käsitettä erityislapsi. Oli kehitysvammaisia ja huonosti kasvatettuja häiriköitä. Nyt ymmärrys on lisääntynyt siitä miksi kaikki lapset eivät käyttäydy kuten muut ja miksi he tarvitsevat toisenlaisen oppimisympäristön oppiakseen samat asiat kuin ns. normaalit lapset.
On todella surullista että aiempien sukupolvien erityistä tukea tarvinneet lapset leimattiin häiriköiksi eikä heille ollut tukipalveluita tarjolla. Syrjäytyminen on kai ollut useimpien kohtalona. Luojan kiitos nykyään erityislapset saavat tukea ja heidän syrjäytymistään yritetään ehkäistä. Asiat voisivat toki olla paremminkin, koska kaikki erityislapset eivät saa nykyäänkään oikeanlaista apua ja tukea. Tietoa olisi nykyään asiantuntijoiden, opettajien ja kunnanpäättäjien saatavilla mutta sitä ei aina haluta käyttää, ikävä kyllä.