Taaperon syöminen. Vinkkejä kiitos!!
Meillä on kaksi vuotias poika joka ei suostu oikein syömään mitään uutta. Vihannekset,kasvikset,marjat tai mikään muukaan terveellinen ei mene suusta alas. Olen yrittänyt vaimolle sanoa että kyllä syö kun on tarpeeksi nälkä,mutta vaimon luonto ei anna periksi pitää poikaa nälässä vaan sitten tekee sille aina jotain maistuvampaa ruokaa. Mielestäni tuo on niin väärin kun olla ja voi mutta tappelun välttämiseksi sitten annan asian olla lopulta. Kertokaa jotain neuvoja miten olette saaneet omanne syömään jne? Kiitos jo etukäteen!
Ps. Asiallisia viestejä,en jaksa mitään vittuilua asiasta vaikka pahamaineisella sivulla ollaankin..😀
T: Kyllästynyt faija
Kommentit (19)
Meillä kaksi vuotias ei myöskään syö terveellistä ruokaa hyvin. Yritin, etten anna välipaloja, niin hän on ollut tuolin kanssa jääkaapilla. Oppi nälissään aukaisemaan jugurtin.
Jos ruokapöydässä oli tarjolla salaattia tai jotain tuoretta, ei kelvannut. Mutta kun aikuinen leikkaa ja pilppoo jotain leikkuulaudalla heti on pieni käsi ojossa ”anna mullekin”. Joten omat lapseni rouskuttivat kasviksensa muutoin kuin ruokapöydässä istuessaan. Sitten kun kurkkutikku ei ollut enää pelottava, sitä pystyi syömään muun ruoan yhteydessäkin. Ruokapöydässä kannattaa pitää tarjolla helposti naposteltavia paloja. Usein pienet lapset haluavat kasviksensa mieluummin selkeinä paloina erillään muusta ruuasta ja rouskuvina.
Teillä lapsi on juuri sen ikäinen, että uhmaikä nostaa päätään. Silloin juuri esim. ruokailussa kokeillaan rajoja ja näytetään omaa tahtoa. Pahinta mitä nyt voi tehdä on se, että puskette liian kovaa ja lapsi alkaa näkemään ruokailutilanteet ahdistavina. Nirsoilu kuuluu lapsen perimään, se on ollut elintärkeä taito aikojen alussa. Nirsoilu esti lasta suinpäin maistelemasta myrkyllisiä marjoja ja sieniä ja piti lapsen hengissä.
Jos lapsi tietää saavansa mieluisampaa ruokaa, ei hänellä ole tarvetta opetella syömään inhokkejaan.
Oleyan, että lapsi on neurologosesti normaali.
Tiettyihin neurologosiin poikkeavuuksiin liittyy valikoivuutta ruuan ruhteen, mutta se on eri asia.
Jätä se sika - ansaitset parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi vuotias ei myöskään syö terveellistä ruokaa hyvin. Yritin, etten anna välipaloja, niin hän on ollut tuolin kanssa jääkaapilla. Oppi nälissään aukaisemaan jugurtin.
Jugurtit ovat sielunvihollisen keksintö.
Miksi puputtaa perunaa, parsakaalia ja silakkapihvejä, kun voi tyydyttää nälän maistuvalla annosjugurtilla?
Syökää samalta lautaselta. Sitä ne himoitsee, mitä muutkin.
Ja tosiaan tehkää jotain, meillä lasten isä isoon ääneen julisti rehut pupujen ruuaksi ja arvaa vaan syödäänkö niitä vieläkään.
Laittakaa ruuat erilleen toisistaan lautaselle. Lapsi syö siitä, mitä syö. Nälässä pitäminen on julmaa. Olen itse ollut lapsen erittäin nirso. Olin oikeasti ennemmin syömättä, kuin söin ruokaa, joka aiheutti oksennusreaktion. Ruokailu ei ole valtataistelu. Lapselle tarjotaan ruokaa. Lapsi syö mitä syö. Sitten pidetään kiinni ruoka-ajoista eli viisi ateriaa päivässä. Nykyään syön ihan monipuolisesti. Syön monia sellaisia ruokia, joita läheskään kaikki eivät syö esimerkiksi etanoita.
Jos tarjoatte jatkuvasti ruokaa, josta lapsi ei pidä, niin saatte alipainoisen lapsen. Toki olisi hyvä, jos lapsi maistaisi, mutta ei pakkomaistamisesta ole hyötyä. Ruokailun pitää olla miellyttävä tapahtuma kaikille.
Ilmeisesti olen ainoa tarpeeksi kieromielinen, sillä otsikon perusteella ajattelin tämän olevan trolli ja olin jo tulossa vastatrollaamaan ilkeästi juttuun tyyliin: "Kuinka syödään taapero" tai "Miten valmistaisitte taaperon ruuaksi"
En tiennytkään, että minulla on vaikea ymmärtää lukemaani. No, oppia ikä kaikki.
:D :D :D
Sori, OT.
Teidän tulee löytää vaimosi kanssa keskitie lapsenne syömisessä. Lapselle voi tarjota mieleisiäkin ruokia, mutta samalla myös uusia. Pakottaa ei saa, eikä etenkään pitää tahallaan nälässä. Pidätte selkeistä ruoka-ajoista kiinni ja tarjoatte sitä mitä on ruokana. Lasta ei tarvitse palkita "hyvällä" ruoalla aterian jälkeen eli jos teillä oli vaikka muusia lihapullilla ja salaatilla, mutta se ei oikein maistunut, niin ei ole tarpeen tarjota sen jälkeen jogurttia jälkkäriksi vain siksi, ettei vain jäisi nälkäiseksi. Tietenkin jälkiruokia voi silloin tällöin olla ja ei ole pakko olla syönyt erityisemmin pääruokaa sitä saadakseen eli ei lasta myöskään tarvitse rangaista pääruoan syömättömyydestä jälkiruuatta jättämisellä. Lähinnä ei kannata aina antaa periksi siinä, että voi voi, se ei syönyt nakkisoppaa, no annetaan leipää, ettei näe nälkää. Ei, vaan sitä syödään mitä on ja se siitä. Ei kannata liikaa stressata lapsen nirsoilun vuoksi. Nirsoilu jossaun vaiheessa laosen on hyvin tavallista, mutta nirsoilu ei ole kuitenkaan syy toteuttaa epäterveellistä ruokavaliota lapsen riutumisen pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olen ainoa tarpeeksi kieromielinen, sillä otsikon perusteella ajattelin tämän olevan trolli ja olin jo tulossa vastatrollaamaan ilkeästi juttuun tyyliin: "Kuinka syödään taapero" tai "Miten valmistaisitte taaperon ruuaksi"
En tiennytkään, että minulla on vaikea ymmärtää lukemaani. No, oppia ikä kaikki.
:D :D :D
Sori, OT.
Avasin aloituksen vähän samasta syystä. 😄 En pitänyt otsikkoa trollina, mutta toivoin että se olisi poikinut hauskoja kommentteja. Höh mikä pettymys. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olen ainoa tarpeeksi kieromielinen, sillä otsikon perusteella ajattelin tämän olevan trolli ja olin jo tulossa vastatrollaamaan ilkeästi juttuun tyyliin: "Kuinka syödään taapero" tai "Miten valmistaisitte taaperon ruuaksi"
En tiennytkään, että minulla on vaikea ymmärtää lukemaani. No, oppia ikä kaikki.
:D :D :D
Sori, OT.
Avasin aloituksen vähän samasta syystä. 😄 En pitänyt otsikkoa trollina, mutta toivoin että se olisi poikinut hauskoja kommentteja. Höh mikä pettymys. 😄
Kyllä niitä muutamakin oli, mutta ne on jostain syystä poistettu, en kyllä ymmärrä miksi.
Meillä on kolmivuotiaan kanssa ollut periaatteena, että pöytään pitää tulla ja ruokaa pitää maistaa, määrää ei olla määritelty. Lapsi ei meinaa malttaa keskittyä syömiseen, kun olisi niin paljon kivempaakin tehtävää. Joskus tosiaan syö vain sen maistiaisen, usein kyllä menee enemmänkin ja hoidossa ilmeisesti syö hyvin. Jos ei yksi ruok maistu, annetaan seuraavalla sitten jotain erilaista, niin saa jotain syötävää.
Lapsi ei halua kokeilla jatkuvasti uusia makuja, se on aivan luonnollinen reaktio. Uutta tarjolle hallitusti ja harvoin, ei koskaan väkisin.
Meillä laitetaan taapero yleensä kokonaisena uuniin, maustetaan valkosipulilla, rosmariinilla, pippurlla ja ripauksella suolaa. Syömme tämän jälkeen taaperon yleensä chileläisen punaviinin kera.
Taaperon syömisen sijaan voisitte kokeilla jotain nuorempaa. Vastasyntynyt on aika murea.
En söisi taaperoa kuin äärimmäisessä hädässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olen ainoa tarpeeksi kieromielinen, sillä otsikon perusteella ajattelin tämän olevan trolli ja olin jo tulossa vastatrollaamaan ilkeästi juttuun tyyliin: "Kuinka syödään taapero" tai "Miten valmistaisitte taaperon ruuaksi"
En tiennytkään, että minulla on vaikea ymmärtää lukemaani. No, oppia ikä kaikki.
:D :D :D
Sori, OT.
Avasin aloituksen vähän samasta syystä. 😄 En pitänyt otsikkoa trollina, mutta toivoin että se olisi poikinut hauskoja kommentteja. Höh mikä pettymys. 😄
Kyllä niitä muutamakin oli, mutta ne on jostain syystä poistettu, en kyllä ymmärrä miksi.
Minä sain bannia, yhdestä grillaus vinkistä 😮 ihme homomode kyllä, ei täällä ole enää mitään hauskaa
Missä muodossa tarjoatte niitä kasviksia? Ruoka on monesti pienelle lapselle helpommin lähestyttävää, kun lapsi saa tutustua siihen omin käsin. Monet myös vierastavat ruuassa tunnistamattoman näköisiä palasia ja mössöä. Kasviksia kasvisten näköisinä ja erillään, jotta lapsi selkeästi käsittää, mistä on kyse.
En itsekään ymmärrä, mitä nälässä pitämisellä saavutetaan. Tuossa iässä lapsella on luonnostaan vaihe, jolloin maut epäilyttävät (tämä on ihan evolutiivinen juttu: kun lapsi lähtee itse liikkeelle, hän ikäkautensa mukaisesti tutkii asioita suullaan. Makeaa lukuun ottamatta kaikki muut maut ovat mahdollisia merkkejä myrkyllisistä kasveista ym.). Ihan turha tehdä syömisestä valtataistelua. Ollaan tyytväisiä siitä, kun lapsi syö niitä asioita, joita syö, muita tarjotaan sitkeästi. Mä oon velvoittanut vasta yli kolmevuotiasta maistamaan, rohkaissut olen toki kyllä paljon pienempiäkin.