Vaikuttaako ystäviesi moraali väleihinne?

Eräs ystävä jäi taakse, koska oli "toinen nainen". Tai ei edes siksi, vaan siksi, että mollasi tätä vaimoa ja juonitteli ja käyttäytyi kuin pakkomielteinen.

Muuten ihmiset elämässäni ovat aika tavallisia ja näköjään korkeamoraalisia. Mielipide-eroja toki on, ja elämänvalinnat poikkeavat, mutta moraalisia kynnyskysymyksiä ei juuri ole tullut vastaan. Tai sitten on jähänyt tuttavuusasteelle ja pois kuvioista, jos jollain on joskus kovin erilainen arvomaailma ollut.

Jonkin verran.

Vain tuo viimeinen on osunut omalle kohdalle. Kaveri olisi päässyt töihin, mutta eleli mieluummin tuilla samalla kun painoin itse pitkää päivää samassa "paskaduunissa". Sen verran veetutti, että otin vähän etäisyyttä joksikin aikaa.

Toinen kaveri oli tietoisesti "toinen nainen" jonkin aikaa, sekin pisti vihaksi kyllä.

Molemmissa tapauksissa karman laki hoiti tehtävänsä, enkä enää jaksa kantaa kaunaa. Elämä on, eikä se oma moraalikaan aina niin puhtoinen ole.

Inhotti, kun ystävä oli toisena naisena exänsä ollessa jo uudessa suhteessa. En silti kokenut asian kuuluvan minulle. Pettäjän miellän asiassa toimineen vielä sinkkuystävääni huonommin. Ihmetystä asia kuitenkin herättää vielä vuosien päästäkin, kun ystävä on nykyisen miehensä, exänsä ja exän kumppanin kanssa tehnyt useampaan otteeseen eräretkiä. Toisten suhdeviritelmistä ei ota selvää. Ehkä on joku parinvaihtokuvio kyseessä, muussa tapauksessa ex-pariskunnan uusien kumppaneiden rooli vaikuttaa melko epämukavalta, erityisesti kolmiodraamassa yhtenä osapuolena olleen naisen näkökulmasta.

Siinä mielessä vaikuttaa, jos jatkuvasti aletaan elää sillä reunalla, että kohta on poliisilla asiaa. Voidaan huonosti päihteiden takia, jatketaan samaa rataa, vähän väkivaltaa, vähän onnettomuuksia, vähän petkuttamista, vähän kännissä ajelua, vähän epämääräistä seuraa, vähän uhoamista, vähän sairaalareissuja, enempi draamaa. Veitsen terällä ikään kuin.

Kyllä jossain määrin vaikuttaa. Riippuu tietysti millaisesta asiasta on kyse. Jos esimerkiksi joku on ollut joskus käytöksellään uhka toisten turvallisuudelle, niin en minä tässä seurassa halua olla. Toleranssini väkivaltaiselle käytökselle muita kohtaan on nolla. En halua olla muita pahoinpitelevän ihmisen ystävä.

Ei vaikuta niin että itse olisin katkaissut ystävyyssuhteita.

Vaikuttaa valitettavasti niin päin, että kun itse aloin vegaaniksi, niin moni ystävä otti etäisyyttä. En syyllistä heitä heidän valinnoista, enkä juuri halua edes puhua veganismista, koska se kuumentaa tunteita niin helposti. Mutta vaikuttaa, että ihmiset syyllistyvät tällaisessa tilanteessa aivan oma-aloitteisesti. Yksi kaveri oli jopa tuumannut toiselle kaverilleni, että haluaakohan se (siis minä), olla enää meidän kaveri kun me ei olla vegaaneja? Minusta tämä on tuntunut tosi oudolta, koska ainakin minun puoleltani ystävyys on sama, ja he ovat minulle rakkaita. Tuntuu tosi kurjalta, kun on sysätty syrjään tämän asian vuoksi.

En luota vasemmistolaiseen ystävääni talousasioissa. Olen huomannut, että hän tahtoisi helposti hyötyä muista, kuluttaa yli varojensa, sosialisoida tavarat yhteiskäyttöön, saada lapselleen ilmaiset ruoat ja usein hoitoapua, mutta toisaalta taas tehdä itse paljon raskasta suorittavaa työtä, ylitöitä, pitää palkkarahat itsellään ja elää ajattelematta yhtään, mikä vaikutus työoloilla on hänen terveytensä heikkenemiseen.

Tietysti vaikuttaa. Mitä isommasta asiasta mun moraalin ja näkemyksen mukaan on kyse, sitä enemmän se vaikuttaa. Jotkut asiat jopa sellaisia, että ystävyys loppuisi kokonaan siihen. Toki esim. pettämistapauksia tai toisena naisena olemisia on ystäväpiirissä ollut ja olen heitä silti ystävinäni pitänyt, vaikka se omasta mielestäni onkin ollut väärin ja typerää. Hyvä kuitenkin pitää mielessä, ettei kukaan ole täydellinen ja toisaalta myös, että kaikesta ei tarvitse ystävien kanssa olla samaa mieltä. 

Mulla on noin 12 ystävää tai kaveria, jotka kuuluvat elämääni säännöllisesti. Tuskin on ihan sattumaa, että 2 heistä on selkeästi läheisimmät sydänystävät mulle, ja juuri heidän kanssaan jaan hyvin samanlaisen moraalin. Joitain erilaisia elämänvalintoja he ovat tehneet, joita itse en olisi tehnyt siinä tilanteessa tmv, mutta kaikki perusarvot ovat silti aina kohdanneet. 

Vierailija kirjoitti:

En luota vasemmistolaiseen ystävääni talousasioissa. Olen huomannut, että hän tahtoisi helposti hyötyä muista, kuluttaa yli varojensa, sosialisoida tavarat yhteiskäyttöön, saada lapselleen ilmaiset ruoat ja usein hoitoapua, mutta toisaalta taas tehdä itse paljon raskasta suorittavaa työtä, ylitöitä, pitää palkkarahat itsellään ja elää ajattelematta yhtään, mikä vaikutus työoloilla on hänen terveytensä heikkenemiseen.

Täh?

En ollut kovasti edes ajatellut abortteja saati omaa kantaani niihin, olin nuori ja takana vain lyhyitä suhteita eikä yhtään raskautta.

Ystävä tuli raskaaksi ja teki "ei-nyt-huvita" - abortin. Asiat miehen kanssa olivat ainakin hänen kertomansa mukaan ennallaan kun tuli uudestaan raskaaksi ja sai sen lapsen kohta. Huomasin, että se "ei huvita" - raskaudenkeskeytys muutti käsitystäni hänestä ja alkoi minua jäytää. Välimme viilenivät. Ehkä huomasin, että suhtaudun elämään toisin kuin hän, en ihan muista. Asiasta on jo vuosikymmeniä.

Vaikutti. Pettäjiä en katsele lähipiirissäni.

Hän on itsekäs. Kaikki kuuluu hänelle, mutta hän ei anna toisille. Hän on myös rahanahne. Tavaraa hamuaa kaksin käsin ja varastoi. Koti täynnä ilmaiseksi saatua, ei lahjoita eteenpäin koskaan, vaan myy. 

7.

Kyllähän se vaikuttaa. En osaa olla ystävä ihmiselle joka toimii täysin vastoin uskomuksiani.

Pahin on ehkä sellainen joka moraalisesti tuomitsee toisia ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Jakelee tuomioita toisille eikä ymmärrä miksi kukaan ei hänen puheitaan jaksa.

Pienet puutteet ovat huomattavasti helpompia kestää jos pyrkimys on kuitenkin kohti parempaa kuin armoton tuomarointi.

Vaikuttaa tuollaiset asiat. En halua olla erityisemmin tekemisissä kaveripiiriin kuuluvan ihmisen kanssa, joka pettää puolisoaan mennen tullen. Omituisinta on, että asia on ihan yleisesti tiedossa, mutta puoliso jaksaa puolustaa omaa pettäjäänsä "se ei koskaan tekisi mulle niin" jne. No eipä niin joo.

Kyllä se varmasti vaikuttaa eli saatan pohtia jotain ystäväni tekoa ja kannanottoa moraalisesti, joskus saatan haluta keskustella asiasta.

Ystäväni tietävät kantani esim. pettämiseen. Eli että vaatisin heitä tunnustamaan sen puolisolleen. Ehkä he sitten eivät kertoisi minulle, jos pettäisivät – eivät saisi minusta henkistä tukijaa, ymmärtäjää.

Ystäväni on vuosia puhunut siitä, ettei hän mitään normaalia päivätyötä ikinä halua tehdä, vaan toteuttaa itseään, koska työ ei ole ihmistä varten. Hän on siis työtön eikä edes etsi töitä. Alkuun ajattelin asenteiden johtuvan uupumuksesta, mutta pitkän aikaa näitä juttuja kuunneltuani olen alkanut ärsyyntyä. Ikään kuin töissäkäyminen nyt muistakaan niin hauskaa joka hetki olisi, saati kuunnella siihen päälle vielä kettuilua siitä, että noin toimivat materialistit, jotka eivät uskalla hypätä pois oravanpyörästä. Ihan perusduunari olen itse, joten minua lienee turha syyttää työelämän huonoista rakenteista.

Kyllä ne vaikuttaa, välillä paljonkin. Voimakas rasismi tai natsismi on mm. vaikuttanut. Sellaisten kanssa en vain voi olla. Polittisesti erilaisia, jopa uskonnollisia (itse olen ateisti), pettäjiä, toisia naisia, ilkivallan tekijöitä sun muita on ystävinä, rikollisia ei, siinä menisi kyllä raja varmaan myös. Onneksi ei ole tarvinnut miettiä sellaista. Suurin osa ystävistä on samantyyppisiä kuin minä, mutta eroja toki on. Hyvin erilaisten ihmisten kanssa en saa kovin syvää ystävyyttä edes syntymään. 

Mulle on jopa pari ystävää sanonut että olen ihana kun en tuomitse. En tuomitsekaan, mutta kyllä sanon mielipiteeni jos on jokin isompi asia (puolison pettäminen tai jokin arveluttava käytös), minusta se on ystävyyttä sekin. Onneksi läheisimmät ovat ottaneet opikseen myös, kovin kauaa jotain pettämistä en voisi katsella ihan jos siksi etten itse tykkää valehdella.