Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos huomenna kuolisit, lähtisitkö rauhallisin mielin?
01.10.2018 |
Niin että mitään hirveän painavaa ei jäisi taakse, ei huonoa omatuntoa jostakin tms.?
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Niin että mitään hirveän painavaa ei jäisi taakse, ei huonoa omatuntoa jostakin tms.?
En lähtisi. Kokisin eläneeni liian tasapainottoman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. En malta odottaa että pääsen täältä pois ja toivon joka päivä että sairastuisin esim syöpään. Kukaan ei jäisi kaipaamaan sillä olen laittanut kaikkiin välit poikki. Kolmen tonnin luottokorttivelka tosin jäisi.
En. Kalavelat täytyy käydä perimässä ensin.
Tarvii vain odottaa että on riittävän vanha ja siirtänyt varallisuuden jälkipolville.
Helpottunein mielin. Oli liian raskasta - kaikin puolin. Enemmän varjoa kuin valoa. Ei ollut hyvä elämä.
Huijattu ja nöyryytetty kirjoitti:
En. Kalavelat täytyy käydä perimässä ensin.
Tarvii vain odottaa että on riittävän vanha ja siirtänyt varallisuuden jälkipolville.
Niillä ei ole mitään merkitystä. Millään ei ole. Vain sinun egollesi - ja se on subjektiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huijattu ja nöyryytetty kirjoitti:
En. Kalavelat täytyy käydä perimässä ensin.
Tarvii vain odottaa että on riittävän vanha ja siirtänyt varallisuuden jälkipolville.
Niillä ei ole mitään merkitystä. Millään ei ole. Vain sinun egollesi - ja se on subjektiivinen.
Koulukiusaaja pettäjä varas huijaria alkoi jännittämään? Et elämäsi aikana sitten halunnut korjata virheitäsi? Kerrotaanko tarinasi yhdessä läheisillesi ja julkisuuteen ?
Vierailija kirjoitti:
Joo. Minä olen tehnyt kaiken mitä piti. Olen valmis. Toivoisin kyllä vielä kymmenen vuotta lisää.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Jäisi 4v ja 7v lapset äidittömiksi, ei siinä voisi rauhallisin mielin lähteä. Mutta eletystä elämästä ei jäisi kaduttavaa.
En, koska olisin kauhean huolissani, miten kissoilleni käy. Vanhemmat varmaan kyllä alkuun pitäisivät niistä huolta, mutta ovat jo niin vanhoja, että jaksaisivatko ja eläisivätkö koko kissojen eliniän? Ja sitten kissat joutuisivat taas uuteen ympäristöön ja pääsisivätkö edes yhdessä samaan kotiin? Muuten kyllä eli kaikki muut asiat ovat järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei. En kaipaa elämältä muuta kuin vapaa-aikaa ja sitä, että saa tehdä mistä pitää, mutta muuten elämä ei tunnu sellaiselta josta suuremmin nauttisin. Kaikista pahinta olisi menettää näkö ja/tai kuulo tai saada neliraajahalvaus ilman kuolemaa. Kyllä, olen valmis ottamaan vastaan ennenaikaisen kuoleman, en menettäisi luultavasti mitään vaikka koenkin olevani suhteellisen onnellinen tällä hetkellä. On suhde ja hyvät välit perheenjäseniin. On kavereita, työt ja sitä vapaa-aikaa. Oravanpyörä on vain se mikä saa minut haaveilemaan kuolemasta. Teet rahaa paskaduunilla, jotta saat elellä hiukan tukea leveämmin, mutta käytännössä elämänlaatu ei nouse lainkaan. Työttömänä en vain halua olla. Tässä muutama motiivi kuoleman iloiseen vastaanottoon.
M23
Vierailija kirjoitti:
En, koska olisin kauhean huolissani, miten kissoilleni käy. Vanhemmat varmaan kyllä alkuun pitäisivät niistä huolta, mutta ovat jo niin vanhoja, että jaksaisivatko ja eläisivätkö koko kissojen eliniän? Ja sitten kissat joutuisivat taas uuteen ympäristöön ja pääsisivätkö edes yhdessä samaan kotiin? Muuten kyllä eli kaikki muut asiat ovat järjestyksessä.
No jos kuolet kotonasi, kissat syövät sinua ja pärjäävät sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olisin ollut elämän velkaa itselleni. Mutta se ei voi alkaa, ennen kuin paskimmat sukulaiset on saatu siitä pihalle ja olen perinyt faijani.
En lähtisi levollisesti, paljon on tekemättä! En ole saavuttanut lähellekään kaikkea sitä, mitä toivon saavuttavani mm. uran suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varmaan outo, mutta olen aina miettinyt paljon sitä, mitä tänne jättäisin, jos kuolisin yllättäen. Silloin kun kuolema korjaa, elämä on valmis, halusi tai ei. Ajatus siitä tuntuu rauhoittavalta. Masentunut en kuitenkaan ole, melankolinen luonne vain. Etenkin uralla on paljon tavoitteita, joita haluaisin vielä elämässäni saavuttaa ja pidän kyteillä ajatusta lasten hankkimisesta, joten ajatus siitä, että omat geenit kuolevat mukanani, enkä ole saavuttanut mitään merkittävää, olisi haikea. Se kaikki kuitenkin on toisarvoista kuoleman edessä. En ole korvaamaton, eikä mikään saavuttamani asia voi tehdä minusta kuolematonta.
Ajatus siitä, että olemassaoloni on tuonut läheisteni elämään jotain positiivista, lohduttaisi. Ainakin teoriassa.
Tosiasiassa olisin varmasti niin shokissa äkillisestä onnettomuudesta/sairaudesta, että on mahdotonta sanoa, mikä olisi reaktioni - tuskin ehtisin edes sisäistää asiaa vuorokaudessa.
No minulla on 6 viikkoinen vauva, joten toivoisin vielä lisäaikaa. Sinänsä muutoin olen ollut ns aina sinut kuoleman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Minä olen tehnyt kaiken mitä piti. Olen valmis. Toivoisin kyllä vielä kymmenen vuotta lisää.
Miten ihmeessä olet pystynyt tekemään kaiken mitä piti?
Totta maar, en ole velkaa eikä minulla ole erityisempiä vastuita. Ja jos olisikin, minusta on ihan ok, että jotkut asiat ja suhteet kuolevat niitä ylläpitävien ihmisten kuollessa. Niin homma toimii, mikään ei elä ikuisesti eikä ole syytäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Minä olen tehnyt kaiken mitä piti. Olen valmis. Toivoisin kyllä vielä kymmenen vuotta lisää.
Miten ihmeessä olet pystynyt tekemään kaiken mitä piti?
Minkä "kaiken mitä piti"? Allerkijoititko jonkun sopimuksen syntyessäsi?
Jos se olisi kivutonta lähtisin jopa tyytyväisenä. Sveitsin klinikkaa olen ajatellut sitten kun sen aika on mutta tottakai mieluummin kotioloissa.
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan. Olisin huolissani perheeni pärjäämisestä ja kääntelehtisin levottomana haudassani. Omasta puolestani olisin valmis lähtöön.