Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko suhde lopussa?
01.10.2018 |
Ollaan seurusteltu viisi vuotta ja huomaan nykyään miettiväni millaista olisi jonkun toisen kanssa ja tuhlaanko aikaani vain. Oikeastaan meillä menee ihan hyvin. Harvemmin riidellään ja paljon touhutaan perheen kesken (yksi lapsi). Seksiäkin on yleensä pari kertaa viikossa, mutta mies haluaisi varmasti enemmän. Itseäkin ennen halutti enemmän, mutta nyt olen pistänyt väsymyksen piikkiin, kun ei vain nappaa koko touhu. Ero ajatus tuntuu aivan mahdottomalta, kun en mitenkään pystyisi sanomaan sitä miehelle, enkä todellakaan tiedä haluaisinko itsekkään sitä oikeasti. Ajatukset menee aivan ristiin. Välillä on tunne kuin olisin vain tyytynyt johonkin, mutta sitten toisinaan olen hyvinkin onnellinen. Olinhan minä suhteen alussa todella rakastunut ja ikinä ei olisi halunnut olla erossa. Meinaa ahdistaa nämä omat ajatukset, kun tuntuu että on väärin tuntea tälläistä. Onko muilla ollut vastaavaa ja kuinka olette ratkaisseet tilanteen, vai onko se vain mennyt ohi?
Kommentit (9)
Itselläni auttaa se, että muistelee suhteen alkuaikoja ja sitä mihin miehessä rakastui. Sitten vaan kahdenkeskistä touhua miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mielestäni ei ole suhde lopussa. Sinä kuulostat olevan lopussa. Väsynyt. Tasannevaihe ja sitä luulee, että suhteessa on vika.
Voi olla ihan omaa kasvua.
Ethän sinä, eikä miehesi, ole koko ajan sama, vaan tulee erilaisia vaiheita. Lapsikin kehittyy ...miksi ei aikuinen kehittyisi?
Sitä voi kuitenkin kehittyä siinä parisuhteessa, vaikka se parisuhde ei olisi koko ajan se ykkönen.
Panosta itseesi. Juttele miehelle, että tarvitset jotain omaa...niin tulkitsen. Miltä sinusta tuntuu?
Anna itsellesi omaa aikaa ja suo itsesi kehittyä. Parisuhteenne syvenee, kun annat mahdollisuuden itsellesi löytää uutta.
Minusta se kuulostaa hyvältä ja arvokkaalta ja suojaa antavalta ja toimivalta.
Sinä olet arvokas.
Oletko aiemmin ollut pitkissä suhteissa? Kuulostaa hyvinkin tyypilliseltä suhteen kriisivaiheelta jossa alkaa miettimään, että tässäkö tämä nyt oli.
Vierailija kirjoitti:
No, mielestäni ei ole suhde lopussa. Sinä kuulostat olevan lopussa. Väsynyt. Tasannevaihe ja sitä luulee, että suhteessa on vika.
Voi olla ihan omaa kasvua.Ethän sinä, eikä miehesi, ole koko ajan sama, vaan tulee erilaisia vaiheita. Lapsikin kehittyy ...miksi ei aikuinen kehittyisi?
Sitä voi kuitenkin kehittyä siinä parisuhteessa, vaikka se parisuhde ei olisi koko ajan se ykkönen.
Panosta itseesi. Juttele miehelle, että tarvitset jotain omaa...niin tulkitsen. Miltä sinusta tuntuu?
Anna itsellesi omaa aikaa ja suo itsesi kehittyä. Parisuhteenne syvenee, kun annat mahdollisuuden itsellesi löytää uutta.
Minusta se kuulostaa hyvältä ja arvokkaalta ja suojaa antavalta ja toimivalta.
Sinä olet arvokas.
Minä olen usein melko väsynyt. Voihan nämä ajatukset johtua toki siitäkin, kun minulla ei oikeastaan ole mitään "omia" menoja yms. Välillä tuntuu, kuin olisin tämän kodin vankina, vaikka ei minua kukaan estä lähtemästä esim. johonkin harrastukseen. Se täytyisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja olla hetki välillä ihan muidenkin ihmisten kanssa tai ihan vain yksin. Varmasti kynnys on suuri lähteä vain yksin jonnekkin, kun tottunut siihen, että lähes aina mies ja lapsi on myös mukana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko aiemmin ollut pitkissä suhteissa? Kuulostaa hyvinkin tyypilliseltä suhteen kriisivaiheelta jossa alkaa miettimään, että tässäkö tämä nyt oli.
En ole ollut aikasemmin näin pitkässä suhteessa. Muutamia lyhyitä ollut. Kuinkahan tästä kriisistä pääsisi eroon? En haluaisi sanoa miehelle näitä ajatuksia, kun pelkään satuttavani häntä. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
.... Voihan nämä ajatukset johtua toki siitäkin, kun minulla ei oikeastaan ole mitään "omia" menoja yms. Välillä tuntuu, kuin olisin tämän kodin vankina, vaikka ei minua kukaan estä lähtemästä esim. johonkin harrastukseen....
Ap
Eikös toi homma pitäisi olla ihan päinvastoin?
Jos kotosalla on huono olla niin onko oikea ratkaisu hakea olon parannusta kodin ulkopuolelta kun ainahan sinä sinne kotiin palaat.
Eikö kantsis jotenkin pyrkiä siihen että se koti on maailmase paras paikka, se paikka mikä on turvasatama, missä viihdytään jne... Jos olosuhteet tai mielentilan saa kodille positiiviseksi niin eikös se sitten paljon paremmin mahdollista omat menot, harrastukset ja muut kodin ulkopuoliset jutskat?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Mulla on ollut suhteesta tuonkaltaisia ajatuksia kun mulla todettiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kävin ahdistuksen takia terapiassa ja jossain kohtaa sen sitten käsitti, että suhde ja mies ei todellakaan olleet huonoja vaan en vaan osannut keskittyä itseeni ja siihen mitä itse tarvitsin. Tai ylipäänsä en osannut lukea itseäni. Noihin aikoihin olin myös stressaantunut aivan kaikesta. Opin myös sen että kaikenlaisia ajatuksia tulee ja menee, niitä ei kannata pelästyä taikka jäädä niihin liian kiinni. Voisin kuvitella että omat puuhat muualla kuin kotona voisi virkistää. Jos itse oon lähes koko ajan kotona saatan helposti alkaa pikkuhiljaa ahdistumaan. Mutta kaikki on yksilöitä, joten kannattaa miettiä niitä omiajuttuja mistä sä saat energiaa ja virtaa (muukin kuin oma perhe). Tsemppiä!! Uskon että suhde ei oo se ongelma :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia, yleensä 7 vuoden kohdilla tule se kriisi että alkaa miettimään "mitä jos"? Sinulla se on nyt, kyllä se lopulta hälvenee. Puhu miehellesi tuntemuksistasi.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde terapia voisi olla avuksi.
Omasta mielestäni on normaali, että pitkässä suhteessa rakkaus muuttuu ja puoliso on enemmän kaveri, kuin jotain unelmaa ja ikuista intohimoa.