Lue keskustelun säännöt.
Asiallista keskustelua vanhoillislestadiolaisista
01.10.2018 |
Minun aikuisiän ystäväni on vanhoillislestadiolainen ja hän on välillä puhunut uskostaan mielestäni yllättävänkin avoimesti. Nyt minusta on kuitenkim alkanut tuntua, että ovatko puheet olleet ns.käännyttämistä?? Esimerkiksi hän on alkanut piilopuheissa kritisoimaan minun elämääni ja arvojani..ei siis suoraan sano mitä ajattelee, mutta huomaan että hän tuputtaa omia ajatuksiaan.
Harmittaa, koska todella pidän tästä ihmisestä. Tuntuu vaan että hän ei olekkaan se mitä olen luullut. Hän ei olekkaan niin "normaali" ja suvaitsevainen ja kiltti. Hän on itseasiassa todella epäsuvaitsevainen ja moittii ääneen meitä ei-uskovaisia.
Kommentit (6)
Kiitos ei sellaista keskustelua tänne. Mene s24:n uskontofoorumille juttelemaan.
tajuatko että täällä on uskontojen uhreja joiden traumat aktivoituvat takiasi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään asiallista sanottavaa.
Minun toisen vanhemman koko suku on vanhoillislestadiolaisia, ja koin heidät lapsena jotenkin tuomitsevina, jopa ilkeinä. Tämä oli siis lapsen kokemus ja tunne. Toisaalta sen puolen suvun mummoni oli minulle yksi rakkaimmista aikuisista ikinä sen lyhyen aja, mitä meillä oli yhteistä aikaa täällä.
Haluat otsikossa asiallista keskustelua, ,mutta heti alussa jo mutu tuntumalla ilkeilet ystävästäsi:)
Ei ole käännyttämistä. Eivät käännytä. Ainakaan uskonnollisista syistä...
Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta.