Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen mies enkä muista että yksikään nainen olisi koskaan lähestynyt minua
01.10.2018 |
Pitääkö tämä käsittää niin että en vain ole tarpeeksi kiinnostava/hyvännäköinen/mukava/jotain muuta?
Kommentit (53)
Ei pidä. Et ole vain käynyt missään baareissa riittävästi ja vaikka panostanut pukeutumiseen jne. Laita vaikka puku seuraavalla kerralla lähiöpubiin, niin saat kaikki perääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 33-vuotias. Livenä yksikään nainen ei ole lähestynyt. Silloin kun minulla oli deittiprofiili, niin tasan yksi nainen laittoi viestin ensin. Lisäksi ylä-asteella yksi tyttö oli minusta kiinnostunut. Siinä kaikki.
Nooh, elän parisuhteessa, joten ehkä minulla sillä saralla on asiat paremmin kuin muilla palstamiehillä.
Minä oon 30v mies enkä itsekään vastaavaa muista. Baareissa, rannalla ja yliopiston kemuissa olen kyllä juossut. Ehkä me ollaan jotain jämämiehiä
Vähän vaikea arvioida, kun en tunne sua. Voit olla joko ruma hyypiö, vai vaan taviksen näköinen ujo.
Ps. Ei minuakaan ole koskaan isketty baarissa. Olen ihan tavisnainen silmälaseilla höystettynä. Pitää itse tehdä rohkea aloite rennolla asenteella.
T. N25
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea arvioida, kun en tunne sua. Voit olla joko ruma hyypiö, vai vaan taviksen näköinen ujo.
Ps. Ei minuakaan ole koskaan isketty baarissa. Olen ihan tavisnainen silmälaseilla höystettynä. Pitää itse tehdä rohkea aloite rennolla asenteella.
T. N25
Onko isketty jossain muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 30 v nainen eikä muakaan ole lähestytty koskaan. Itse olen lähestynyt ainakin viitä miestä, aina pakit ja usein myös haukut päälle (”oot ruma” ja ”oot hirveen näköne”). Nyt en enää lähesty yhtäkään miestä sillä itsevarmuus täysin maassa. Neitsyydestäni pääsin sentään eroon 26 v kun tyrkytin itseäni eräälle pelimiehelle. Baareissakaan en enää käy, miksi lähtisin kiusaamaan itseäni kun aina itkien kotiin kun kaikki kaverit isketään ja mua ei lähesty koskaan kukaan. Ei voi mitään. Ja silti vaikka tiedän etten koskaan saa suhdetta, haaveilen siitä joka päivä. Inhoan tuota piirrettä itsessäni etten vaan pääse eroon tuosta haaveesta.
Eipä minuakaan ole kovin usein lähestytty.
Nuorena muutaman kerran kyllä, mutta hirveään ujouteeni kilpistyivät ne kontaktit.
Yhdellä kerralla sitten en päässyt pakoon, ja siitä ahdistelijasta tulikin vaimoni.
Nuorena aikuisena olin useinkin baarissa, eikä minua yriyetty iskeä kuin pari kertaa.
Netin treffisivustot taitavat olla yksinäisten pelastus, yksi 40v ja neitsyt- kaverini on saanut jo useamman deitin(eikä ole enää neitsyt...) parin vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna niille hiukan aikaa. Eka ne kattoo auton rekkarin kautta sun tiedot ja verotiedot. Sit jos on riittävästi € niin ihan sama miltä näytät.
Olisi joskus kiva tutustua kaltaiseesi mieheen ja miettiä mikä on se juttu, että kontakteja ei tule. Onko "vika" pukeutumisessa, asenteessa, luonteessa vai sitten naisissa.
Itse olen hyvin tavallinen nelikymppinen nainen ja esimerkiksi eilen, kun olin käväisemässä Sellossa, niin istahdin hetkeksi porukkaa katsomaan. Varsinkin miesten ja naisten kohtaamisia katselin ihan kiinnostuneena miettien heidän tarinoitaan. Osa ikäisistäni miehistä katseli hyväntuulisesti ympärilleen ja minäkin sain kiinni monen miehen katseesta, mutta osa hiihteli siellä ihan kengänkärkiään tai kaukaisuutta katsoen. Heihin ei näyttänyt saavan muutkaan naiset minkäänlaista kontaktia, vaikka vastaan tuli tosi kivan näköisiä naisia. Jos nämä kengänkärkimiehet ovat naista vailla, niin saavat olla aina tästä eteenpäinkin, sillä ei yksikään nainen mene sellaisen tylyn tyypin luokse kuin pakosta. Ehkä he ovat mukavia, mutta ulkoinen olemus oli hyvin torjuva. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi joskus kiva tutustua kaltaiseesi mieheen ja miettiä mikä on se juttu, että kontakteja ei tule. Onko "vika" pukeutumisessa, asenteessa, luonteessa vai sitten naisissa.
Itse olen hyvin tavallinen nelikymppinen nainen ja esimerkiksi eilen, kun olin käväisemässä Sellossa, niin istahdin hetkeksi porukkaa katsomaan. Varsinkin miesten ja naisten kohtaamisia katselin ihan kiinnostuneena miettien heidän tarinoitaan. Osa ikäisistäni miehistä katseli hyväntuulisesti ympärilleen ja minäkin sain kiinni monen miehen katseesta, mutta osa hiihteli siellä ihan kengänkärkiään tai kaukaisuutta katsoen. Heihin ei näyttänyt saavan muutkaan naiset minkäänlaista kontaktia, vaikka vastaan tuli tosi kivan näköisiä naisia. Jos nämä kengänkärkimiehet ovat naista vailla, niin saavat olla aina tästä eteenpäinkin, sillä ei yksikään nainen mene sellaisen tylyn tyypin luokse kuin pakosta. Ehkä he ovat mukavia, mutta ulkoinen olemus oli hyvin torjuva. Miksi?
Onko mainitsemasi Sello jonkinlainen seuranhakupaikka? Ehkä nuo miehet halusivat vain istahtaa lasilliselle ja miettiä omia juttuja töiden jälkeen. Itsekin käyn baarissa välillä itekseni lasillisella ja välillä taas haluan tutustua muihin, jolloin kehonkieleni on tietysti ihan erilainen
Assburger kirjoitti:
Eipä minuakaan ole kovin usein lähestytty.
Nuorena muutaman kerran kyllä, mutta hirveään ujouteeni kilpistyivät ne kontaktit.
Yhdellä kerralla sitten en päässyt pakoon, ja siitä ahdistelijasta tulikin vaimoni.
Nuorena aikuisena olin useinkin baarissa, eikä minua yriyetty iskeä kuin pari kertaa.
Netin treffisivustot taitavat olla yksinäisten pelastus, yksi 40v ja neitsyt- kaverini on saanut jo useamman deitin(eikä ole enää neitsyt...) parin vuoden aikana.
En ymmärrä ujoutta aikuisilla miehillä. Kerropa minkälaista on olla ujo ja mikä on pahinta, mitä siinä voisi tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä 30 v nainen eikä muakaan ole lähestytty koskaan. Itse olen lähestynyt ainakin viitä miestä, aina pakit ja usein myös haukut päälle (”oot ruma” ja ”oot hirveen näköne”). Nyt en enää lähesty yhtäkään miestä sillä itsevarmuus täysin maassa. Neitsyydestäni pääsin sentään eroon 26 v kun tyrkytin itseäni eräälle pelimiehelle. Baareissakaan en enää käy, miksi lähtisin kiusaamaan itseäni kun aina itkien kotiin kun kaikki kaverit isketään ja mua ei lähesty koskaan kukaan. Ei voi mitään. Ja silti vaikka tiedän etten koskaan saa suhdetta, haaveilen siitä joka päivä. Inhoan tuota piirrettä itsessäni etten vaan pääse eroon tuosta haaveesta.
Tuollaiset kommentit... sano, ettei tämä ole totta. Vai kuinka j-lauta moukkia me voidaan olla?
M31
Vierailija kirjoitti:
Minä 30 v nainen eikä muakaan ole lähestytty koskaan. Itse olen lähestynyt ainakin viitä miestä, aina pakit ja usein myös haukut päälle (”oot ruma” ja ”oot hirveen näköne”). Nyt en enää lähesty yhtäkään miestä sillä itsevarmuus täysin maassa. Neitsyydestäni pääsin sentään eroon 26 v kun tyrkytin itseäni eräälle pelimiehelle. Baareissakaan en enää käy, miksi lähtisin kiusaamaan itseäni kun aina itkien kotiin kun kaikki kaverit isketään ja mua ei lähesty koskaan kukaan. Ei voi mitään. Ja silti vaikka tiedän etten koskaan saa suhdetta, haaveilen siitä joka päivä. Inhoan tuota piirrettä itsessäni etten vaan pääse eroon tuosta haaveesta.
Et varmaan tehnyt lähestymisiä yliopiston juhlissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Eipä minuakaan ole kovin usein lähestytty.
Nuorena muutaman kerran kyllä, mutta hirveään ujouteeni kilpistyivät ne kontaktit.
Yhdellä kerralla sitten en päässyt pakoon, ja siitä ahdistelijasta tulikin vaimoni.
Nuorena aikuisena olin useinkin baarissa, eikä minua yriyetty iskeä kuin pari kertaa.
Netin treffisivustot taitavat olla yksinäisten pelastus, yksi 40v ja neitsyt- kaverini on saanut jo useamman deitin(eikä ole enää neitsyt...) parin vuoden aikana.
En ymmärrä ujoutta aikuisilla miehillä. Kerropa minkälaista on olla ujo ja mikä on pahinta, mitä siinä voisi tapahtua.
Olen toki vähemmän ujo kuin nuorena.
Ilmenee sosiaalisissa tilanteissa lukkiutumisena, kyvyttömyytenä vuorovaikutukseen, tarpeena vetäytyä.
Katsekontakti tuntuu erittäin häiritsreältä, suorastaan fyysisenä tunteena kasvoissa.
Mitäpä sitten? Ajattelitko vielä pitkäänkin piehtaroida tuossa itsesäälissäsi vai joko parikyt vuotta riittäisi siihen että päässä syttyisi lamppu et "nyt kävi näin, voisin alkaa tekemään jotain muuta elämälläni"?
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitten? Ajattelitko vielä pitkäänkin piehtaroida tuossa itsesäälissäsi vai joko parikyt vuotta riittäisi siihen että päässä syttyisi lamppu et "nyt kävi näin, voisin alkaa tekemään jotain muuta elämälläni"?
Ja tämän kommentin kirjoitti varmasti ihminen joka on/tai ainakin on ollut joskus parisuhteessa. Sinulla ei ole mitään oikeutta arvostella/vähätellä meidän ikisinkkujen elämää kun et tajua siitä MITÄÄN. Varmaan kiva pitää itsestäänselvyytenä sitä että kelpaa jollekkin. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita. Aika vttumaista sanoa ihmiselle että ei saisi kaivata rakkautta.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Eipä minuakaan ole kovin usein lähestytty.
Nuorena muutaman kerran kyllä, mutta hirveään ujouteeni kilpistyivät ne kontaktit.
Yhdellä kerralla sitten en päässyt pakoon, ja siitä ahdistelijasta tulikin vaimoni.
Nuorena aikuisena olin useinkin baarissa, eikä minua yriyetty iskeä kuin pari kertaa.
Netin treffisivustot taitavat olla yksinäisten pelastus, yksi 40v ja neitsyt- kaverini on saanut jo useamman deitin(eikä ole enää neitsyt...) parin vuoden aikana.
En ymmärrä ujoutta aikuisilla miehillä. Kerropa minkälaista on olla ujo ja mikä on pahinta, mitä siinä voisi tapahtua.
Olen toki vähemmän ujo kuin nuorena.
Ilmenee sosiaalisissa tilanteissa lukkiutumisena, kyvyttömyytenä vuorovaikutukseen, tarpeena vetäytyä.
Katsekontakti tuntuu erittäin häiritsreältä, suorastaan fyysisenä tunteena kasvoissa.
Tämä on myös hyvä kuvaus itsestäni. Menen suorastaan paniikkiin, jos joku tuntematon lähestyy minua. Pelkään aina baarissa, että joku tulee juttelemaan, koska en tiedä mitä sanoa. Ongelmaa ei ole, jos mies on tuttu ja tuntuu mukavalta ihmiseltä.
Olen 35v nainen, enkä ole koskaan lähestynyt ketään. Ehkä tässä on se ongelma, että ujot ja sosiaalisesti pidättyväiset ihmiset eivät löydä toisiaan, koska kumpikaan osapuoli ei uskalla lähestyä. Oman mieheni löysin netistä ja kesti useita kuukausia ennen kuin suostuin tapaamaan hänet. Hänkin oli naisten suhteen aika varautunut. Olimme tuolloin molemmat nuoria (alle 20v) ja nykyisin tuntuu, että olen vielä ujompi miesten suhteen, koska en ole saanut "harjoitella". Jos eroaisin nykyisestä (ihanasta) miehestä, en olisi lainkaan varma, pystyisinkö löytämään ja lähestymään enää ketään miestä. Ongelmana ei olisi kiinnostuksen puute miehiltä, sitä saan tasaisin väliajoin, vaan juuri tuo ujous. Siitä on ihan hirveän vaikeaa päästä yli.
Minä taas olen nelikymppinen nainen enkä muista koskaan kenenkään miehen lähestyneen minua. Lienee ihan tavallista. Itse olen lähestynyt kolmea miestä elämäni aikana, mutta ei siitä mitään kehittynyt. Sellaista se vaan on nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tämä käsittää niin että en vain ole tarpeeksi kiinnostava/hyvännäköinen/mukava/jotain muuta?
Oletko itse lähestynyt?
Niin se on.
Minä ainakin olen aina oma-aloitteisesti iskenyt mielestäni komeita miehiä menemällä ehdottelemaan.