Eikö somefeikkaajia hävetä vai eivätkö he tajua?

Ymmärrän, että esimerkiksi Siepit ja kumppanit rakentavat Instagramistaan kauniin utopian, se on heidän työtään ja Sieppikin on todennut, että hän ei kuvaa arkea pieruverkkareissa juustonaksuisilla sormilla. Hän ei edes esitä, että Instagramissa olisi se todellisuus.
Mutta miksi tavan ihmiset feikkaavat arkensa?
Mitä tyydytystä tavis siitä saa? Kenelle siinä esitetään, kun se kohdeyleisö ovat tutut, jotka tietävät miltä kotona oikeasti näyttää, miten riitaisa on se parisuhde ja miten raskasta se arki on. Se miten kollega töissä jatkuvasti narisee miehensä saamattomuudesta, mutta Instagramissa se on kultarakas/maailmanparasmies.

Onko tämä joku feikkaamisen kulttuuri nyt, jossa viimeiset voimavarat käytetään arjen esittämiseen ja täydellisyyden illuusion tavoitteluun?
Eikö ihmisiä nolota yhtään vai eivätkö he vain tajua, että ne ihmiset keille somessa esitetään parempaa kuin ollaan, tietävät todellisuuden koska he esimerkiksi näkevät tätä oman elämänsä sometähteä töissä ja vieraillessaan tämän kodissa?