Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla ADHD koska lääke vaikuttaa?
01.10.2018 |
Miehelläni on ADHD (lievä) ja hän on käyttänyt lääkitystä muutaman vuoden. Tutustuessamme hänestä tuntui siltä, että minullakin on, koska käyttäydyn samalla lailla kuin hän ilman lääkettä. Minulla on keskittymisvaikeuksia ollut lapsesta asti, mutta ne nähtiin lukihäiriönä, vaikka opin ihan hyvin lukemaan. Matematiikka oli vain ongelma. Nykyään opiskelen korkeakoulussa ja aina isoja koulutehtäviä tehdessä ongelmana ei ole ollut itse tehtävä vaan se aloittamisen vaikeus ja hitaus siinä. Sitten ulkosalla hermostun herkästi äänten ja muiden häiriöiden takia. Myös olen aika levoton ihminen. Kävin jossakin testeissä (jossa itse rastittiin juttuja) mutta pisteet olivat vain rajoilla (kuitenkin ADHD:n ja jonkin muun neurologisen sairauden kohdilla) ja koin että muka pärjään näin vaikka oikeasti tunsin ahdistusta ja muuta stressiä juuri siitä että koulutehtävät tuntuvat hyvin hankalilta. Jokin ylpeys tai huonous ilmaista että tarvitsisi apua kai vaikutti.
Kokeilimme miehen kanssa lääkettä yksi päivä kuten hänkin oli aikoinaan oman perheensä kanssa ja minussa huomattiin selkeä muutos. Olin rauhallisempi, pystyin keskittymään, kaupassakäynti tapahtui helposti enkä stressaantunut ulkoisista tai muista äänistä kuten yleensä. Mieheni on sitä mieltä että minullakin on ADHD. Voiko olla? Hän väittää, että jos ei olisi, olisin levottomampi lääkkeen vaikutuksesta. Lääke tosiaan rauhoitti ja tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä tehdä asioita alusta loppuun ja keskittyä. Pitää kai sitten mennä tutkituttamaan asia uudestaan.
Kommentit (31)
Tosiaan, se että lääke vaikuttaa, ei ole mikään diagnoosikrireeri. Ne vaikuttaa ihan täysin ongelmittomiinkin ihmisiin. Jenkeissä on ihan tuttua huttua, että terveet ja hyvin pärjäävät ihmiset vetää ADHD-lääkkeitä pärjätäkseen vielä hieman paremmin.
Noin muutenkin "oireesi" kuulostavat aika normaaleilta, ei kenenkään elämä ole aina kivaa ja harvapa onnistuu aloittamaan tylsien asioiden tekemisen innosta puhkuen. Ihan yleisesti puhutaan aloittamisen vaikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa tuo, että jos lääkkeet vaikuttaa niin on AHDH. Kyllä ihan normaalitkin ihmiset voivat super keskittyä niiden placebon avulla.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, se että lääke vaikuttaa, ei ole mikään diagnoosikrireeri. Ne vaikuttaa ihan täysin ongelmittomiinkin ihmisiin. Jenkeissä on ihan tuttua huttua, että terveet ja hyvin pärjäävät ihmiset vetää ADHD-lääkkeitä pärjätäkseen vielä hieman paremmin.
Mutta eri tavalla? Ja kuinka suuri osa tuosta vaikutuksesta taviksilla on placeboa?
Sain ADHD diagnoosin aikuisena, johon myös lääkitys. Pötypuhetta etteikö ADHD-diagnosoitu pystyisi suorittamaan mitään lukioita yms ylempiä KK tutkintoja (nimim. lukiosta E:n paperit. Tosin mulla 3 Yliopistotutkintoa jäi kesken) Monet saattaa olla todella hyvinkin menestyneitä. Toiset ei, ei ole mitään yhtä ainoata tiettyä stereotypiaa. Kaikki ihmiset on niin erilaisia, ADHD-oireita pystyy kompensoimaan (kuten munkin tapauksessa) melko pitkälle.
Jatkuva sisäinen levottomuus, krooninen unohtelu ja huono muisti, jatkuva stimulaation tarve, impulsiivisuus, pään loputon hyrinä, vaihtelevat mielialat, kyllästyminen, yliherkkyys, loputtomat projektit ja ahdistus tekemättömistä asioista jossain vaiheessa kasaantuivat liikaa, jolloin hainkin vihdoin apua. Nämä em. oli kaikki asioita, jotka olin tiedostanut jo ihan lapsesta lähtien ja ajattelin niiden olevan vain omaan luovuuteen kuuluvia ominaisuuksia. Ja sellaisia joita oppisin aikuisena käsittelemään/oppisin niistä pois. Näin ei valitettavasti käynyt...
Monta vuotta tein töitä ja yritin kaikkeni, jotta saisin elämäni toimimaan ja nuo yllämainitut asiat hallittua. Aikataulut ja listat ei koskaan pitäneet, ajatus karkaili koko ajan. Lapsena tuo vielä menee jotenkin, koska ympärillä on aikuiset ja koulun antamat raamit. Mun päässä pyöri tuhat asiaa yhtäaikaa kellon ympäri, vaikka kuinka yritin rentoutua välillä. Nukkuminen oli haastavaa. Eikä ollut väliä oliko stressiä vai ei: stressaantuneena tuo tuhat sitten ainakin kaksinkertaistui. Siihen vielä fyysiset stressioireet päälle, niin soppa oli valmis... Harrastuksia tuli kokeiltua miljoonia, alanvaihtoa, kirjoittaminen, muistutukset, ympäristön vaihtoa, koulut, ruokavaliot, verikokeet, lääkärit, lisäravinteet, kaikki mahdollinen. Turhauttavaa... Kaikesta huolimatta, jatkoin yrittämistä. Pidin itseäni ihan fiksuna, olinhan esim. päässyt hyviin kouluihin. Alkuinnostuksen jälkeen kyllästyin nopeasti ja etsinkin jo seuraavaa kohdetta. Koski valitettavan usein myös ihmissuhteita... En halunnut olla tällainen, taistelin sitä vastaan.
Mitään ylimääräisiä lääkkeitä en kokeillut, turhia lääkkeitä en ole lapsesta lähtien halunnut syödä. En tupakoi tai juo kahvia, eivät ole muhun vaikuttaneet mitenkään, enkä pidä muutenkaan kahvin mausta.
Mentyäni vihdoinkin lääkärille, hän sanoi pitkän keskustelun jälkeen, että minulla on melkovarmasti ADHD. Lapsuus ja kaikki muu täsmäsi. Muutaman kerran käytyäni sain varmistuksen diagnoosille ja lääkityksen.
Lääkitys on ollut mun pelastus. Nyt tiedän miltä normaali keskittyminen tuntuu! Tylsät asiat ovat edelleen tylsiä, mutta saan ne tehtyä. Parasta on se, että pää on huomattavasti hiljaisempi. Ja saan nukuttua. En ollut edes tajunnut miten pahasti ylikierroksilla aivoni kävivät kokoajan. Ei ihme, että ylikuormittuu. Töitä joudun tekemään ihan yhtälailla kuin normaalisti, ei tämä mikään sellainen ihmelääke ole, että se jotenkin motivaatiota yhtäkkiä lisäisi.
Mun päätä ainakin selvästi rauhoittaa, josta lääkäri sanoi sen olevan hyvä indikaatio ADHDlleni. Ahdistus myös helpottunut, johtui siis luultavasti ADHDsta. Olen ollut siinä mielessä onnekas, että mulle ei ole tullut ikäviä sivuoireita, jotka ovat valitettavan yleisiä...
26 vielä tähän lisää, että AP, varaa aika joko yksityiselle psykiatrille/neurologille tai sitten pyrit tutkimuksiin neuropolille. Varoitan jo valmiiksi, ei ole mikään nopea juttu. Kestää useamman kuukauden, julkisella erityisesti.
Kannattaa lukea esim. Päivi Tasalan blogia, siellä paljon juttua liittyen nimenomaan aikuisten ADHD:en. Ja nykyinen Käypä Hoito kannattaa lukea myös.
Onko sun oireet ollut olemassa ihan lapsuudesta asti? ADHDn diagnosointi aikuisena vaatii tämän, sillä se on tosiaan synnynnäinen. Jos alkaneet myöhemmällä iällä, voi viitata johonkin muuhun. Ei tarkoita, että pitäisi välttämättä olla jotain neuvola yms. aikaisia epäilyjä, mutta oireet pitäneet olla olemassa. Kannattaa käydä esim. vanhoja koulutodistuksia läpi, jos niissä vaikka jotain osviittaa.
Tsemppiä! Ehdottomasti kannattaa hakeutua lääkärin puheille, jos itsellä epäilet ja vaikuttaa rajoittavasti elämään. Pelkkä lääkitys ja diagnoosi eivät kaikkia vaikeuksia ratkaise, töitä pitää edelleen tehdä. Diagnoosin avulla voit ehkä ymmärtää itseäsi paremmin ja lääkitys on eräänlainen apuväline. Niitä ei missään nimessä pidä pitää oikotienä onneen, loppupeleissä kaikki on itsestä kiinni! Minulle diagnoosi ja lääkitys ovat tuoneet kaivatun tuen, jota olen jo melkein parikymmentä vuotta kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimukset kestävät pitkään. Käydään läpi kehdosta tähän päivään, koska jos oireilua ei ole ollut pienestä pitäen, kyseessä on jotakin muuta. Tutkimuksissa se selviää. Varsinkin jos olet nainen, on oireilusi voinut olla erilaista kuin yleensä ajatellaan addeilla olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään ihme jos lääke vaikuttaa, nämä ovat amfetamiini johdannaisia ja kyllä se vaikuttaa ihan terveeseen ihmiseen myös. Eikä ole mitään uutta että nämä lääkkeet ovat katukaupassa juuri tästä syystä haluttua tavaraa. Syy miksi lääkeet ovat osa ADHD.n hoitoa liittyy enemmän siihen, että ilman lääkkeitä ADHD ei saa arkea sujumaan, sinulla tuskin on siinä kovin paljon ongelmia, jos olet voittanut tehdä elämässäni noin paljon asioita. On normaali että aikuisten ADHD ei ole käynyt lainkaan mitään koulua, ei välttämättä edes peruskoulua loppuun. Nykyään näitä lääkkeitä pyritään antamaan lapsille, jotta vältytään siltä elämän tilanteelta, mitä se ADHD voi hoitamattomana aiheuttaa. Jos sinulla on jo lapsena noita diagnooseja annettu, lukihäiriö yms. (nämä ovat yleensä niitä mitä diagnisoidaan aikuiselle tuon ADHD.n lisäksi), niin uskon että olet sen verran nuori, että ADHD on ollut jo melko yleinen sairaus ja varmasti olisi osattu kohdallasi jo tutkia. Lisäksi tuo lääkehoito tarvitsisi aina jonkin muun tuen lisäksi esimerkiksi terapia, jotta ADHD potilas hyötyisi hoidosta mahdollisimman paljon, valitettavasti näitä ei myönnetä helposti, arvatenkin nämä ovat kustannuksia joihin ei voida tai haluta panostaa.
Minulla todettiin vasta kun olin seitsemännellä luokalla ja isälläni yli nelikymppisenä. Ja eivät ole vaikeita, vaan diagnosoitu lieviksi. Lääkettä syön opintojeni takia, kun sain reseptin vuosia sitten. Ymmärtääkseni tytöillä huomataan huonommin kuin pojilla, koska nämä eivät ole niin villejä tai huomiota herättäviä. Toki niitäkin on. Yksilöllinen juttu.
Mutta Ap, mene testeihin ensin vain. Kokeile vaikka yksityistä. Siellä voi mennä nopeammin, oli tulos adhd tai ei. Ainakin asia selviää.
Miksi tytöillä harvemmin huomataan johtuu siitä, että tytöillä esiintyy ADD:ta enemmän siinä missä pojilla taas ADHD:ta.
Tytöt on haaveilijoita. Pojat riehuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää mennä tutkituttamaan. Älä syö ilman reseptiä noita, ovat sen verran rajua kamaa!
Eivät pelkästään rajuja vaan myös hyvin vaarallisia jos on vaikka sydämessä pienikään vika. Äkkikuolema voi tulla. Lääkärin täytyy todeta, että ilman lääkettä et pärjää.
Ap, lääke vaikuttaa kaikkiin huolimatta siitä onko adhd vai ei. Siksi niitä kaupataan pimeästi. Mutta adhd-ihminen tarvitsee lääkkeet pystyäkseen toimimaan kuten muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää mennä tutkituttamaan. Älä syö ilman reseptiä noita, ovat sen verran rajua kamaa!
Eivät pelkästään rajuja vaan myös hyvin vaarallisia jos on vaikka sydämessä pienikään vika. Äkkikuolema voi tulla. Lääkärin täytyy todeta, että ilman lääkettä et pärjää.
Ap, lääke vaikuttaa kaikkiin huolimatta siitä onko adhd vai ei. Siksi niitä kaupataan pimeästi. Mutta adhd-ihminen tarvitsee lääkkeet pystyäkseen toimimaan kuten muut.
Normaali ihminen vilkastuu, ap ja adhd:t rauhoittuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sen verran rajuja lääkkeitä, varmasti vaikuttavat jopa terveeseenkin ihmiseen.
Mutta jos epäilyttää kannattaa tietysti lääkärissä käydä juttelemassa.
Minullakin oli juuri tämä rauhoittuminen, johon kiinnitin huomiota. Muuten tunsin olevani minä itse. Levottomuus ja äänistä häiriintyminen (jotka normaalisti häiritsevät keskittymistä tosi paljon) myös olivat heikkoja. En ole syönyt lääkettä nyt kokeilun jälkeen ja tuntuu samalta hermoheikolta kuin ennenkin...
Ap