Pikkusiskon itsemurhasta selviytyminen
Pikkusiskoni teki eilen itsemurhan, täysin yllättäen. Hänellä oli opiskelut kesken ja koko elämä, elämässä kaikki asiat hyvin. Hän opiskeli sairaanhoitajaksi, oli juuri ollut työharjoittelussa ja saanut siitä yllättäen hylätyn. Omasta mielestään ei sitä ansainnut ja oli tosi pettynyt. Tästä sisko perjantaina soitti minulle itkien. Puhuimme pitkään ja kuitenkin sisko rauhoittui jutellessamme. Sanottiin heipat.
Eilen sain tietää, että sisko oli tehnyt itsemurhan eilen aamulla. Tämä kulunut vuorokausi on ollut epätodellista, en osaa oikein tehdä mitään, en puhua mistään. Minulla on todella syyllinen olo, miksen huomannut mitään. Vanhempiemme suru on kamala, mutta hirveää oli myös kertoa asia omille lapsilleni.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä oli opiskelut kesken ja koko elämä, elämässä kaikki asiat hyvin.
No ei tainnut olla, terve ihminen ei itsaria tee jostain hylätystä harjoittelusta. Etenkin jos ei hylättyä ole mielestään ansainnut, yleensä ihminen siinä kohtaa alkaa selvittää asiaa eikä hyväksy asiaa tuosta noin vaan.
Toivottavasti aloitus ei ole mikään provo, joka on ottanut tulta alleen keskustelusta jossa ruodittiin näitä sote-alan harjotteluita ja niistä hylättyjä saamisia.
Elämässä koetut vaikeudet ei aina näy ulospäin.
Varmaan juu kirjoittaisit näin yksityiskohtaisesti, että kaikki tunnistaa.
Joskus voisi miettiä millaisella asialla trollailee.
Pienikin vastoinkäyminen kasaan niin korttipakka hajoaa. Itse täällä taistelen joka päivä etten tappais itseäni. Olen vain kotona viikosta toiseen, pakko välttää kaiken.
Miksei harjoittelupaikassa huomattu mitään?
No ei tainnut olla, terve ihminen ei itsaria tee jostain hylätystä harjoittelusta. Etenkin jos ei hylättyä ole mielestään ansainnut, yleensä ihminen siinä kohtaa alkaa selvittää asiaa eikä hyväksy asiaa tuosta noin vaan.
Toivottavasti aloitus ei ole mikään provo, joka on ottanut tulta alleen keskustelusta jossa ruodittiin näitä sote-alan harjotteluita ja niistä hylättyjä saamisia.