Mitä olet oppinut kumppaniltasi?

Opin miten miehen saa lopettamaan kuorsaamisen ainakin vähäksi aikaa, opin myös elämään omaa elämääni parisuhteesta huolimatta ja sulkemaan korvani joutavuuksilta.

Vierailija kirjoitti:

Opin miten miehen saa lopettamaan kuorsaamisen ainakin vähäksi aikaa, opin myös elämään omaa elämääni parisuhteesta huolimatta ja sulkemaan korvani joutavuuksilta.

Käytännöllisyys kunniaan. Peukkuja. :D

Olen oppinut sen että parinvalinta on tärkeämpää kuin osasin edes odottaa, mätämunia on naisissakin yllättävän paljon. Vielä vuosien parisuhteen jälkeen toinen voi muuttua tai paljastaa todellisen luontonsa.

Mieheni kautta olen oppinut, millaisia naiset voivat olla.

Esimerkiksi sen, että tympeinkin naiskassa kyllä osaa tervehtiä jos mies menee edeltä ja voi jopa kihertää pientä naurua päätä taaksepäin viskoen. (Leimoja passiin tulee vähän ylimääräistä myös)

Sekä sen, että lapsen hoitaja (nainen) osaa heittäytyä hassun hölmöksi "voi että, tuota en tiennytkään!"-tyypiksi miehen lähellä vaikka naisten kesken aina päsmäröi.

Monta vuotta luulin, että miehen saama erityiskohtelu ja naisten kummallinen taantuminen johtui söpöstä lapsestamme joka oli mukana. Naiset ojentautuivat juttelemaan lapselle ja oikaistuaan itsensä sitten miehen kanssa vaihtoivat sanaa. Mutta kun lapsi kasvoi, naiset ovat vain tyrkympiä. Ihan hyvänpäiväntutut /puolituntemattomat naiset jutellessa "nyppäisevät nukkaa" miehen takista ja uivat olkapäähän kiinni.

Ei se minua haittaa, mutta joskus hävettää naisten puolesta jotka eivät ehkä huomaa että olen lähettyvillä, autossa parkkipaikalla odottamassa tms. Ollaanko me naiset niin huomionkipeitä?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kautta olen oppinut, millaisia naiset voivat olla.

Esimerkiksi sen, että tympeinkin naiskassa kyllä osaa tervehtiä jos mies menee edeltä ja voi jopa kihertää pientä naurua päätä taaksepäin viskoen. (Leimoja passiin tulee vähän ylimääräistä myös)

Sekä sen, että lapsen hoitaja (nainen) osaa heittäytyä hassun hölmöksi "voi että, tuota en tiennytkään!"-tyypiksi miehen lähellä vaikka naisten kesken aina päsmäröi.

Monta vuotta luulin, että miehen saama erityiskohtelu ja naisten kummallinen taantuminen johtui söpöstä lapsestamme joka oli mukana. Naiset ojentautuivat juttelemaan lapselle ja oikaistuaan itsensä sitten miehen kanssa vaihtoivat sanaa. Mutta kun lapsi kasvoi, naiset ovat vain tyrkympiä. Ihan hyvänpäiväntutut /puolituntemattomat naiset jutellessa "nyppäisevät nukkaa" miehen takista ja uivat olkapäähän kiinni.

Ei se minua haittaa, mutta joskus hävettää naisten puolesta jotka eivät ehkä huomaa että olen lähettyvillä, autossa parkkipaikalla odottamassa tms. Ollaanko me naiset niin huomionkipeitä?

Kyllähän te välillä oletta ja niin olemme miehetkin. Minusta pieni flirtti piristää päivää, eikä siinä sen kummempaa. Ei elämästä tarvitse tehdä niin vakavaa, kunhan on perillä omista tuntemuksistaan.

up