Kun elämästäni tuli Netflix-kolmiodraama

Syksyllä Riina kertoi, että hänen suhtautumisensa minuun on muuttunut. Yli kymmenvuotisen ystävyyden jälkeen hän kertoi ensimmäistä kertaa tuntevansa olonsa seurassani erilaiseksi kuin ennen: siihen oli tullut eroottinen vire ja jännite. Minun oloni oli loppukesästä alkaen ollut samanlainen, mutten olisi koskaan uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, sillä ajattelin Riinan olevan umpihetero – olihan hän aina ennen ollut parisuhteessa miesten kanssa. En itsekään ollut ollut naisten kanssa, mutta tiesin, että viehätyn jossain määrin molemmista sukupuolista.

Torjuin ensin Riinan lähestymisen, sillä minua pelotti, miten ystävyytemme kävisi, jos siihen sekoitettaisiin myös jotakin seksuaalista. Tuntui myös absurdilta, että niinkin pian hänen eronsa jälkeen meidän välillämme olisi jotain. Toisaalta vahva seksuaalinen vire oli koko ajan ilmassa kun olimme yhdessä, ja lopulta annoimme sille periksi. Yhtäkkiä olimmekin pari, jolla oli takana yli kymmenvuotinen syvä ystävyys, mutta samaan aikaan olimme kuin vastarakastuneet. Kaikki oli ihanaa ja seksi aivan maagisen hyvää. Siis todella, todella nautinnollista, ihan erilaista kuin koskaan ennen. Elimme kuitenkin edelleen eri paikkakunnilla, joten näimme vain satunnaisesti viikonloppuisin. Puhelimet kävi kuumina sitäkin enemmän.

Syksy jatkui näin, kunnes Paavo – tämä häipynyt mies – alkoi yhtäkkiä marraskuun lopulla ilmoitella itsestään. Hän kuuli, että Riinalla on joku uusi (ei tiennyt tässä vaiheessa sen olevan minä), ja tulikin yhtäkkiä katumapäälle, ja ilmoitti haluavansa tulla takaisin kotiin. Hänellä oli miljoona selitystä teolleen identiteettikriisistä ties mihin. Joka tapauksessa hän oli tajunnut tehneensä elämänsä virheen ja olisi sanojensa mukaan valmis tekemään ihan mitä tahansa saadakseen Riinan takaisin.

Minulle tämä oli aivan hirveä paukku. Olin ehtinyt juuri rakastua korviani myöten Riinaan ja meillä oli ollut ihanaa yhdessä. Riina puolestaan meni ihan paniikkiin eikä tiennyt mitä tehdä. Kaiken lisäksi Paavo muutti vuodenvaihteessa opiskelukuvioidensa takia takaisin samalle paikkakunnalle kuin Riina, puolentoista kilometrin päähän. Minä sen sijaan asuin eri puolella Suomea. 

Riina kertoi Paavolle meidän suhteestamme. Paavo hyökkäsi verbaalisesti minun kimppuuni: Kuinka olin saattanut koskea Riinaan? Hänen mielestään minun olisi pitänyt ymmärtää, että Paavo saattaa haluta palata vielä takaisin kotiin. Olin kuulemma käyttänyt Riinaa hyväkseni (vaikka aloite suhteeseemme tuli Riinalta ja hän tiesi sen) ja minun olisi pitänyt ymmärtää, että Riinan arviointikyky ei erokriisissä ole normaali. Olin kuulemma surkea ystävä, jonka olisi pitänyt osata ajatella Riinan parasta eikä aloittaa suhdetta hänen kanssaan.

Riinan pasmat menivät ihan sekaisin. Hän ei halunnut lopettaa aloittamaansa suhdetta minuun, mutta oli myös ihmeissään siitä, että Paavo halusi takaisin. Paavo oli ollut se, joka heidän eronsa laittoi käyntiin, ja Riina oli luullut eroon saakka olevansa hyvässä ja onnellisessa liitossa. Ainoa mikä heidän suhteessaan ei ollut koskaan toiminut, oli seksi. Sitä ei ollut ollut juuri ollenkaan.

Paavo sai kevään aikana samalla paikkakunnalla asuessaan puhuttua Riinan pyörryksiin siitä, miksi hän oli lähtenyt suhteesta toisen naisen mukaan. Riina tuntui antavan sen anteeksi, mikä ihmetyttää minua. Toki on paha mennä puuttumaan toisten asioihin.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että Riina ei osaa päättää, haluaako hän elää minun vai Paavon kanssa. Hän miettii ja miettii kuukaudesta toiseen. Vaakakupissa painaa heterosuhde mieheen, jonka kanssa on takana pitkä ja tasainen yhteinen elämä tuota pettämissotkua lukuun ottamatta. Minun kanssani luvassa olisi hirveää perhedraamaa konservatiivisten sukulaistemme vuoksi (emme ole vielä tulleet kaapista) ja muutenkin kuoppainen tie. Myös lastenhankinta olisi vaikeaa, ja sateenkaarivanhemmuus pelottaa molempia jollakin tasolla (haluamme kuitenkin lapsia). 

Koska Riina arpoo minun ja Paavon välillä, myös meidän suhteemme on ollut jo pitkään vaikea. Olen ollut mustasukkainen ja loukkaantunut. Koska Riina ei sitoudu minuun, en minäkään uskalla heittäytyä tähän täysillä. Hän kaipaa takaisin vanhaan ja tasaiseen elämäänsä, josta ei enää ole jäljellä juuri mitään. 

Kumman te Riinan asemassa valitsisitte? Aviomiehen, jonka kanssa on ollut hyvä elämä aiemmin, mutta joka petti ja jätti toisen naisen takia, ja jonka kanssa hänellä ei ole seksuaalista kipinää lainkaan? Vai tyttöystävän, jonka kanssa on takana pitkä ystävyys, hyvä seksielämä, luottamus kunnossa? Mutta hän on nainen, minkä vuoksi arki ja lapsensaanti olisi paljon mutkikkaampaa.

Tässä elämäntilanteeni pähkinänkuoressa, vaikka kuvailun voisi luulla olevan Netflix-sarjasta. Odotan Riinan päätöstä viettäen unettomia öitä. En tiedä toivoako parasta vai pelätäkö pahinta.

Riina käytti sua laastarina, koska ei seksinhimossaan keksinyt muutakaan sopivaa. Piti miessuhteelle takaportin auki, koska miehet ei loukkaannu toisen naissuhteesta niin paljon kuin miessuhteesta. Bisse pettää aina ja kaikkein varmimmin feikkibisse. Sopiva emotionaalinen reikä löytyy aina.

Ok.