Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako vaivattoman lapsuuden kokeneiden kanssa väitellä?
29.09.2018 |
Minulla on pitkäaikainen kaveri, joka on syntynyt hyvin tienaavan toimitusjohtajan lapseksi ja jolla ei ole koskaan elämässään ollut mitään todellista hätää selviytymisestä. Oma taustani on ihan toisenlainen. Hän on tavannut äärimmäisen mukavan ja parisuhteeseen panostavan aviomiehensä (joka myös tuo pääosan leivästä pöytään) alta kaksikymppisenä. En ole millään tavalla kateellinen hänen kaikesta yltäkylläisyydestään, mutta mitkään syvälliset keskustelut hänen kanssaan eivät tunnu johtavan mihinkään, koska hänen näkemyksensä lähtevät omista itsestäänselvyyskuopista, "minulla on itsestään selvä oikeus asioihin x ja y", ja suoraan sanottuna koen hänen kommenttinsa tai elämänviisautensa aika röyhkeinä. Miten selittää kyseiselle ihmiselle, että kaikki ei ole itsestään selvää, vai kannattaisiko olla selittämättä ollenkaan?
Kommentit (76)
Lähtökohdista huolimatta kaikki joutuvat lopulta selviämään omillaan.
Eräs kaverini on varakkaasta perheestä. Huomasin ettei hän kestä epäonnistumisia. Kun esim letunpaisto ei onnistunut, niin hän luovutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis kaverini ei ole koskaan ollut tilanteissa, joissa hän olisi ei-toivottu. Hänen ammatinvalintasakin sattuu olemaan poikkeuksellisesti sellainen, että on työnhakijan markkinat 100%. Tiedän, että näitä ammatteja ei ole paljon, mutta hänellä on sellainen.
Hän ei siis vain tiedä mitään sellaisesta todellisuudesta, jossa haetaan esim. vuokra-asuntoa ilman rahaa tai huomataan laskun erääntyneen eikä kukaan ole auttamassa. Ei lähellekään. Hänellä ei ole koskaan loppuneet ruokarahat kesken, koska on isin ja äidin lompakko takaajana. Hänen abstraktiokykynsä ei riitä tällaisen tilanteen kuvittelemiseen, koska miksi hänen pitäisi? Aina on ollut joku mahdollistamassa turvallisen arjen. Ja turvallinen arki mahdollistaa ylimielisemmän suhtautumisen toisiin ihmisiin. Asiat ovat helppoja, koska ne ovat olleet helppoja minulle etc.
En minäkään ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa. Myös mulla on turvaverkot kohdillaan ja panostan toki myös itse asioitteni hoitamiseen. Ei kyse ole abstraktiotasosta jollei kaverisi kaikesta onnekkuudestaan huolimatta ole jotenkin vajaaälyinen. Turvallinen arki voisi mahdollistaa myös ymmäetäväisemmän suhtautumisen - kaverisi taitaa olla vain epäempaattinen
Kummallisessa maailmassa elämme kun vaurautta ja hyvinvointia paheksutaan, samalla köyhyyttä ja kurjuutta ihannoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisessa maailmassa elämme kun vaurautta ja hyvinvointia paheksutaan, samalla köyhyyttä ja kurjuutta ihannoidaan.
Et taida lukea tekstiä ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata väitellä, jos toiselta ei löydy ymmärrystä nähdä asioita eri näkökulmista. Itsellä tuttu, jolla ei ole ollut täysin ruusuinen lapsuus ja korostaa sitä koko ajan. Ei kykene empatiaan muiden tilanteita kohtaan vaan aina vetoaa siihen kuinka hänellä on ollut niin paljon vaikeampaa. Ei siinä tee hirveesti mieli jakaa mitään elämästään.
Jos se joku lääkäri on, älä kuvittele ettei olisi tehnyt töitä nykyisen tilanteensa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisessa maailmassa elämme kun vaurautta ja hyvinvointia paheksutaan, samalla köyhyyttä ja kurjuutta ihannoidaan.
Teeppä sisällönanalyysi tuosta ap:n kirjoituksesta ja katso, lukeeko siinä todella "halveksin vaurautta".
Tuo toisen asemaan asettuminen riippuu tosiaan ihmisestä, jotkut pumpulissa kasvaneet vain ei osaa sitä ennen kuin heille sattuu myöhemmällä iällä jotain hyvin traagista.
Vierailija kirjoitti:
Jos se joku lääkäri on, älä kuvittele ettei olisi tehnyt töitä nykyisen tilanteensa eteen.
Tietenkin on, mutta vain opiskelun saralla. Jotkut joutuu tekemään töitä lapsesta asti esim alkoholistivanhemmasta huolehtien JA sen lisäksi opiskeluissa, mikä on paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisessa maailmassa elämme kun vaurautta ja hyvinvointia paheksutaan, samalla köyhyyttä ja kurjuutta ihannoidaan.
Olen tämän ketjun ap ja itse asiassa ihannoin nimenomaan menestymistä ja vaurautta. Ongelmani on enemmänkin se, että kaverini mielestä kaikki asiat pitäisi tulla automaattisesti itsestään toisten mahdollistamana, koska hänen elämänsä on toiminut niin, kun taas itse ajattelen niin, että vauraus yms. pitää omalla vaivannäöllä saada syntymään. Hänestä asiat pitäisi hänelle tarjoilla, koska hän haluaa niin. En voi kunnioittaa tällaista, koska en ole koskaan itse saanut mitään tällä tavalla vaan kovalla työnteolla. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos se joku lääkäri on, älä kuvittele ettei olisi tehnyt töitä nykyisen tilanteensa eteen.
Ei ole lääkäri. On ala, jossa työntekijät viedään käsistä. Aika marginaali, akateemisen koulutuksen vaativa ala.
Nämä ovat näitä kuplia joissa eletään. Osalla tulee jossain vaiheessa oivallus muusta.
Samoin elävät kuplassa monesti sellaiset ikänsä juopposakeissa olleet. Heille taas se on se normaali ja käsittämätöntä, että joku tykkää enemmän vaikka jostakin herkistelystä ja kohteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kun olen vain surullinen siitä, että kyseessä on vuosikymmeniä tuntemani lapsuudenkaveri, mutta en pysty jakamaan hänen kanssaan merkittäviä tapahtumia elämässäni, koska hänen mielestään elämässä on varaa olla miten vastenmielinen tahansa ja muilla on aina velvollisuus 'ymmärtää', kun taas itse en voisi edes kunnioittaa esim. miestä, joka nielee mitä tahansa. Kaveri haluaisi olla tekemisissä kanssani, mutta mitä ihmettä teen.... kun minulla ei ole sydäntä sanoa, että mielestäni olet pumpulissa pidetty hellitty paska, jonka letkautukset ovat tosi loukkaavia kenelle tahansa, joka on joutunut taistelemaan kodin ja elannon eteen. :(
Ap:n tilanteesta irrotettuna: kannattaa muistaa, että on olemassa helppoja lapsuuksia, ja lapsuuksia jotka eivät ehkä ole olleet ulkopuolisesta katsoen niin helppoja, mutta lapsi ei itse ole erityisemmin vaikeina niitä pitänyt jälkeenpäinkään.
Samat olosuhteet voidaan kokea hyvin eri lailla riippuen luonteesta ja ajattelutavasta. Se vaikka ettei ole ylimääräistä rahaa tai hienoja kalliita tavaroita voi traumatisoida toisen pahastikin, kun taas toinen ei mieti asiaa sen enempää vaan elää ja hankkii tavaroita sen mukaan mihin on varaa, eikä koe sitä traumaattisena.
Ap:n ystävä on kyllä aika istumalihaksista jos muiden pitää hänen hyvinvointinsa hoitaa ja rahoittaa, mutta ei se välttämättä lapsuudesta johdu, vaan perusluonteesta.
Ja siis heti kun kaverilleni tulee edes mikään normaali stressin aihe, se on että 'lehdistö seis, nyt tiedän OIKEASTA elämästä'. Siinähän sitten myötähäpeässä kuuntelet tilitystä asiasta, jonka monet muut kiltisti kärsivät kaikessa hiljaisuudessa eivätkä silti diivaile kaveripiirissä.
Jos et kestä toisen helppoa elämää , ongelma on omassa päässäsi.
Leikitään että kaverisi lapsi sairastuisi ja kuolisi.
Oisko kiva?
Ap on kadepukki ja kaakattaa ,ei saa rauhassa maatakkaa
En ole kateellinen. En vaihtaisi omaa elämääni kaverini kanssa. Ongelmani ei ole kaverini vauraus tms. vaan se, että hän ei ole nähnyt sellaista elämää, jossa joutuu taistelemaan asioiden eteen. Emme voi puhua taistelemisesta, koska hän ei ole elämässään taistellut vaan kiukutellut ja katsonut, kuka viitsii jäädä paikalle. Se on kuilu välillämme, jota en osaa ylittää. Väsyisit itsekin siihen, jos joku vähättelisi vaivannäköäsi ja nöyrää suhtautumistasi elämään.
t. ap
No, kaikki me ponnistamme omista lähtökohdistamme emmekä osaa lukea toisten ajatuksia. Toisen maailmaan eläytyminenkin on himputin vaikeaa. Väittely ei varmaan kannata, mutta keskustelu jossa kerrot omista lähtökohdistasi. Ehkäpä kaverillesikin avautuu kuinka onnekas hän on ollut ja kaikki eivät.. Fiksut tosin osaavat suhteuttaa oman tilanteensa muihin muutenkin. Typerykset taas eivät osaa ottaa päätään persiistään vaikka kuinka neuvoisi - kumpaan kategoriaan kaverisi kuuluu?