Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako vaivattoman lapsuuden kokeneiden kanssa väitellä?
29.09.2018 |
Minulla on pitkäaikainen kaveri, joka on syntynyt hyvin tienaavan toimitusjohtajan lapseksi ja jolla ei ole koskaan elämässään ollut mitään todellista hätää selviytymisestä. Oma taustani on ihan toisenlainen. Hän on tavannut äärimmäisen mukavan ja parisuhteeseen panostavan aviomiehensä (joka myös tuo pääosan leivästä pöytään) alta kaksikymppisenä. En ole millään tavalla kateellinen hänen kaikesta yltäkylläisyydestään, mutta mitkään syvälliset keskustelut hänen kanssaan eivät tunnu johtavan mihinkään, koska hänen näkemyksensä lähtevät omista itsestäänselvyyskuopista, "minulla on itsestään selvä oikeus asioihin x ja y", ja suoraan sanottuna koen hänen kommenttinsa tai elämänviisautensa aika röyhkeinä. Miten selittää kyseiselle ihmiselle, että kaikki ei ole itsestään selvää, vai kannattaisiko olla selittämättä ollenkaan?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisessa maailmassa elämme kun vaurautta ja hyvinvointia paheksutaan, samalla köyhyyttä ja kurjuutta ihannoidaan.
kummallisessa maailmassa elämme että joku voi edes muodostaa tuollaisen ajatuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseinen raha on minulle iso ja kaverille ihan samantekevä. Saan sen maksettua noin vuoden sisällä pois, minkä jälkeen tilanteeni ehkä näyttää toisenlaiselta.
Olen aika hämmentynyt siitä, että täällä tulee kiittämättömyyssyytöstä niskaan pienen rahasumman takia. Asian ydinhän on siinä, ettei kyseinen summa ollut minkäänlainen ongelma lainaavalle osapuolelle. Ja toisaalta ei-aineelliset lahjani samaiselle ihmiselle ovat huomattavat, mutta niitä ei voi tiliotteella todistaa. Olen tosiaan aika ymmälläni. Luulisi keskivertokeskustelijankin ymmärtävän muitakin anteja kuin euroja. Olen ollut antelias näiden suhteen, ja tuntuu pahalta saada tuollaista potaskaa niskaan. Olen kauan ennen kyseistä rahanlainaamista katsonut sormien läpi nolaavaa käytöstä kaverini taholta, koska olen halunnut olla niin sanotusti se kypsempi osapuoli ja antaa saumoja ihmiselle, kun ei ole hänen paras hetkensä. Mutta yllättävän vähän se näyttää painavan tälläkään palstalla. Eipä mitään. Aina oppii uutta kansan syvistä riveistä.
En tiedä, onko tällä väliä, mutta yritin jo ennen tätä rahallista apua alustaa asiaa kaverilleni, ehkä meidän kaveruus on ajanut tarkoituksensa etc., mutta hän meni ihan seinille siitä. Ymmärtäisin, jos olisin ainoa ihminen hänen elämässään, mutta olen tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 30 tms hänen elämässään. Joidenkin ihmisten vain täytyy saada kaikki, pienetkin asiat?
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohdista huolimatta kaikki joutuvat lopulta selviämään omillaan.
Eräs kaverini on varakkaasta perheestä. Huomasin ettei hän kestä epäonnistumisia. Kun esim letunpaisto ei onnistunut, niin hän luovutti.
Ja miten tämä tarina nyt kertoi että jokainen joutuu selviytyyn omillaan..kun sehän ei tosiaankaan pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Rahan lainaaminen ystävälle on varmin keino saada ystävyys päättymään.
Koettu on. Yleensä ystävyyden lopettaa se, joka on velkaa. Eikä toinen välttämättä saa rahojaan koskaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko minun ylipäänsä kutsua tätä kaveriani kylään? Sain ihan hirveän onnenpotkun myötä asunnon hyvältä alueelta, ja jokainen hankinta tähän kämppään on ollut tuskan takana, koska olen ollut taloudellisesti niin tiukoilla. Mutta nyt tämä pikku kolo on aika kiva ja asuttava, mutta jos kutsuisin kaverini kylään, hän suhtautuisi kaikkiin tavaroihin ja kodinkoneisiin tyyliin 'tämä on yksi sadasta, jonka voisin valita'. Pitääkö minun olla kohtelias vai (mieluummin) osoittaa selkärankaa ilmaisemalla, että minua ei kiinnosta yhtään mitä sinä bitch ajattelet työni hedelmistä?
t. ap
Miksi haluaisit kutsua?
Koska kyseinen ihminen painostaa.
Painostaa? Sitä suuremmalla syyllä et tietenkään kutsu. Älä ole lapanen. Mitä muka tapahtuisi, jos et kutsu? Kokeintaan pääsisit eroon ihmisestä, jonka koet nykyisin vain ahdistavana.
Olen hänelle velkaa jonkin verran rahaa, jota ilman olisin... en tiedä, joutunut kadulle tai jotain. Tilanne on itselleni nöyryyttävä. Summa on hänelle ihan samantekevä, mutta aina kun on raha kyseessä, koen ikävää velvollisuudentunnetta toisia kohtaan.
No maksa ne velkasi pois. Mutta noin muutoin nyt alkatkin vaikuttaa melkoiselta kyyltä, sorry vaan. Olet saanut rahan muodossa osan ystäväsi helposta elämästä, mutta kuitenkin puhut hänestä varsin ikävään sävyyn. Ja vieläpä olet saanut häneltä rahaa lainaksi tilanteessa, jossa olisit muuten joutunut kadulle. Tunnet tilanteen itsellesi nöyryyttäväksi ja velvoittavaksi, mutta kiitollisuudesta ei näy mitään merkkejä. Tiedätkö mitä? Ei ystäväsi olisi tarvinnut lainata sulle euroakaan. Pistä reilusti välit poikki. Hyväosaiset tietävät, että osa nk "ystävyyssuhteista" on toisen puolelta puhdasta hyväksikäyttöä.
Ok, selvästi ymmärrät rahan arvon mutta et mitään muuta. Kauan ennen kuin velkaannuin tälle ihmiselle rahallisesti, annoin hänelle omastani muilla tavoin vaikka en itse saanut siitä yhtään mitään. Mutta sinä ymmärrät vain rahaa, joten asia selvä. Aikahan on rahaa. Minä olen antanut tälle ihmiselle runsaasti aikaani ja energiaani, vaikka en ole itse hyötynyt siitä mitenkään. Mutta sinä olet jossain kohtaa tätä ketjua lukiessasi päättänyt, että ap:n tuntemukset eivät paina vaa'assa. Joten miksi saatanassa oikeastaan kuuntelisin sinun mielipiteitäsi? Olen antanut tämän kyseisen ihmisen nöyryyttää itseäni kauan ennen näitä rahallisia sopimuksia, koska olen niin sanotusti sormien läpi katsova kiva ihminen. Mutta ei, koska sinä olet päättänyt, että minut pitää naulata sen rahan takia seinään. Eli olet ihan samanlainen tyyppi kuin mitä pahimmassa tapauksessa tämä kaverini. Sinä olet idiootti. Tulin tänne palstalle pyytämään apua, ja sinä leimaat minut hyväksikäyttäjäksi. Mitä helvetin hyvää tässä tilanteessa on minulle??? Olen paljon parempi tyyppi kuin mitä sillä hänen lainaamalla rahalla ikinä löytäisit kansan keskuudessa. Kaverini on paljon nopeampi tuomitsemaan ja leimaamaan ihmisiä, eikä kukaan ikinä saata häntä vastuuseen siitä, koska hän on niin mukavien ihmisten ympäröimä, jotka katsovat kaikkea tällaista sormiensa läpi.
Sinä aloituksessasi korostit hänen sukunsa ja puolisonsa rahoja, en minä. Lisäksi kerroit olevasi tälle ystävällesi velkaa. Hän on lainannut sinulle rahaa tilanteessa, jossa olisit muutoin joutunut kadulle. Olet hänen kanssaan enää vain siksi, että olet hänelle velkaa rahaa. Raha, raha, raha...ne ovat tulleet ihan sinun kirjoituksistasi :)
Mitä helvetin hyvää tuossa tilanteessa on sinulle? Ei yhtään mitään. Mutta ei myöskään tälle "ystävllesi". Tyhmyyksissä olet mennyt lainaamaan rahaa ihmiseltä, joka on jo ennen lainaamistasi nöyryyttänyt sinua. Ja tyhmyyksissään tämä ihminen on lainannut sinulle. Koko homma ratkeaa molempien eduksi, kun maksat lainasi pois. Olet velkaa hänelle vain rahaa, et mitään muuta. Jos sulla ei ole tililläsi nyt koko summaa, hae pankista lainaa. Sen jälkeen sanot heippa ja hyvää loppuelämää.
Joo lässytä vain, mutta jossain kohtaa paljon aikaa ja energiaa johonkin ihmissuhteeseen antaneena voi ihan ilman syyllisyyttä kysyä, josko hän voi auttaa. Ja kyseessä on ihminen, joka ei auta, ellei se istu varsin vaivattomasti hänen omaan tilanteeseen. Ja mitä tulee tyhmyyteen, toivon, että joskus joudut tilanteeseen, jossa termi 'tyhmyys' muuttuu välttämättömyyden paineessa niin tyhjäksi termiksi, ettet enää ajattele sitä. Sinulla ei vain ole tarpeeksi elämänkokemusta tilanteista, joita voi tulla vastaan. Älykkäinkään ihminen ei voi ennakoida kaikkea, ja onneksi maailmankaikkeus osaa tarvittaessa nöyrryttää myös kaikkein fiksuimpia meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen raha on minulle iso ja kaverille ihan samantekevä. Saan sen maksettua noin vuoden sisällä pois, minkä jälkeen tilanteeni ehkä näyttää toisenlaiselta.
Olen aika hämmentynyt siitä, että täällä tulee kiittämättömyyssyytöstä niskaan pienen rahasumman takia. Asian ydinhän on siinä, ettei kyseinen summa ollut minkäänlainen ongelma lainaavalle osapuolelle. Ja toisaalta ei-aineelliset lahjani samaiselle ihmiselle ovat huomattavat, mutta niitä ei voi tiliotteella todistaa. Olen tosiaan aika ymmälläni. Luulisi keskivertokeskustelijankin ymmärtävän muitakin anteja kuin euroja. Olen ollut antelias näiden suhteen, ja tuntuu pahalta saada tuollaista potaskaa niskaan. Olen kauan ennen kyseistä rahanlainaamista katsonut sormien läpi nolaavaa käytöstä kaverini taholta, koska olen halunnut olla niin sanotusti se kypsempi osapuoli ja antaa saumoja ihmiselle, kun ei ole hänen paras hetkensä. Mutta yllättävän vähän se näyttää painavan tälläkään palstalla. Eipä mitään. Aina oppii uutta kansan syvistä riveistä.
En tiedä, onko tällä väliä, mutta yritin jo ennen tätä rahallista apua alustaa asiaa kaverilleni, ehkä meidän kaveruus on ajanut tarkoituksensa etc., mutta hän meni ihan seinille siitä. Ymmärtäisin, jos olisin ainoa ihminen hänen elämässään, mutta olen tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 30 tms hänen elämässään. Joidenkin ihmisten vain täytyy saada kaikki, pienetkin asiat?
Jos velka on pieni, miksi sen maksamiseen menee vuosi? Eikä sillä ole mitään väliä, oletko lainannut rikkaalta vai köyhältä. Pankeillakin on paljon rahaa, mutta niillekin pitää maksaa joka sentti takaisin. Korkojen kera.
Lue kirjoituksesi uudelleen ja mieti tarkkaan, onko sulla mitään muuta syytä olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä kuin velkasi. Jos ei, hae pankista lainaa ja maksa velkasi pois. Usko pois, ei hänkään halua olla kanssasi tekemisissä, jos tietäisi sun ajatuksesi hänestä . Hänellä on varmaan muitakin ystäviä ja kavereita. Pääset 100 kertaa helpommalla ja tulet elämässäsi onnellisemmaksi, kun saat tuon velan pois niskoiltasi ja tunnet vihdoin olevasi vapaa. Rahan lainaamiset ovat pilanneet monia ystävyyssuhteita eikä sille voi mitään. Se on vain elämää ja elämässä mennään eteenpäin tehdyistä virheistä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen raha on minulle iso ja kaverille ihan samantekevä. Saan sen maksettua noin vuoden sisällä pois, minkä jälkeen tilanteeni ehkä näyttää toisenlaiselta.
Olen aika hämmentynyt siitä, että täällä tulee kiittämättömyyssyytöstä niskaan pienen rahasumman takia. Asian ydinhän on siinä, ettei kyseinen summa ollut minkäänlainen ongelma lainaavalle osapuolelle. Ja toisaalta ei-aineelliset lahjani samaiselle ihmiselle ovat huomattavat, mutta niitä ei voi tiliotteella todistaa. Olen tosiaan aika ymmälläni. Luulisi keskivertokeskustelijankin ymmärtävän muitakin anteja kuin euroja. Olen ollut antelias näiden suhteen, ja tuntuu pahalta saada tuollaista potaskaa niskaan. Olen kauan ennen kyseistä rahanlainaamista katsonut sormien läpi nolaavaa käytöstä kaverini taholta, koska olen halunnut olla niin sanotusti se kypsempi osapuoli ja antaa saumoja ihmiselle, kun ei ole hänen paras hetkensä. Mutta yllättävän vähän se näyttää painavan tälläkään palstalla. Eipä mitään. Aina oppii uutta kansan syvistä riveistä.
En tiedä, onko tällä väliä, mutta yritin jo ennen tätä rahallista apua alustaa asiaa kaverilleni, ehkä meidän kaveruus on ajanut tarkoituksensa etc., mutta hän meni ihan seinille siitä. Ymmärtäisin, jos olisin ainoa ihminen hänen elämässään, mutta olen tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 30 tms hänen elämässään. Joidenkin ihmisten vain täytyy saada kaikki, pienetkin asiat?
Jos velka on pieni, miksi sen maksamiseen menee vuosi? Eikä sillä ole mitään väliä, oletko lainannut rikkaalta vai köyhältä. Pankeillakin on paljon rahaa, mutta niillekin pitää maksaa joka sentti takaisin. Korkojen kera.
Lue kirjoituksesi uudelleen ja mieti tarkkaan, onko sulla mitään muuta syytä olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä kuin velkasi. Jos ei, hae pankista lainaa ja maksa velkasi pois. Usko pois, ei hänkään halua olla kanssasi tekemisissä, jos tietäisi sun ajatuksesi hänestä . Hänellä on varmaan muitakin ystäviä ja kavereita. Pääset 100 kertaa helpommalla ja tulet elämässäsi onnellisemmaksi, kun saat tuon velan pois niskoiltasi ja tunnet vihdoin olevasi vapaa. Rahan lainaamiset ovat pilanneet monia ystävyyssuhteita eikä sille voi mitään. Se on vain elämää ja elämässä mennään eteenpäin tehdyistä virheistä huolimatta.
Koska olen pienipalkkainen ja minulla on muuta velkaa (opintolaina). Ei ne lainat pankista kelle tahansa tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen raha on minulle iso ja kaverille ihan samantekevä. Saan sen maksettua noin vuoden sisällä pois, minkä jälkeen tilanteeni ehkä näyttää toisenlaiselta.
Olen aika hämmentynyt siitä, että täällä tulee kiittämättömyyssyytöstä niskaan pienen rahasumman takia. Asian ydinhän on siinä, ettei kyseinen summa ollut minkäänlainen ongelma lainaavalle osapuolelle. Ja toisaalta ei-aineelliset lahjani samaiselle ihmiselle ovat huomattavat, mutta niitä ei voi tiliotteella todistaa. Olen tosiaan aika ymmälläni. Luulisi keskivertokeskustelijankin ymmärtävän muitakin anteja kuin euroja. Olen ollut antelias näiden suhteen, ja tuntuu pahalta saada tuollaista potaskaa niskaan. Olen kauan ennen kyseistä rahanlainaamista katsonut sormien läpi nolaavaa käytöstä kaverini taholta, koska olen halunnut olla niin sanotusti se kypsempi osapuoli ja antaa saumoja ihmiselle, kun ei ole hänen paras hetkensä. Mutta yllättävän vähän se näyttää painavan tälläkään palstalla. Eipä mitään. Aina oppii uutta kansan syvistä riveistä.
En tiedä, onko tällä väliä, mutta yritin jo ennen tätä rahallista apua alustaa asiaa kaverilleni, ehkä meidän kaveruus on ajanut tarkoituksensa etc., mutta hän meni ihan seinille siitä. Ymmärtäisin, jos olisin ainoa ihminen hänen elämässään, mutta olen tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 30 tms hänen elämässään. Joidenkin ihmisten vain täytyy saada kaikki, pienetkin asiat?
Jos velka on pieni, miksi sen maksamiseen menee vuosi? Eikä sillä ole mitään väliä, oletko lainannut rikkaalta vai köyhältä. Pankeillakin on paljon rahaa, mutta niillekin pitää maksaa joka sentti takaisin. Korkojen kera.
Lue kirjoituksesi uudelleen ja mieti tarkkaan, onko sulla mitään muuta syytä olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä kuin velkasi. Jos ei, hae pankista lainaa ja maksa velkasi pois. Usko pois, ei hänkään halua olla kanssasi tekemisissä, jos tietäisi sun ajatuksesi hänestä . Hänellä on varmaan muitakin ystäviä ja kavereita. Pääset 100 kertaa helpommalla ja tulet elämässäsi onnellisemmaksi, kun saat tuon velan pois niskoiltasi ja tunnet vihdoin olevasi vapaa. Rahan lainaamiset ovat pilanneet monia ystävyyssuhteita eikä sille voi mitään. Se on vain elämää ja elämässä mennään eteenpäin tehdyistä virheistä huolimatta.
Koska olen pienipalkkainen ja minulla on muuta velkaa (opintolaina). Ei ne lainat pankista kelle tahansa tule.
Mä en ole sua vastaan vaan sun puolella. Olet ajanut itsesi tilanteeseen, jossa jo omasta puolestasi päättyvältä ihmissuhteelta olet kuitenkin ottanut rahaa lainaksi. Tosi huono juttu, ymmärrät varmasti itsekin? Ymmärrän kyllä, että olet ollut tilanteessa, jossa sulla ei ole ollut ehkä mitään muuta vaihtoehtoa. On kuitenkin turha itkeä, kun lörssönit on jo housussa.
Mitä sitten voit tehdä? Joko maksaa velan kokonaan pois mahdollisimman pian. Tai jättää velan kokonaan maksamatta. Onko velasta olemassa mitään tositetta? Velkakirjaa tai näkyykö tilitapahtumissa? Vai saitko rahan käteisenä? Jos jokin tosite on, olet aika pulassa, sillä tämä henkilö voikin sitten vaatia sua maksamaan kaiken lopun nyt heti. Paitsi jos on velkakirja, josta näkyy takaisinmaksusuunnitelma. Kolmas vaihtoehto on, että maksat velkasi sovitusti takaisin, mutta et anna painostaa itseäsi. Et kutsu kotiisi ja muutenkin otat etäisyyttä tähän ihmiseen siihen asti, kunnes olet maksanut velkasi. Mutta älä missään tapauksessa ala nyt väittelemään enää hänen kanssaan. Ei siitä ole sulle eikä hänelle mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa vain sulle haittaa, jos hän haluaakin, että maksat velkasi nyt heti takaisin. Neljäs vaihtoehto on, että jatkat velkasi maksamista ja kynnysmattona olemista. Mutta jaksatko vielä vuoden ihmissuhdetta, joka aiheuttaa sulle vain pahaa mieltä?
Lyhyesti: ei kannata väitellä ihmisen kanssa, jonka talutusnuorassa kulkee. Odota ainakin siihen asti, että pääset vapaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkea, mutta
1. Miksi sä haluat väitellä sun ystävän kanssa
2. Oletko vain kateellinen ja projisoit sen ystäväsi ongelmaksi?
3. Kaikilla meillä on omat ongelmat, joista suurin osa ei näy päälle.
Esim. Jos on hyvätuloisesta perheestä, isä ei välttämättä ole juuri koskaan kotona, vielä harvemmin läsnä. Lapsella on suorituspaineita ja epärealistisia odotuksia itselleen. Vanhempia täytyy miellyttää, ei saa epäonnistua eikä olla heikko. Tästä seuraa helposti mt ongelmia ja henkisiä kriisejä elämän varrelle.
Voisin hyvin olla tuo ystäväsi, mutta en tunnista sinua kaverikseni. Voin kertoa, että olen tehnyt kovasti töitä kaiken eteen vaikka isäni on rikas ja mieskin hyvätuloinen. Olen ansainnut itse kaiken saavuttamani. Ja minulla on myös omat kipusi elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseinen raha on minulle iso ja kaverille ihan samantekevä. Saan sen maksettua noin vuoden sisällä pois, minkä jälkeen tilanteeni ehkä näyttää toisenlaiselta.
Olen aika hämmentynyt siitä, että täällä tulee kiittämättömyyssyytöstä niskaan pienen rahasumman takia. Asian ydinhän on siinä, ettei kyseinen summa ollut minkäänlainen ongelma lainaavalle osapuolelle. Ja toisaalta ei-aineelliset lahjani samaiselle ihmiselle ovat huomattavat, mutta niitä ei voi tiliotteella todistaa. Olen tosiaan aika ymmälläni. Luulisi keskivertokeskustelijankin ymmärtävän muitakin anteja kuin euroja. Olen ollut antelias näiden suhteen, ja tuntuu pahalta saada tuollaista potaskaa niskaan. Olen kauan ennen kyseistä rahanlainaamista katsonut sormien läpi nolaavaa käytöstä kaverini taholta, koska olen halunnut olla niin sanotusti se kypsempi osapuoli ja antaa saumoja ihmiselle, kun ei ole hänen paras hetkensä. Mutta yllättävän vähän se näyttää painavan tälläkään palstalla. Eipä mitään. Aina oppii uutta kansan syvistä riveistä.
En tiedä, onko tällä väliä, mutta yritin jo ennen tätä rahallista apua alustaa asiaa kaverilleni, ehkä meidän kaveruus on ajanut tarkoituksensa etc., mutta hän meni ihan seinille siitä. Ymmärtäisin, jos olisin ainoa ihminen hänen elämässään, mutta olen tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 30 tms hänen elämässään. Joidenkin ihmisten vain täytyy saada kaikki, pienetkin asiat?
Jos velka on pieni, miksi sen maksamiseen menee vuosi? Eikä sillä ole mitään väliä, oletko lainannut rikkaalta vai köyhältä. Pankeillakin on paljon rahaa, mutta niillekin pitää maksaa joka sentti takaisin. Korkojen kera.
Lue kirjoituksesi uudelleen ja mieti tarkkaan, onko sulla mitään muuta syytä olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä kuin velkasi. Jos ei, hae pankista lainaa ja maksa velkasi pois. Usko pois, ei hänkään halua olla kanssasi tekemisissä, jos tietäisi sun ajatuksesi hänestä . Hänellä on varmaan muitakin ystäviä ja kavereita. Pääset 100 kertaa helpommalla ja tulet elämässäsi onnellisemmaksi, kun saat tuon velan pois niskoiltasi ja tunnet vihdoin olevasi vapaa. Rahan lainaamiset ovat pilanneet monia ystävyyssuhteita eikä sille voi mitään. Se on vain elämää ja elämässä mennään eteenpäin tehdyistä virheistä huolimatta.
Koska olen pienipalkkainen ja minulla on muuta velkaa (opintolaina). Ei ne lainat pankista kelle tahansa tule.
Mä en ole sua vastaan vaan sun puolella. Olet ajanut itsesi tilanteeseen, jossa jo omasta puolestasi päättyvältä ihmissuhteelta olet kuitenkin ottanut rahaa lainaksi. Tosi huono juttu, ymmärrät varmasti itsekin? Ymmärrän kyllä, että olet ollut tilanteessa, jossa sulla ei ole ollut ehkä mitään muuta vaihtoehtoa. On kuitenkin turha itkeä, kun lörssönit on jo housussa.
Mitä sitten voit tehdä? Joko maksaa velan kokonaan pois mahdollisimman pian. Tai jättää velan kokonaan maksamatta. Onko velasta olemassa mitään tositetta? Velkakirjaa tai näkyykö tilitapahtumissa? Vai saitko rahan käteisenä? Jos jokin tosite on, olet aika pulassa, sillä tämä henkilö voikin sitten vaatia sua maksamaan kaiken lopun nyt heti. Paitsi jos on velkakirja, josta näkyy takaisinmaksusuunnitelma. Kolmas vaihtoehto on, että maksat velkasi sovitusti takaisin, mutta et anna painostaa itseäsi. Et kutsu kotiisi ja muutenkin otat etäisyyttä tähän ihmiseen siihen asti, kunnes olet maksanut velkasi. Mutta älä missään tapauksessa ala nyt väittelemään enää hänen kanssaan. Ei siitä ole sulle eikä hänelle mitään hyötyä. Pahimmassa tapauksessa vain sulle haittaa, jos hän haluaakin, että maksat velkasi nyt heti takaisin. Neljäs vaihtoehto on, että jatkat velkasi maksamista ja kynnysmattona olemista. Mutta jaksatko vielä vuoden ihmissuhdetta, joka aiheuttaa sulle vain pahaa mieltä?
Kävin pienellä happihypyllä ulkona, kun alkoi tilanne suututtaa niin paljon... minkä aikana muistin asiat tarkemmin. Nimittäin en itse pyytänyt rahaa lainaksi, vaan sitä tarjottiin minulle. "Etkö haluaisi asioiden menevän vähän mukavammin?" tms. Heikolla hetkellä ajattelin, että no okei, jos tämä on vilpitön tarjous, tartun siihen. Eikä kaverini siis painosta minua tällä rahalla mitenkään vaan ihan meidän kaveruussuhteen pitkällä historialla. Mutta niin kauan kuin tuo raha-asia on olemassa, koen, ettei minulla yksinkertaisesti ole tilaa kävellä kuviosta ulos.
Mut joo. Minulla on asiasta paperi, eikä hänellä ole oikeutta maksattaa velkaa minulla nyt heti saman tien, ehdot kieltävät sen. En voi jättää maksamattakaan. Pingoilen koko ajan sen välissä, kannattaako ottaa hinnalla millä hyvänsä laina edes jostain ja maksella sitten ajan kanssa itsensä kipeäksi, jotta saa sosiaalisen vapauden.
Yksi vaihtoehto on, että vaikka periaatteessa tämän rahan takia hänellä on ns. ote palleista, voisin muuttaa omaa käytöstäni siihen suuntaan, etten kokisi itseäni nöyryytettävän. En vain muista, milloin olisin viimeksi oikeasti kestänyt hänen seuraansa. Enkä yhtään tiedä, mitä siitä seuraisi. Kynnysmattona en enää jaksa olla. Olen fiksu, lukuisia tragedioita kestänyt ihminen, joka ei vain enää jaksa jonkun hylkäämisiltä ja paniikeilta säästyneen viisastelua siitä, miten elämään pitäisi asennoitua. ... Ehkä minussa on se vahvuus, että voisin muuttaa asian. Meidän kommunikointi on vain aina ollut pahasti epätasapainossa. Hänellä ei ole mitään ongelmaa kritisoida päin naamaa ympärillään olevia ihmisiä, koska se on hänelle sallittu kasvaessa, mutta itse olen niin kohtelias, etten uskalla suoraan sanoa yhtään mitään. Syystä että kuitenkin voi olla jotain, mitä en ole tullut hänen tilanteessaan ajatelleeksi. Tai sitten olen vain pelkuri enkä kestä konflikteja. Hän kestää niitä oikein hyvin, joskus suorastaan omien sanojensa mukaan hakeutuu niihin. Puhdistaa ilmaa tai jotain muuta skeidaa. Tiedän, että live-hienotunteisuuteni on suuri heikkous. Se saa minut tuntemaan oloni sellaiseksi kuin olisin koko ajan teljetty pieneen koppiin, jossa ei mahdu liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkea, mutta
1. Miksi sä haluat väitellä sun ystävän kanssa
2. Oletko vain kateellinen ja projisoit sen ystäväsi ongelmaksi?
3. Kaikilla meillä on omat ongelmat, joista suurin osa ei näy päälle.Esim. Jos on hyvätuloisesta perheestä, isä ei välttämättä ole juuri koskaan kotona, vielä harvemmin läsnä. Lapsella on suorituspaineita ja epärealistisia odotuksia itselleen. Vanhempia täytyy miellyttää, ei saa epäonnistua eikä olla heikko. Tästä seuraa helposti mt ongelmia ja henkisiä kriisejä elämän varrelle.
Voisin hyvin olla tuo ystäväsi, mutta en tunnista sinua kaverikseni. Voin kertoa, että olen tehnyt kovasti töitä kaiken eteen vaikka isäni on rikas ja mieskin hyvätuloinen. Olen ansainnut itse kaiken saavuttamani. Ja minulla on myös omat kipusi elämässä.
En ikinä ole kadehtinut kaveriani, en missään nimessä haluaisi vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Itselleni on sattunut ihan kauheita tragedioita siinä missä kaverilleni ei mitään, mutta toisaalta 'kaikki hyvin' -elämäkään ei ehkä ole sitä kaikkein tyydyttävintä loppupeleissä. Kaverilla tuntuu olevan kova tarve etsiä edes tikusta jotain pohdittavaa asiaa ja epäkohtaa omasta elämästä (kuluttaa elämänhallintakirjoja ja luentoja ja etc.), koska sellaiset välittömät fyysiset välttämättömyydet ovat aina olleet niin hyvin hoidossa, ettei niissä riitä kehitettävää. En ihan tarkalleen tiedä, missä mennään, mutta joskus tulee sellainen olo, ettei hänen onnensa ole kovin syvää... mikä tekee hänestä levottoman ja johtaa puolestaan levottomaan käytökseen ja niihin ylimielisiin kommentteihin itseäni kohtaan, joita niin inhoan.
Ja siis sinulle sen verran, että en usko sinun olevan kyseinen ihminen. Ilmaisutyylisi on erilainen.
Jotenkin tuntuu, että aika paljon on ihan ap:n oman tulkinnan varassa.
Itse olen varmasti sellainen, jolla on ollut ap:n silmissä "helppo elämä" ihan vaan lähtökohdista johtuen. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan siltä miltä näyttää ja vaikka minulla on ollut hyvää onnea oman terveyden suhteen, ei kuitenkaan mitään varsinaista erityistä suojaverkkoa ollut olemassa. Eli opiskellessa ja työelämän alkuvaiheessa on jokainen taloudellinen askel täytynyt harkita tarkkaan. Nyt vaikka taloudellinen tilanne kestäisi kolhujakin, ei tuosta varovaisesta asenteesta ole oikein päässyt eroon. Saankin välillä päänpudistuksia autosta (pieni ja vanha) ja asunnosta (velaton kerrostalokolmio) "Miksi asutte näin ahtaasti, vaikka sinulla on varmaan ihan hyvä palkka?" ("Viime tipassa vältetty homepommi on opettanut varovaiseksi")
Ap:lle, jos osaisit ottaa ihmiset ihan ilman pohdiskeluja heidän taustoistaan ja muuta luotaavaa analyysia. Jos ihminen käyttäytyy tökerösti, voi siitä hänelle asiallisesti huomauttaa tai paremmin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse tiedän, että tuskin kukaan varsinaisesti ymmärtää oman elämäni vaikeuksia, joten en sitä odotakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että aika paljon on ihan ap:n oman tulkinnan varassa.
Itse olen varmasti sellainen, jolla on ollut ap:n silmissä "helppo elämä" ihan vaan lähtökohdista johtuen. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan siltä miltä näyttää ja vaikka minulla on ollut hyvää onnea oman terveyden suhteen, ei kuitenkaan mitään varsinaista erityistä suojaverkkoa ollut olemassa. Eli opiskellessa ja työelämän alkuvaiheessa on jokainen taloudellinen askel täytynyt harkita tarkkaan. Nyt vaikka taloudellinen tilanne kestäisi kolhujakin, ei tuosta varovaisesta asenteesta ole oikein päässyt eroon. Saankin välillä päänpudistuksia autosta (pieni ja vanha) ja asunnosta (velaton kerrostalokolmio) "Miksi asutte näin ahtaasti, vaikka sinulla on varmaan ihan hyvä palkka?" ("Viime tipassa vältetty homepommi on opettanut varovaiseksi")
Ap:lle, jos osaisit ottaa ihmiset ihan ilman pohdiskeluja heidän taustoistaan ja muuta luotaavaa analyysia. Jos ihminen käyttäytyy tökerösti, voi siitä hänelle asiallisesti huomauttaa tai paremmin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse tiedän, että tuskin kukaan varsinaisesti ymmärtää oman elämäni vaikeuksia, joten en sitä odotakaan.
Siis tämä kyseinen ihminen on itse kertonut nämä taustatietonsa minulle, koska olen ehtinyt olla pitkään ja paljon hänen kanssaan tekemisissä. Hän on sen tyyppinen ihminen, että mielellään (omaan makuuni joskus vähän liiankin paljon) jakaa asioita. Hän on jopa itse kommentoinut minulle sitä, että kaikki on mennyt niin kuin voisi toivoa eikä hän silti tiedä, onko varsinaisesti onnellinen. Tämä ei ole asia, jota mietin kaiket päivät, mutta en olisi yllättynyt, jos se onnesta puuttuva komponentti olisi juuri se, että jossain vaiheessa elämää olisi joutunut ottamaan jonkinlaisia riskejä, jopa pakon edessä. Hänellä ei ole mitään tietoa sellaisesta, ja joskus tuntuu siltä, että hän itsekin vaistoaa sen ja tulee sen takia ärtyneeksi.
Mutta olet ihan oikeassa siinä, että minulle tärkeämpää olisi keskittyä lähinnä siihen, etten ota vastaan tökeröä kohtelua. Olen viime aikoina harjoitellut tätä työpaikalla, ehkä pystyn siirtämään sen myös muihin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että aika paljon on ihan ap:n oman tulkinnan varassa.
Itse olen varmasti sellainen, jolla on ollut ap:n silmissä "helppo elämä" ihan vaan lähtökohdista johtuen. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan siltä miltä näyttää ja vaikka minulla on ollut hyvää onnea oman terveyden suhteen, ei kuitenkaan mitään varsinaista erityistä suojaverkkoa ollut olemassa. Eli opiskellessa ja työelämän alkuvaiheessa on jokainen taloudellinen askel täytynyt harkita tarkkaan. Nyt vaikka taloudellinen tilanne kestäisi kolhujakin, ei tuosta varovaisesta asenteesta ole oikein päässyt eroon. Saankin välillä päänpudistuksia autosta (pieni ja vanha) ja asunnosta (velaton kerrostalokolmio) "Miksi asutte näin ahtaasti, vaikka sinulla on varmaan ihan hyvä palkka?" ("Viime tipassa vältetty homepommi on opettanut varovaiseksi")
Ap:lle, jos osaisit ottaa ihmiset ihan ilman pohdiskeluja heidän taustoistaan ja muuta luotaavaa analyysia. Jos ihminen käyttäytyy tökerösti, voi siitä hänelle asiallisesti huomauttaa tai paremmin antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse tiedän, että tuskin kukaan varsinaisesti ymmärtää oman elämäni vaikeuksia, joten en sitä odotakaan.
Ja voihan tämän kääntää niinkin päin, että tiedätkö, kuinka montaa kertaa vuosien aikana olen kohteliaasti kuunnellut, miten kaverini kommentoi jotain ikävää, mitä minulle on tapahtunut? Siis asioita, joita hänelle ei ole tapahtunut? En ole kertaakaan paukauttanut hänelle, että nyt et kyllä ymmärtänyt, miltä tämä tarkalleen ottaen tuntuu. Olen vain siinä todennut, että ok, tältä asia siis näyttää sinulle ulospäin. Toisinpäinhän tämä ei meillä toimi. Siinä onkin ongelmani. Emotionaalisesti kanssakäyminen joustaa aina minun pussistani, koska jos olen jostain konkreettisesti eri mieltä (ja näitä asioita olisi, jos vain puolustaisin niitä), hän ei voi hyväksyä sitä. Meillä ei juuri ole konflikteja, koska en juuri kerro, miltä minusta mikään asia oikeasti tuntuu. Tuntuu siltä, ettei siihen ole varaa. Ymmärrän, että tämä on kestämätön tilanne, ja tästä juontaa juurensa haluni päättää koko ihmissuhde. Mutta tämä on nyt ihan eri aihe jo, joten antaa olla. Jotenkin olen tähän ajautunut kauan sitten, ja kaikki tietävät, miten vaikeaa jostain vakiintuneesta kaavasta on murtautua ulos.
Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat pelkkää p****a. Ei mitään maininnan arvoisia hetkiä. Silti jos joskus erehdyn aiheesta puhumaan, tuntuu että joudun selittelijän rooliin ja ihmiset eivät usko kuulemaansa. Saan epäuskoisia katseita ja alan vähätellä itsekin kokemaani, siitä olen sitten päätellyt, että vähänpä ovat ihmiset elämässään kokeneet ja suojattua elämää eläneet. Kokemukseni ovat kuitenkin ihan perus lastenkotiarkea, ei mitään ihmeellistä?