Mitä Commodore 64 pelejä pelasit lapsuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Levyasema! Kaverini oli niin kateellinen levyasemastani (meillä oli ollut kasettiasemat pitkään), että sai minut uskomaan, että levyasemaakin voi joutua "säätämään". Ruuvi oli kuulemma C64-logon alla siinä päällä. Minä uskoin ja olin tyytyväinen, että alkuperäinen "säätö" toimi kaikilla levyillä...

Käytitkö latauksennopeutusohjelmia? Itsellä oli yleensä Pink Floyd-niminen käytössä. Ilman sitä joku isompi peli kesti 1,5 minuuttia ladata ja sen kanssa ehkä 20 sekuntia. Onneksi levyasema ei ikinä hajonnut.

Rick Dangerous!

Vierailija kirjoitti:

American Ice Hockey, Rambo, Commando, Green Beret, Who Dares Wins, Giana Sisters, Boulder Dash, Pipeline, Wild West ja miljoona muuta.

Olikos tuo Pipeline se peli missä jollain ihme sherlokki-hiirenä piti kasailla putkireittiä vedelle ja joku watsoni seurasi perässä, välillä tuli rapu ja söi jommankumman. Jotenkin pelottava oli aina se rapu.

Sex games ja Stoker

Vierailija kirjoitti:

Olikos tuo Pipeline se peli missä jollain ihme sherlokki-hiirenä piti kasailla putkireittiä vedelle ja joku watsoni seurasi perässä, välillä tuli rapu ja söi jommankumman. Jotenkin pelottava oli aina se rapu.

Se oli Super Pipeline :)

Castle Wolfensteinia tuli pelattua paljon.

Nyt muistin yhden, jota pelasin todella paljon: Monty Mole! Siinä oli se myyrä tms joka seikkaili sokkeloissa maan alla. Sen musiikin muistan vieläkin. 

Voi se oli ihanaa aikaa, huoletonta lapsuutta ja nuoruutta! Isi osti C64 ja toi sen ylpeänä kotiin ja hommas pelejä siihen. Oli kasettijuttu, joystic jne.

Pelasin paljon super pipelinea ja muistin vuosikymmeniä sen pimputuksenkin ❤️

kaikkia pelejä pelattiin. Jotkut pelit oli vaikeita ja kasettiaseman ruuveja piti ruuvailla että pääsi pelaamaan. Pipeline taisi olla just se vaikein peli kasetilla.

Green beret. Sitä pelattiin satoja tuntia, eikä nillitetty voi wtf vaikeaa.

Tuttuja pelejä.

Onko muille tuttu Henry's House? Sitä tuli tahkottua paljon.

Entä Bookaboo, pääsikö kukaan koskaan sinne ylös asti?

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja pelejä.

Onko muille tuttu Henry's House? Sitä tuli tahkottua paljon.

Entä Bookaboo, pääsikö kukaan koskaan sinne ylös asti?

Kyse lienee pelistä BoogaBoo:

Vaikeahan tuo oli, kun siinä tuo lentävä hirviö yleensä sai sirkan kynsiinsä. Hypyt myös hankalia, siinä pitää ladata voimaa hyppyyn tuolla alhaalla olevalla palkilla.

Vierailija kirjoitti:

Se noissa on hienoa, kun tajuaa, miten käsittämättömän vähän prosessoritehoa ja muistia tuossakin tietokoneessa oli ja silti pelit oli paljon parempia kuin nykyään, vaikka nykykoneissa on varmaan miljoona kertaa enemmän tehoa.

Millä tavalla ne olivat parempia?

Mikä on hyvän pelin määritelmä?

Ne pelit olivat varmaankin suhteellisesti ajateltuna parempia?

C-64 pelejä oli valtavasti. Itsellänikin muistaakseni yli 300?

Kyllä parhaat pelit olivat varmaankin nuo Urheilupelit Summer- Winter- ja California Games?

Toisaalta hyviä oli myös ne viimeisimmät sotapelit ja se autopeli, olikohan Stunt Car racer tjsp. jossa oli käsittämätön fysiikan mallinnus siihen aikaan..

M40

Heikompitehoisilla laitteilla pelien tuotanto oli taloudellisesti pienempi bisnes, yksi henkilö saattoi tehdä koko pelin.

Nykyään pelit ovat elokuvateollisuteen verrattava bisnes, budjetit miljoonia ja kehitystiimeissä satoja ihmisiä.

Uuden pelin kehittäminen on valtava taloudellinen riski, joten kannattaa pelata varman päälle ja jättää radikaalit uudet ideat kokeilematta.

Näin uusia ideoita on nykypeleissä vähemmän ja kaikki pelit vähän toistensa kaltaisia.

Mobiilipeleissä oli ehkä hetken villiä kokeilemisen aikaa ja pienellä budjetilla ja hyvällä idealla tehdyt pelit saattoivat pärjätä. Mutta nyt mobiilipeleissäkin vain suuret pelitalot suurilla budjeteilla pärjäävät.

Oi niitä aikoja! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M.U.L.E. ehkä kaikkienaikojen paras multiplayer peli. Who dares wins II, Ghost busters ja Defender of the Crown. Boulder dash oli kova.

Siis ei ole totta! Luulin olevani ainoa, joka oli aivan koukussa M.U.L.E:een. Voisikohan sitä joteinkin pelta Macilla tai edes PC:llä?

Emulaattorilla ainakin, mutta peli tiedostoja on aika tällä hetkellä vaikea hankkia jos et omista niitä.

Vierailija kirjoitti:

Heikompitehoisilla laitteilla pelien tuotanto oli taloudellisesti pienempi bisnes, yksi henkilö saattoi tehdä koko pelin.

Nykyään pelit ovat elokuvateollisuteen verrattava bisnes, budjetit miljoonia ja kehitystiimeissä satoja ihmisiä.

Uuden pelin kehittäminen on valtava taloudellinen riski, joten kannattaa pelata varman päälle ja jättää radikaalit uudet ideat kokeilematta.

Näin uusia ideoita on nykypeleissä vähemmän ja kaikki pelit vähän toistensa kaltaisia.

Mobiilipeleissä oli ehkä hetken villiä kokeilemisen aikaa ja pienellä budjetilla ja hyvällä idealla tehdyt pelit saattoivat pärjätä. Mutta nyt mobiilipeleissäkin vain suuret pelitalot suurilla budjeteilla pärjäävät.

Eikös se 80-luvun pelitalouden romahdus johtunut juuri siitä, että pelaajat kyllästyivät pelintekijöiden harrastamaan aliarviointiin ja tylsiin peleihin. Toivottavasti tulossa on kohta samaa ja pelintekijöiden olisi taas pakko vähän pistää aivojaan likoon uuden kehittämisessä vanhan kaavan toiston sijaan.

Decathlon.

Ei meillä koskaan ollut sellaista. Serkuilla oli, mutta he eivät antaneet minun pelata sillä :-( .

Suunnilleen kaikkia, mutta seikkailu- ja roolipelit olivat suosikkeja. Seven Cities of Gold ja Ultimat esim.

Oliko siellä Dallas niminen peli. Joku juonellinen juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heikompitehoisilla laitteilla pelien tuotanto oli taloudellisesti pienempi bisnes, yksi henkilö saattoi tehdä koko pelin.

Nykyään pelit ovat elokuvateollisuteen verrattava bisnes, budjetit miljoonia ja kehitystiimeissä satoja ihmisiä.

Uuden pelin kehittäminen on valtava taloudellinen riski, joten kannattaa pelata varman päälle ja jättää radikaalit uudet ideat kokeilematta.

Näin uusia ideoita on nykypeleissä vähemmän ja kaikki pelit vähän toistensa kaltaisia.

Mobiilipeleissä oli ehkä hetken villiä kokeilemisen aikaa ja pienellä budjetilla ja hyvällä idealla tehdyt pelit saattoivat pärjätä. Mutta nyt mobiilipeleissäkin vain suuret pelitalot suurilla budjeteilla pärjäävät.

Eikös se 80-luvun pelitalouden romahdus johtunut juuri siitä, että pelaajat kyllästyivät pelintekijöiden harrastamaan aliarviointiin ja tylsiin peleihin. Toivottavasti tulossa on kohta samaa ja pelintekijöiden olisi taas pakko vähän pistää aivojaan likoon uuden kehittämisessä vanhan kaavan toiston sijaan.

Waretus oli myös ihan omalla tasollaan. Ostin koko vuosikymmenellä muistaakseni yhden pelin.