Eihän tuo ulkoilu auta masentuneeseen mielialaan. Paskapuhetta!

Ulkoilu auttaa usein ohimenevään apaattiseen mielialaan, mutta oikeaan masennukseen se ei tosiaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi ei. Mulla alkoi masennus nimenomaan yläasteiässä ja tuo ajankakso on ainoaa aikaa elämässäni kun oikeasti edes harrastin liikuntaa.

Oletko kokeillut auttavatko laittomat päihteet? En tarkoita mitään suurkulutusta vaan pelkästään lääkinnällistä tarveannostelua?

Eivät toimi mulla vaikk vetäisin kuinka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi ei. Mulla alkoi masennus nimenomaan yläasteiässä ja tuo ajankakso on ainoaa aikaa elämässäni kun oikeasti edes harrastin liikuntaa.

Oletko kokeillut auttavatko laittomat päihteet? En tarkoita mitään suurkulutusta vaan pelkästään lääkinnällistä tarveannostelua?

Eivät toimi mulla vaikk vetäisin kuinka

Unilääkettäkin joutuu vetämään hurjia määriä enkä siltikäänvältämärrä nuku. Lääkäeitkin ihmeissään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toimi ei. Mulla alkoi masennus nimenomaan yläasteiässä ja tuo ajankakso on ainoaa aikaa elämässäni kun oikeasti edes harrastin liikuntaa.

Oletko kokeillut auttavatko laittomat päihteet? En tarkoita mitään suurkulutusta vaan pelkästään lääkinnällistä tarveannostelua?

Eivät toimi mulla vaikk vetäisin kuinka

No mitä olet kokeillut? Kai olet jo sienet testannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeaa masennusta ei paranneta liikunnalla!

Terveisin masentunut, joka syö masennuslääkkeitä, harrastaa liikuntaa, syö terveellisesti ja nukkuu riittävästi.

Paskamainen tauti!

Ehkäpä sinulle ei auta mikään muu kuin keksiä jokin harrastus mikä on mielestäsi älyttömän siistiä ja tehdä vain sitä. Ja aina helpottaa tilannetta, jos noita himoharrastuksia keksii useamman. Pohjahan sulla onkin nukkumisineen ja ravintoineen kunnossa, mutta lääkkeet jätä pois. Ne voivat aiheuttaa kroonisen masennuksen, kun on liikunnan, ravinnon, unen ja terapian sijaan erehdytty niitä käyttämään.

Välillä tuntuu, että täällä käy myös sydämestään täysin mätiä ihmisiä. Veikkaan, että yksi ja sama trolli täällä käskee jättämään lääkkeet ja kokeilemaan iloisesti huumeita ja sieniä. Nämä "hyvät" neuvot tulevat yleensä juuri niihin ketjuihin, joissa apua etsivät epätoivoisimmat ja heikoimmassa tilassaan olevat ihmiset.

Vähän niin kun joku harmittelee olevansa vielä onneton ja tyytymätön itseensä, vaikka on onnistunut laihtumaan. Eiköhän sinne tule joku vaivihkaa kertomaan, ettei vaikuta projekti onnistuvan ja aloittajakin taitaa olla aika läski.

Kuka haluaa täysin tuntemattomalle pahaa? Ei voi ymmärtää!

Mullakaan ei ensin auttanut ulkoilu, ja ahdisti myös ihmispaljous täällä Helsingissä. Mutta sitten ostin kameran ja rupesin kuvaamaan luontoa, niin tuntuu että se on auttanut tosi paljon mielialaan. On kivaa tarkkailla luontoa, yrittää bongailla erilaisia lintuja ja oravia ym. ja koittaa saada hyviä kuvia. Laitan kuvia Instagramiin ja tulee hyvä mieli, kun niihin tulee tykkäyksiä. Tavallaan oma pää ja omat ongelmat jää siinä sivuun ja myös muut ihmiset, joita täällä riittää joka lenkkipolulle, jäävät sivuseikaksi. Samalla tulee liikuttua. Tosi yksinkertaisia juttuja mutta auttaa, vaikkei tietenkään paranna masennusta.

Pointtini on siis, että ei joku pelkkä kävely ole tosiaankaan mikään ihmelääke, eikä toimi kaikille samalla tavalla. Jos ei nauti luonnossa liikkumisesta eikä ole mitään mielenkiintoa siihen, niin ei sitä väkisin kannata harrastaa. Kannattaa miettiä, mistä itse tykkää (tai tykkäsi terveenä) ja mistä voisi saada elämään lisää iloa, sen sijaan että väkisin tekee asiaa X, koska "täytyy".

Pitkällä tähtäimellä liikunta jonka kokee mukavaksi kyllä auttaa tehokkaastikkin masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Eristysselli vs ulkoilu

Kummallahan se on tutkitusti tervehdyttävämpi vaikutus ihmismieleen?

Tutkitusti ja tutkitusti. Vaikka tutkittaisiin ja todettaisiin, että 90 prosenttia vangeista voi paremmin jälkimmäisessä käsittelyssä, se 10 prosenttia saattaakin reagoida päinvastoin. Tilastollisten tutkimusten nostaminen painostusvälineeksi ei ole ihan ongelmatonta muutenkaan. Saati asiaan liittyvä paheksunta.

Jotenkin arvelen, että saattaisin ennemmin haluta olla eristyksissä kuin katsella aikataulutettua taivasplänttiä ihmisten kanssa, joiden asioita en halua miettiä ja joita en haluaisi joutua varomaan.

Samaten kuvittelen, että ravaaminen kaduilla ei välttämättä tekisi itselleni hyvää. Pitäisi päästä sitten metsään samoin tein.

Ap, mitä tuntemuksia saat ulkoilusta - käy ne läpi ja mieti niiden realismia tai sitä, kertovatko ne jostain muusta. Tai mitä jos kertoisit täällä? Voihan se olla, että ne tunteet ovat oikein hyvä syy jäädä sohvalle tässä vaiheessa jos olotila ei salli. Tai sitten voit virittää päätäsi hiukan, eikä lenkki kohta tunnukaan enää pahalta? Kun et yritä saavuttaa saavuttamatonta siellä.

Tämä elämä on todella yksinkertaista. Ap tulee onnelliseksi, mikäli onnistuu keksimään harrastuksen, joka tekee hänet onnelliseksi. Jos ei tee mitään muuta kuin mielenkiinnottomia asioita, niin vaikeaa on olla onnellinen. Ja jos tilanne on niin huono, ettei ole olemassakaan mitään tekemistä, joka olis kivaa, niin silloin voi hyvällä syyllä ryhtyä vaikka kokopäiväjuopoksi.

Suosittelen sulle luentojen pitämistä kouluissa. Laskutat tunnin luennosta 350+ matkat kahteen kertaan niin masennus paranee varmasti.

-J-

Mulla liikunta nostaa mielialaa sillä hetkellä, kun sitä harrastan ja hetkeksi sen jälkeen, mutta sitten laskeudun samaan vanhaan masennukseen. Oonkin todennut, että parantuakseni mun on käsiteltävä masennukseen johtaneet asiat. Liikunta ym. ovat auttaneet voimaan vähän paremmin sillä aikaa, kun noihin todellisiin syihin pureudun. Silloin kun siis jaksan liikkua ja muuten huolehtia itsestäni.

kaikkimullehetinyt.  Kokeile liikkua kunnolla muutama kuukausi ja katsotaan sitten uudestaan.

Robot Hugs -sarjiksen tekijä piirsi aika hyvän stripin siitä, millaista olisi jos muita sairauksia ja sairastuneita kohdeltaisiin kuin masennukseen sairastuneita. 

https://cdn1.thr.com/sites/default/files/2018/07/fighting_depression_em…

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt viikon verran repinyt itseni ylös sohvalta ja kävellyt kilometritolkulla. Entistä enemmän v##uttaa.

Ei kai se ole välttämättä paha asia. Kävele muutama viikko lisää ja saattaa se vitutus siitä alkaa joskus keriytyä auki. Mä kävelin esikoisen vauva-aikana kuin hullu ja aina vaan otti aivoon. Meni se ohitse aikanaan...

Vitutus on puhdasta energiaa ja kultaa sen takia. Lamaantunut masennus onkin vaikee taklata. Jotain se tatti otsassa yrittää kertoa ja raivata suuntaa parempaan.

Vierailija kirjoitti:

kaikkimullehetinyt.  Kokeile liikkua kunnolla muutama kuukausi ja katsotaan sitten uudestaan.

Miten määritellään "muutama kuukausi" ja "kunnolla liikkuminen"? Olisi kiva tietää millaiseen kokeiluun tarkalleen ottaen ryhtyä, jotta sen jälkeen tietää varmasti, onko liikunnasta itselle apua vai ei.

UKK-insituutin sivuilla todetaan seuraavat asiat:

1) liikunta ehkäisee masennukselle altistumista

2) mutta ei myöskään ole tarpeeksi tietoa siitä, miten jo sairastuneiden kohdalla liikunta vaikuttaa. (Joissakin tapauksissa se suorastaan pahentaa tilannetta)

http://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunta_ja_sair…

Itse lopetin kaiken "kosmetiikkakuntoilun" 21 vuotta sitten koska liikunta teki minut ärtyneeksi, suorastaan aggressiiviseksi. Sen jälkeen joskus kokeillut höntsyfutista, jo 10 min jälkeen käyn niin ylikiertoksilla että parempi lopettaa ajoissa ennen kuin jotain sattuu. Tämän vuoksi kieltäydyn myöd johdonmukaisesti kaikista työpaikan utheilupäivistä tms, koska en halua muiden nähdä meikäläistä ns räjähdyspisteessä.

Vierailija kirjoitti:

Robot Hugs -sarjiksen tekijä piirsi aika hyvän stripin siitä, millaista olisi jos muita sairauksia ja sairastuneita kohdeltaisiin kuin masennukseen sairastuneita. 

https://cdn1.thr.com/sites/default/files/2018/07/fighting_depression_em…

Totta.

Jokaisella on oikeus olla masentunut niin kauan kuin haluaa.

Jokaisella masentuneella on oikeus juoda liikaa alkoholia, "piristää" sairauttaan huumeilla ja tupakoida ketjussa, koska hän on masentunut. Ruoalla ei ole yhtään mitään merkitystä. Ranskalaiset ovat ok.

Kaikki neuvojat ovat ihmishirviöitä, jotka eivät ymmärrä masennusta, vaikka olisivat itse parantuneet masennuksesta. 

Minua auttoivat: säännölliset päivittäiset kävelyt, kuntosalilla käyminen, terveellinen ruokavalio ja kirjat ja elokuvat, jotka piristivät mieltäni. En tietenkään tupakoi, käytä alkoholia tai huumeita. En ole enää masentunut, vaikka olen kokenut vaikeita fyysisiä sairauksia ja suuria menetyksiä.

Elämä on oikeasti helpompaa, jos jaksaa elintavoilla taistella mielen murentumista vastaan.

Jaha, ei mennyt näköjään aiempi kirjoitus läpi, ilmeisesti koska siinä oli englanninkielisiä lainauksia (hei ylläpito, suurin osa suomalaisista täällä pyörivistä varmasti osaa englantia sen verran, että ei tarvitse olla pelkkiä suomenkielisiä artikkeleita tai sitaatteja). Uusi yritys.

Liikunta siis ei auta sairauteen nimeltä masennus eikä sairauteen nimeltä ahdistus. Todella moni täälläkin näköjään sekoittaa ne siihen, kun "vähän masentaa ja on vähän paha mieli". Siihen liikunta tosiaan saattaa auttaakin - ei kliinisiin sairauksiin. Koska linkkejä ja tutkimusta kaivattiin, niin tässä on.

"Exercise is great for people with compromised mental health, just as it's great for pretty much anyone. The problem begins when people conflate unpleasant symptoms or emotions with chronic, diagnosable disease. If you're healthy but experiencing markers linked to various mental illnesses—fear, sadness, numbness, trouble concentrating, stress—that sucks also and I'm not here to belittle them. But it is important we clarify that what may be sufficient treatment for someone exhibiting those symptoms alone— like exercise—is almost never sufficient for someone with a chronic disease.

"People experience anxiety, no doubt about it, but [most] don't have an anxiety disorder," says Jennifer Payne, an associate professor of psychiatry and behavioral science at Johns Hopkins School of Medicine. "Yoga is fabulous and can be great for anxiety, but it's not going to cure an anxiety disorder.""

https://tonic.vice.com/en_us/article/qvjbqp/you-cant-cure-depression-ex…

Varsinaisesta tutkimuksesta juttua (linkki British Medical Journalissa julkaistuun tutkimukseen ja tuloksiin löytyy artikkelista).

"To carry out the study researchers recruited 361 patients aged 18 to 69 years who had recently been diagnosed with depression.

Trial participants were then split into two groups to receive either the physical activity intervention in addition to usual care, or usual care on its own and were followed up for 12 months to assess any change in their symptoms.

But the study found that adding exercise failed to alleviate symptoms of depression more than usual care alone, only increasing levels of physical activity."

https://www.theguardian.com/society/2012/jun/06/exercise-doesnt-help-de…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Robot Hugs -sarjiksen tekijä piirsi aika hyvän stripin siitä, millaista olisi jos muita sairauksia ja sairastuneita kohdeltaisiin kuin masennukseen sairastuneita. 

https://cdn1.thr.com/sites/default/files/2018/07/fighting_depression_em…

Totta.

Jokaisella on oikeus olla masentunut niin kauan kuin haluaa.

Jokaisella masentuneella on oikeus juoda liikaa alkoholia, "piristää" sairauttaan huumeilla ja tupakoida ketjussa, koska hän on masentunut. Ruoalla ei ole yhtään mitään merkitystä. Ranskalaiset ovat ok.

Kaikki neuvojat ovat ihmishirviöitä, jotka eivät ymmärrä masennusta, vaikka olisivat itse parantuneet masennuksesta. 

Minua auttoivat: säännölliset päivittäiset kävelyt, kuntosalilla käyminen, terveellinen ruokavalio ja kirjat ja elokuvat, jotka piristivät mieltäni. En tietenkään tupakoi, käytä alkoholia tai huumeita. En ole enää masentunut, vaikka olen kokenut vaikeita fyysisiä sairauksia ja suuria menetyksiä.

Elämä on oikeasti helpompaa, jos jaksaa elintavoilla taistella mielen murentumista vastaan.

Sinä et ole sairastanut masennusta, olet vain ollut vähän masentunut, tai tuntenut olosi masentuneeksi - et ole ollut sairas. Masennusta sairastavat kaverini jättävät esimerkiksi syömättä kokonaan päiväkausiksi, koska eivät fyysisesti pysty käymään kaupassa tai edes tilata pizzaa kotiovelle.

"Jokaisella masentuneella on oikeus juoda liikaa alkoholia, "piristää" sairauttaan huumeilla ja tupakoida ketjussa, koska hän on masentunut. Ruoalla ei ole yhtään mitään merkitystä. Ranskalaiset ovat ok.

Kaikki neuvojat ovat ihmishirviöitä, jotka eivät ymmärrä masennusta, vaikka olisivat itse parantuneet masennuksesta. 

Minua auttoivat: säännölliset päivittäiset kävelyt, kuntosalilla käyminen, terveellinen ruokavalio ja kirjat ja elokuvat, jotka piristivät mieltäni. "

Juuri tällaisten "ottakaa-vain-itseänne-niskasta-kiinni-luuserit" -asennevammojen ja harhakuvitelmien takia meilläkin jää asiallisesti diagnosoimatta masennukseen sairastuneita, joita voisi hoitaa ehkä lääkityksellä (tai sähköterapialla - yksi kavereistani alkoi voida huomattavasti paremmin saatuaan sähköterapiaa).

Ulkoilun seurauksena masentuneena on minulla joskus ollut se, että joku on epäillyt huumeidenkäyttäjäksi, kun on alkanut ahdistaa ja itkettää. Ihan siististi olin pukeutunut, mutta ahdistus herättää äkkiä huomiota.