Jos laittaisitte 4-kymppiselle sukulaisellenne (kummilapsi) synttärikortin, ja hän ei kiitä eikä soita

Tai ajattelisitteko hänestä pahaa? Haluaistte tuomita hänet?

En. En muutenkaan anna ihmisille asioita siinä toivossa, että saan itse jotakin. Annan antamisen ilosta.

no en. En ole koskaan saanut korteista mitään kiitospuheluita enkä itsekään sellaisia soita. Silti on hyvät välit kummilapsiin, sukulaisiin jne. ja nähdään usein ja kaikki on ok. 

En oikein edes tajua koko kysymystä, onko ihmisillä esim. tapana soittaa kaikista joulukorteista kiitospuhelu? 

Ei kai nyt kortista tartte mitään kiitoskirjettä kirjoittaa :D

Vierailija kirjoitti:

no en. En ole koskaan saanut korteista mitään kiitospuheluita enkä itsekään sellaisia soita. Silti on hyvät välit kummilapsiin, sukulaisiin jne. ja nähdään usein ja kaikki on ok. 

En oikein edes tajua koko kysymystä, onko ihmisillä esim. tapana soittaa kaikista joulukorteista kiitospuhelu? 

No jos ei pahemmin muuten olla yhteydessä. Mutta korttien saaminen ei ole kovin kivaa, jos ne saadessaan pitää velvollisuudentuntoisesti ajatella, että soittaa ja kiittää tai edes laittaa viestillä, että kiitos. Ei se iso vaiva olisi, mutta en odota mitään muistamisia keltään, joita en muutenkaan tapaa koskaan.

Ap

Minusta on vain outoa laittaa korttia, jos ei toivo sen aktivoivan toista johonkin. Minulla on syyni, miksi en "aktivoidu". Ei minulla ole heille mitään sanottavaa. Enkä jaksa kuunnella mitä heille kuuluu.

Ap

Siis oletko sinä ap se kummi"lapsi"?

Vai kummitäti?

Kummitädin ominaisuudessa kummilasten muistamiset päättyvät kummilapsen rippijuhliin. Sen jälkeen muistetaan yo juhlat tai muut valmistumiset.

Olen se kummi"lapsi". En toivo hänen pahastuvan, vaikka en jaksakaan soitella tai laittaa edes viestiä takaisin päin. Olen hiukan pahastunut syistä, joita hän ei voi ikinä ymmärtää, eivätkä ne ole varsinaisesti hänen vikansa, jos inhimillisesti ottaen ajatellaan. Mutta samoin on inhimillistä, etten pahastuneena jaksa olla yhteyksissä. Äitini valehteli hänestä minulle aikoinaan, että jos hän tietäisi, millainen minä oikein olen, hän inhoaisi minua. Otin sen sitten niin, että olen tämän ihmisen inhoama ja vuosia teeskentelin, ettei hän varmaan inhoa minua. En jaksa enää teeskennellä, vaan olen hänellekin loukkaantunut, ettei pystynyt olemaan pienen lapsen puolella, vaikka se onkin äitini kierouden takia ollut hänelle mahdotonta.

Ap

Mutta hieman mahdotonta sanoa hänelle, joka luulee äitini olevan hyvä ja herttainen ihminen, että äitini sanoi tuollaista, suutupas nyt hänelle, koska hän pilasi sillä minäkuvani ja itsetuntoni, ja ellet suutu, olet paska.

Ap

Vaikkakin, jos hän ei suuttuisi pienen minun puolesta tuon kuullessaan, hän olisi minusta paska.

Ap

Se tätisi halusi vain ilahduttaa sua, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Se tätisi halusi vain ilahduttaa sua, ei muuta.

No, syytä onkin, vaikkei tunnekaan minua ja paskuuksia, mitä äitini on itsestään minulle puhunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kummitädin ominaisuudessa kummilasten muistamiset päättyvät kummilapsen rippijuhliin. Sen jälkeen muistetaan yo juhlat tai muut valmistumiset.

Aijaa, minä olen 56 ja kummitäti aina muistaa synttäri- ja joululahjoilla (minäkin muistan häntä) - ajattelin itsenkin muistaa omia kummilapsiani niin kauan kuin henki pihisee, pienin on vasta kolmivuotias, tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummitädin ominaisuudessa kummilasten muistamiset päättyvät kummilapsen rippijuhliin. Sen jälkeen muistetaan yo juhlat tai muut valmistumiset.

Aijaa, minä olen 56 ja kummitäti aina muistaa synttäri- ja joululahjoilla (minäkin muistan häntä) - ajattelin itsenkin muistaa omia kummilapsiani niin kauan kuin henki pihisee, pienin on vasta kolmivuotias, tosin.

Minulla äitini tosiaan pilasi tuon kummisuhteen, vaikka kummini olisi noinkin herttainen. Mutta pidän sitä kaikkea vain ihan teatterina, eikä minun ole mahdollista luottaa häneen, koska äitini valehteli ja antoi ymmärtää kertovansa hänelle minusta ja että he sitten yhdessä inhoavat minua.

Ap

Äitiini en pidä enää mitään yhteyttä, en tiedä, tietääkö kummini sitä, ei varmaan, koska äitinikään ei ole asiaa vielä tajunnut. Kummilleni se tulee täysin yllätyksenä, etten pidä yhteyttä äitiini, eikä hän tule ikinä tajuamaan syitä. Siksikään en voi luottaa häneen, ikävä kyllä.

Ap

Onko tämä taas joku kristallikissajuttu?

Pidän äitini toimintaa aika alhaisena. Kummilleni ei tietenkään kertonut käyttäneensä tätä minun inhoamiseeni, eikä varmaan tarkistanut kummiltani, inhoaisiko tämä minua samoista syistä, kuin äiti itse.

Ap

Millainen äiti oikein salaa ystävättäreltään kertoo lapselleen ystävän inhoavan tätä, vaikka se ei ole muuta kuin tämän äidin päässä olevaa oman lapsensa inhoamista?

Ap

Olisi ollut niin siistiä, kun kummini olisikin saanut tietää, että hänen sanotaan inhoavan minua (asioista, joita lapset tekevät siksi, että ovat lapsia,) ja jos kummini olisi sanonut äidilleni päin naamaa, että hän ei inhoa minua niistä, vaan pitää minusta enemmän niistä huolimatta, kuin oma äitini minusta pitää ❤️

Ap