Voiko tää olla vaan mun kriisiä tulla 2 lapsen äidiksi?

samalla ikäerolla lapset ja nyt kun nuo ovat sen 2v ja 3v7kk, sujuu jo paljon paremmin.



Teidän että on hankalaa, mutta koita nauttia, edes pienistä hetkistä. Silloin kun toinen nukkuu ja toinen on hereillä, talleta se hetki sydämeen ja muistiin. Sitten voit muistella että vaikka oli kaaoksenomaista ja mieleltä herkkää, tämän hetken minä muistan.



Meillä muuten helpotti siinä 6kk iässä. Vauva ihan selkeästi syttyi isommalle ja mun hommat helpottui. Tsemppiä sisko.

Kaipa se joskus helpottaa vaikkakin 2v. osaa olla toooosi hermoja raastava toisinaan.. tiedän varmasti miltä susta tuntuu. Koita tästä nyt vielä nauttia. =)

mutta tänään meillä oli ihan loistopäivä lapsimessuilla ja rupesin ajattelemaan asioista eri tavalla kuin ennen. Kiitos kannustavista viesteistänne 2 ja 3! ap

niin olen itse tehnyt. Lapset 2v2kk ja 2kk. Rankkaa on, mutta myös antoisaa.

vaikka kahden pienen ihmisen kanssa on rankkaa, se on ihanaa aikaa. Ainakin, kun sitä näin monen vuoden jälkeen muistelee.

Joko se auttoi tai joku muu, kun ovat nyt 6 ja 5 ja enää ei tarvi pajon hermoilla. Jää aikaa nuorimmalle,joka nyt 2v. tai sitten tuo aiempi hermoilu johtui juuri tosta nuorimmaisesta, mutta huomasin kyllä samaa karjumisongelmaamuillakin samanikäisten äideillä, joilla ei ollut vauvaa.

Mä luokittelin väsymystilani vauvan synnyttyä uudelleen: itkuisen väsynyt (kaikki vastoinkäymiset itkettää), kiukkuisen väsynyt (eli tarpeeksi virkeä vielä välittääkseen vastoinkäymisistä) ja yliväsynyt (yleinen tila ekat puoli vuotta).



Vauva ja taapero vievät niin paljon enemmän voimia kuin pelkkä vauva, että kyllä sitä väsyy. Ei sille mitään voi, on ihan normaalia. Ja sitten vielä se herkkyystila päälle, niin ei ihme, että tunteet käyvät äärilaidoissaan niin hyvässä kuin huonossa.



Onneksi aika kultaa muistot ja kyllähän ne lapset joskus oppivat nukkumaan.



Iloista kesää koko porukalle!