Saan melkoisen raskaasta ja kuormittavasta työstä 1400 euroa käteen ja ihan tyytyväisenä herään aamulla ja lähden töihin
Olen tyytyväinen, että on työtä. Tunnen itseni ihan onnistuneeksi ihmiseksi. Ei ole ihmeitä harrastuksia, eikä upeita asuja tai muita. Tyytyväisenä istun tässä villasukat jalassa ja mietin, mitä tekisi myöhemmin iltapalaksi, kun ukkokulta kotiutuu töistä hänkin. Tavallisen arjen onnea.
Kommentit (9)
mullakin on villasukat, lahden kohta iltavuoroon pubiin ja olen myos ihan tyytyvainen. kun en ole toissa istun kotona ja neulon tai lueskelen tai pelaan tietokoneella. mita muuta sita onneen tarvitsee kuin katto paan paalla ja sen verran tekemista ettei tule tylsaa? ;)
Onko AP sun miehelläsi parempi palkka?
Niin just. Se tavallinen elämä, vaatimatonkin, on useille hyvin onnellista. Kun avain kääntyy lukossa ja toinen tulee kotiin ja eteisestä jo huikkaa iloisesti, että ihanalta tuoksuu, kyllä onkin nälkä! Silloin kokee olevansa täydellisen, sykähdyttävän onnellinen, vaikka ihan tavallisessa lähiökodissa asutaan ja tarvotaan bussipysäkiltä tihkusateessa.
Kun koet ensimmäisiä fyysisiä vaivoja ja mietit miten nopeasti ja pysyvästi ne tulevat tuhoamaan terveyttäsi, mietit, miten päästä parempiin töihin. Ole onnellinen, jos et riko itseäsi!
Vierailija kirjoitti:
Onko AP sun miehelläsi parempi palkka?
No eipä juuri. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun koet ensimmäisiä fyysisiä vaivoja ja mietit miten nopeasti ja pysyvästi ne tulevat tuhoamaan terveyttäsi, mietit, miten päästä parempiin töihin. Ole onnellinen, jos et riko itseäsi!
No jaa...minä olen tehnyt nyt 16 vuotta fyysisesti kuormittavaa työtä. Niskat välillä jäykät, ei muita vaivoja. Hyvin jaksan liikkua. "Paremmilla" töillä tarkoittanet helpompia töitä. Koulutus kyllä niihin olisi, mutta toki se vanhenee, enkä usko, että enää pääsisin niihin helpompiin hommiin. (En ole siis ap)
Aivan oikea asenne!