Lapsipuoli kilpailee isän huomiosta

Eroperheen lapsena taas minusta tuntui, että isän naisystävä yritti täyttää ja onnistuikin lopulta täyttämään "lapsen roolin" isän elämässä. Kiukutteli ja raivosi, vaati omat menonsa sovittujen tapaamisviikonloppujen päälle niin, että ne peruuntuivat jne. Nyt vuosien jälkeen jopa kertoo tarinoita, kuinka isä on ollut ainoa, joka rakasti häntä pyyteettömästi. Itse näen hänet isän ensimmäisenä lapsena, johon on oikeasti sitoutunut. Toisaalta kuitenkin ymmärrän ja on vaikea kantaa kaunaa, kun on päässyt näkemään sen pelon ja epävarmuuden, jossa molemmat nykyään (ehkäpä alitajuista syyllisyyttään) elävät.

Annan kyllä isälle ja lapselle kahdenkeskistä aikaa, enkä ole heidän suhteensa välissä tai tiellä. Tunteeni ovat ajoittain negatiivisia ja mahtuu mukaan myös mustasukkaisuudenkin tunteita.. mutta puhuinkin tunteista en teoista. Näitä asioita tässä itsekseni pohtiessa etsin lähinnä sitä löytyisikö muita, joilla olisi joskus ollut samankaltaista tilannetta/tunteita.

Eihän tytön tarvitse kilpailla. Väärä sanavalinta sinulta. Tytär on aina ennen sinua isänsä elämässä. Hän ei ole mikään lapsipuoli, vaan isänsä lapsi ja tärkein ihminen.

No huhhuh..kehtaat, aikuinen(?Ihminen? Anna tytön pitää isänsä äläkä Sinä ala mustasukkaiseksi tai niiden väleihin vaikuta! Tottakai täysin luonnollista että lapsi varmistelee että on edelleen yhtä tärkeä(tärkein) isälle tai äidille jos siihen tulee uusi ihminen, joka on tärkeä vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hän käyttäydy mitenkään seksuaalisesti miestäni kohtaan, mutta on jotenkin selkeästi omistushaluinen ja mustasukkainen. Ja kyllä, haluaa myös nukkua miehen vieressä, mutta en sitä mitenkään seksuaalisena koe.

Kokeeko lapsi että isä on jo kerran hylännyt hänet lähtemällä perheestä. On ihan ymmärrettävää että lapsi pelkää isän hylkäämistä uudelleen/lopullisesti ja kokee varmasti sinut myös jollain tasolla kilpailijaksi. Minusta tuossa tilanteessa isän ja lapsen suhdetta pitää vahvistaa ja aikuisten osoittaa että hänen ei ole tarpeen kilpailla isän huomiosta, isä ei ole häntä hylkäämässä vaikka jakaakin nyt elämänsä uuden kumppanin eikä lapsen äidin kanssa. Lapselle voi myös tehdä selväksi että isä ei hylkää häntä vaikka lapsi ei aina isänsä vieressä nukkuisi.

Kiitos tästä! Hyviä ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kenelläkään muulla tällaista tilannetta kuin minulla, että miehen alakouluikäinen tytär ikäänkuin kilpailee isän rakkaudesta ja vaimon asemasta?

Romanttisessa mielessä on väärin sanottu, mutta ei kyllä kaukana siitäkään. Huomaan, että tämä saa minussa aikaan negatiivisia tunteita tyttöä kohtaan.

Miksi erosivat? Tulitko väliin ja olet ns perheenrikkoja?

Meidän suhde ajautui siihen pisteeseen, että isä joutui valitsemaan arjen tai joka toisen viikonlopun isyyden. Hän valitsi arjen. Vuoden tai parin päästä tapaamiset hipuu kyllä.