Lue keskustelun säännöt.
Peukutusketju: TV-muistot
Muistan kun salkkareiden alkamista mainostettiin vuonna -99 putoavan avainnipun kanssa.
Kommentit (1604)
Pikku hapsiainen. Siinä on päässyt Yle halvalla, käsi seikkailee hiekkalaatikossa. Ei sitä silloin tajunnut miten naurettava koko ohjelma oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelle Hermanni!
Kaverini tuli sanomaan minulle joskus 80-luvun lopulla, että Pelle Hermanni on kuollut. Samana iltana tuli tv:stä Pelle Hermanni ja ajattelin että ei se kuollut ole, kun sarjakin jatkuu. Varmaan se näyttelijä kuoli silloin ja näyttivät vanhaa materiaalia videolta, mutta eihän pikkutyttö sellaista ymmärtänyt.
Koira haudattuna ja se lihava mies, joka näytti ihan bulldogiltaan. Sarjan nimi englanniksi oli "James and the Fat Man". Hauska sarja.
Frank Cannon , se tukeva yksityisetsivä (näytt William Conrad) oli tosi suosittu sarja Suomessa 70-luvulla . Häntäkin taidettiin kierrättää nähtävyytenä ympäri maata tanssipaikoilla. Seura-lehti etsi jopa hänelle kaksoisolennon Olavi Kivikoski joka heitti sittemmin laulukeikkaa Mr Cannonina.
Tällaiset lieveilmiöt tuskin olisi mahdollisia nyky-Suomessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarikotka kirjoitti:
1980-luvulla YLE ajoi häikäilemättä neuvostomyönteistä propagandaansa kahden kanavan voimin. Tavallisella köyhällähän ei muita ollutkaan. Piti siis katsoa kaikkia tylsiä ja huonoja ohjelmia NL:sta ja muista itäblokin maista.
Muistan esimerkiksi ylen kauheasti tohiseman "telesilta" gaalan(?) missä oli musiikkiesityksiä yms. suorana Moskovasta suomalaisille ja Hgistä ryssille. En muista muuta kuin että alussa joku valkoisessa halaatissa hillluva täti esitti venäläistä diskopoppia ja menin nukkumaan.
Toinen oli kun Brezhnev kuoli ja YLE lähetti sen hautajaismenoja suorana koko illan. Kaikki muut ohjelmat jätettiin pois, mm. Pätkis! 😠
No se oli sitä Yhteistyö Ystävyys ja avunantoaikaa. Muistan kun mun siskon luokka joutui kirjoittamaan aineen YYA -sopimuksen merkityksestä Suomelle 80luvun lopussa Puolueeton Suomi niinpä niin
Toisaalta Helsingissä näki myös neuvostoliittolaisia leffoja elokuvateattereissa. Olivat aika suosittuja ja hyviä. Hakkasivat sen ajan jenkkileffat. Muistan itse elokuvat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja Keskeneräinen sävellys mekaaniselle pianolle.
70- luvulla telkkarista tuli paljon neukkufilmejä. Tarkovskia ja muuta huipputaidetta. Till Eulenspiegelin taru jne.
Siihen aikaan taide oli oikeasti sellaista mikä pakotti ajattelemaan.
Siinä ajassa oli paljon pielessä, mutta kulttuuri oli arvossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden 2008 kuntavaalien vaali-illan lähetyksessä Jutta Urpilainen oli kiitollinen ja aloitti vastauksen joka ikiseen kysymykseen: "aivan aluksi haluan kiittää..."
Toisaalta Helsingissä näki myös neuvostoliittolaisia leffoja elokuvateattereissa. Olivat aika suosittuja ja hyviä. Hakkasivat sen ajan jenkkileffat. Muistan itse elokuvat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja Keskeneräinen sävellys mekaaniselle pianolle.
Pyh. Juurikin tommosta taide-himphamppua, jota jotkut kotiryssät snobbarit kävivät aatteen palosta katsomassa ja kehumassa, koska NL = hyvä, USA = paha. Esim. tuo Mustalaisleiri jo teknisestikin luokatonta työtä.
Ei mitään jakoa kun vertaa Kummisetään, Tappajahaihin, Korppikotkan kolme päivää, Ilmestyskirja Nyt jne. jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta Helsingissä näki myös neuvostoliittolaisia leffoja elokuvateattereissa. Olivat aika suosittuja ja hyviä. Hakkasivat sen ajan jenkkileffat. Muistan itse elokuvat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja Keskeneräinen sävellys mekaaniselle pianolle.
Pyh. Juurikin tommosta taide-himphamppua, jota jotkut kotiryssät snobbarit kävivät aatteen palosta katsomassa ja kehumassa, koska NL = hyvä, USA = paha. Esim. tuo Mustalaisleiri jo teknisestikin luokatonta työtä.
Ei mitään jakoa kun vertaa Kummisetään, Tappajahaihin, Korppikotkan kolme päivää, Ilmestyskirja Nyt jne. jne.
Puhut nyt asiasta, josta et mitään ymmärrä. Ettäkö joku muoviseen tekohaikalaan perustuva leffa olisi laadukkaampi kuin Gorkin tai Tshehovin teksteihin perustuva elokuva?
No jokainen taaplaa tyylillään, toisilla tyyliä ei ole lainkaan.
Helmikuussa 2001 Hiihtoliiton tiedotustilaisuus. siinä oli sitä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta Helsingissä näki myös neuvostoliittolaisia leffoja elokuvateattereissa. Olivat aika suosittuja ja hyviä. Hakkasivat sen ajan jenkkileffat. Muistan itse elokuvat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja Keskeneräinen sävellys mekaaniselle pianolle.
Pyh. Juurikin tommosta taide-himphamppua, jota jotkut kotiryssät snobbarit kävivät aatteen palosta katsomassa ja kehumassa, koska NL = hyvä, USA = paha. Esim. tuo Mustalaisleiri jo teknisestikin luokatonta työtä.
Ei mitään jakoa kun vertaa Kummisetään, Tappajahaihin, Korppikotkan kolme päivää, Ilmestyskirja Nyt jne. jne.Puhut nyt asiasta, josta et mitään ymmärrä. Ettäkö joku muoviseen tekohaikalaan perustuva leffa olisi laadukkaampi kuin Gorkin tai Tshehovin teksteihin perustuva elokuva?
No jokainen taaplaa tyylillään, toisilla tyyliä ei ole lainkaan.
Sattuiko snobbarin peppuun? 😜
Eipä se kovin tyylikästä ole tollanen itsensä korottaminenkaan ja toisten maun halveksiminen.
Itse et tiennyt että Tappajahai perustuu Peter Benchleyn bestselleriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hyvät, kunnon länkkärisarjat, joita tuli paljon 70-luvulla! Muistan nämä:
- Bonanza (1959-73)
- Karjatila High Chaparral/The High Chaparral (1967-71)
- The Quest (1976; en muista suomalaista nimeä, mutta siinä näytteli Kurt Russell ja Tim Matheson, jotka etsivät intiaanien ryöstämää siskoaan)
- Villiin länteen/How the West Was Won (1976-79) - tämä oli paras kaikista
- Kun länsi oli nuori/Centennial (1978-79)
Näiden jälkeen ei olekaan sitten pyörinyt kunnollisia länkkäreitä telkussa :( Joku tosin mainitsi (mini)sarjat Vaarojen maa/Lonesome Dove; Lonesome Dove: The Series (1989 USA; 1994-95 Kanada) ja niiden jatkot (ovat ilmeisesti 2 eri sarjaa?), mutta minulta nämä ovat ainakin menneet täysin ohi!
Tietääkö joku onko tullut muita hyviä tv-sarjalänkkäreitä viimeisten 40 vuoden aikana?
No yli 40 vuotta sitten tuli se Virginialainen, joka oli tosi suosittu sarja. Koska olin pieni lapsi silloin en osaa sanoa oliko se hyvä, mutta mun veli ainakin tollotti sitä.
Muita joita tulee mieleen on vaikkapa Walker, Texasista, Chuck Norris. Oliko sitten sellainen kuin Lännen tie? Pony express taisi tulla 90-luvulla. Sitten tulee mieleen sellainen Smith & Jones. Ja tietysti Tohtori tuli kaupunkiin.
Itse tykkään kuitenkin vähemmän amerikkalaiseen mytologiaan perustuvista sarjoista ja enemmän realistisemmista sarjoista, joten suosikkini on Deadwood.
Joo, Deadwood on hyvä. Samoin on sarja Justified.
p.s. Deadwood - The Movie tulee hoobeeoolle kesäkuun 1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passi ja hammasharja, passi ja hammasharja!
Kyllä isä osaa, se oli silloin aikanaan parhautta se
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Passi ja hammasharja, passi ja hammasharja!
Alivaltiosihteerin parodia muistuu mieleen.
"Onko sulla pissa ja hammasharja?"
"Joo, taskussa ja housunpuntissa!"
Emppaliii kirjoitti:
Vesku-show! Kun Hannele Lauri hakkaa käsilaukullaan Loiria puiston penkillä Vivaldin soidessa taustalla. "Senkin sika!" Ai että :D
Kiitos tästä! Noiden sketsien ansiosta pelkäsin Hanneletta pitkään vaikkakin siviiliminä toisenlainen onkin, mutta ei pikkuisena osannut erottaa faktaa ja fiktiota. Kun tiesi, että nuo sketsit alkaa niin piti hetkeksi juosta toiseen huoneeseen piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Anne Sällylän jumppaohjelma
Anne oli sen ajan seksisymboli
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku sellaisen tv-sarjan, joka tuli joskus 90-luvun puolivälissä, taisi olla ranskankielinen ja kertoi 1700-luvun lopusta Kanadassa?
En muista nimeä mutta siinä oli sellainen varakas perhe, joka asui jossain vähän syrjässä suuressa talossa. Talon emäntä oli kaunotar. Perheen nuori poika sitten lähetettiin käymään turkiskauppaa intiaanien alueelle, yms.
Muistaako kukaan?
Muistaa! Marguerite Volant / Kartanon tytär
"Saman sarjan" kanadalaiset historilliset draamasarjat Emilie ja Blanche, Emilien tytär olivat myös ihania. Ja Anna ystävämme, Pieni runotyttö ja Tie Avonleaan. Ja Jalna.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan, englantilainen tai amerikkalainen minisarja, esitettiin 80-luvun alkupuolella. Tyttö oli sihteerikoulussa (?) ja tapasi hurmaavan opiskelijapojan hyvästä yliopistosta ja ehkä ylemmästä yhreiskuntaluokasta. He tapailivat, harrastivat vihdoin viimein seksiä ja sitten poika jo hylkäsikin tytön. Olisikohan peräti ollut kihloissa tai kihlautunut. Muistaako kukaan muu? Pojan nimi oli muistaakseni Jake.
Olisikohan ollut Sidney Sheldonin kirjaan perustuva minisarja If Tomorrow Comes/Jos huominen tulee? Miehen nimi Jeff ja häntä esitti Tom Berenger.
Se oli sitä aikaa. Muistan lapsuudesta, miten huoltoasemalle mennessä heti ovella tulvahti valtava tupakanhaju. Vuokrattiin videonauhuri ja videoita, jotka haisivat siltä samalta tupakalta kotonakin. En kokenut hajua silloin epämiellyttäväksi, koska en tiennyt miten paska asia tupakka oikeasti on.
Takaisin aiheeseen: vuokrasiko muidenkin vanhemmat huoltoasemalta videonauhureita? Leffat joita katsottiin olivat Candy Candy, Superted, Ohukainen ja Paksukainen-piirretty ja pikkuketusta kertova Vuk. Koulun kirjastossa oli aamu- ja iltapäiväkerho niille lapsille, joiden vanhemmat menivät aikaisin töihin/tulivat myöhään. Kuuluin molempiin ja siellä katseltiin Astrid Lindgren-kirjojen pohjalta tehtyjä juttuja. Saariston lapset, Ronja Ryövärintytär ja Miio poikani Miio ovat jääneet mieleen. Ne olivat pienelle tytölle jännittäviä, mutta ei kuitenkaan ahdistavia. Tämä on ollut joskus 1986-87 kun olin ekaluokalla.