Olen mielisairaalassa, miten saan ajan kulumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrisessa sairaalassa/psyk. osastolla sinä olet. Tai olisit, jos tämä ei olisi provo. Kukaan puhu mielisairaalasta nykypäivänä.

Njaah. Mä olen ollut useamman kerran psykiatrisessa sairaalassa, sekä tahdosta riippumatta että vapaaehtoisesti. Puhun mielisairaalasta. Ei siinä sen kummempaa, normaali puhekielinen sana. Turha demonisoida. Mun mieleni on sairas, joten menen mielisairaalaan. Jos mun ruumis on sairas menen sairaalaan ja mun eläimet menee eläinsairaalaan. Sitten kun on oikeita ongelmia, palkokasveja ei enää viitsi vetää nenään "mielisairaala" -termistä. Ei sillä aikuisten oikeasti ole enää väliä. 

Mulla on vähän sellainen kokemus, että ne jotka ei ole siellä koskaan olleet puhuvat psykiatrisesta osastosta tai muusta, vähän silotellusti.

Mä puhun kavereideni kanssa pöpilästä, hullujen huoneesta tai muusta vähän leikkimieliseen sävyyn. En toki sellaisella ihmiselle, jota en tunne ja joka on itse ollut psykiatrisessa hoidossa.

Mielisairaala on minusta neutraali sana. Tuntuu vähän, että näissäkin asioissa loukkannutaan lähinnä toisten puolesta. Ja mikä ihmeen pakko kaikkea on aina kaunistella? Mielisairaalaan mennään kun mieli sairastaa, niinkuin lainaamani kirjoittaja hyvin sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

järjestä kohtaus ni pääset eristykseen

Tuota olen itse asiassa harkinnut, miltä tuntuisi olla lepareissa pumpattuna täyteen diapamia? Konemus kai sekin.

Jos olet oikeasti ap, niin hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso telkkaria ja seurustele muiden potilaiden kanssa. Kait sua käydään katsomassa?

Ei käydä katsomassa ja seurustelu muiden potilaiden kanssa on hankalaa sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. Olen kyllä muutaman sanan onnistunut vaihtamaan :)

Itsellänikin on paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Minä ratkaisin sen niin etten poistu kotoa. Mies käy kaupassa ja töissä jne. Katkaisin hoidonkin koska en pystynyt lähtemään polille ulos kun sain paniikkikohtauksia ja ajattelin kuolevani. Meillä on onneksi aidattu terassi, missä uskallan olla ja ulkoilla.

Toivottavasti tilanteesi paranee! Ja toivottavasti minunkin tilanne paranee!

Vaimoni kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta kun tapasimme toisemme. Oli kärsinyt siitä koko elämänsä ajan.

Emme oikeastaan tiedä kuinka se tapahtui, mutta ollessamme yhdessä liikenteessä hän jollakin tavalla ei enää pelännyt niin paljon julkisia tiloja tai tilanteita ja vuosien ajan kuljimme joka paikassa yhdessä.

Tämän vuoden puolella huomasin ilokseni, ettei hän tarvinnut enää minua mennessään esim. kirpputorille tai kauppaan ja hän pystyy toimimaan niissä ilman pelkoa tai paniikkikohtauksia.

Ehkä yhdessä liikkumisemme "paransi" häntä jollakin tavalla, siedätti kestämään tilanteita joissa ei ennen voinut toimia.

Kertomukseni tarkoituksena oli vain kertoa, että esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta on mahdollista parantua, joskin jokaisella taitaa olla omat keinonsa siitä tervehtymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

järjestä kohtaus ni pääset eristykseen

Tuota olen itse asiassa harkinnut, miltä tuntuisi olla lepareissa pumpattuna täyteen diapamia? Konemus kai sekin.

Jos olet oikeasti ap, niin hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat näemmä pitää puhelinta. Se on sentään jotain.

Joo, onneksi saan.Pysyy edes se vähäinen järki päässä, kun on joku kontakti ulkomaailmaan :D

Eihän mt-potilaan järjessä tai älyssä ole yleensä mitään vikaa, yleensäkin päinvastoin - vaan nimensä mukaisesti mielessä on se vika, tunnetasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

järjestä kohtaus ni pääset eristykseen

Tuota olen itse asiassa harkinnut, miltä tuntuisi olla lepareissa pumpattuna täyteen diapamia? Konemus kai sekin.

Jos olet oikeasti ap, niin hyvästi.

Huono sanavalinta, en ole harkinnut sinne tahallani joutumista vaan miettinyt, että millaista se on?

Iskeekö siinä pakokauhu kun ei pysty liikkuumaan, kuinka usein hoitaja käy katsomassa vai onko vain kameravalvonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso telkkaria ja seurustele muiden potilaiden kanssa. Kait sua käydään katsomassa?

Ei käydä katsomassa ja seurustelu muiden potilaiden kanssa on hankalaa sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi. Olen kyllä muutaman sanan onnistunut vaihtamaan :)

Itsellänikin on paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Minä ratkaisin sen niin etten poistu kotoa. Mies käy kaupassa ja töissä jne. Katkaisin hoidonkin koska en pystynyt lähtemään polille ulos kun sain paniikkikohtauksia ja ajattelin kuolevani. Meillä on onneksi aidattu terassi, missä uskallan olla ja ulkoilla.

Toivottavasti tilanteesi paranee! Ja toivottavasti minunkin tilanne paranee!

Vaimoni kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta kun tapasimme toisemme. Oli kärsinyt siitä koko elämänsä ajan.

Emme oikeastaan tiedä kuinka se tapahtui, mutta ollessamme yhdessä liikenteessä hän jollakin tavalla ei enää pelännyt niin paljon julkisia tiloja tai tilanteita ja vuosien ajan kuljimme joka paikassa yhdessä.

Tämän vuoden puolella huomasin ilokseni, ettei hän tarvinnut enää minua mennessään esim. kirpputorille tai kauppaan ja hän pystyy toimimaan niissä ilman pelkoa tai paniikkikohtauksia.

Ehkä yhdessä liikkumisemme "paransi" häntä jollakin tavalla, siedätti kestämään tilanteita joissa ei ennen voinut toimia.

Kertomukseni tarkoituksena oli vain kertoa, että esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta on mahdollista parantua, joskin jokaisella taitaa olla omat keinonsa siitä tervehtymiseen.

Olet ihana ❤️