Mitä järkeä elää, opiskella, treenata, syödä terveellisesti jne. kun kumminkin kuollaan pois?

Mistä nautit sitten silloin, kun ei ollut vielä rankkaa? Ehkä kaipaat vapautta ja menetettyjä haaveita ja suret nyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Kuulostaa luuserin paskavammaiselta tekosyyltä olla tekemättä elämällään mitään.

Opiskelen yliopistossa uutta ammattia ja pyöritän arkea kera pienen tyttäreni! Joten minä teen elämälläni jotain. Kaiken teen vain tyttäreni vuoksi ja koen, että se on ainut syy miksi täällä vielä olen. ap

Sinulla on eksistentiaalinen kriisi tai olet oikeasi masentunut. Sitä ei aina tunnista itse. Tarvitset iloa ja syvempää merkitystä olemiseen.

Psykologille ehkä?

Tai kuolemanrajakokemuksista lukeminen?

Vierailija kirjoitti:

Mistä nautit sitten silloin, kun ei ollut vielä rankkaa? Ehkä kaipaat vapautta ja menetettyjä haaveita ja suret nyt sitä.

Opiskelusta, työpäivistä, pitkistä juoksulenkeistä ja matkustelusta. ap

Vierailija kirjoitti:

No mietippä että menet vaikka leffaan, tai ravintolaan syömään, niin katsotko mieluummin mielestäsi hyvän elokuvan ja syöt hyvää ruokaa kuin vaikka kolme tuntia säätiedotusta tai annoksen läskisoossia? Toisin sanoen, ihmiset tapaavat käyttää aikansa itselleen mieluisiin asioihin. Jos mikään ei tunnu mieluisalta tulee ajatuksia, että mitä järkeä tässä on, toisin kun jotain mielekästä tehden, jolloin järki on siinä että tykkää siitä mitä tekee. Jos mikään ei tunnu miltään, on kyseessä yleensä jokin mieleen tai kehoon liittyvä häiriö tai sairaus.

Aivan, anhedonia (mikään ei tuota nautintoa) on yksi masennuksen oireista, joten ehkä ap:n kumminkin pitäisi varmuuden vuoksi käydä juttelemassa jonkun kanssa.

:D ihan oikeasti? no ei kai sitten mitään järeä jos elämällä ei ole mitään väliä eikä maailmalla sinun jälkeesi. Kyllä olet ap viisaita pohtinut (y)

:O

Sulla on sentään lapsi, joka pitää kiinni elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä nautit sitten silloin, kun ei ollut vielä rankkaa? Ehkä kaipaat vapautta ja menetettyjä haaveita ja suret nyt sitä.

Opiskelusta, työpäivistä, pitkistä juoksulenkeistä ja matkustelusta. ap

Enää et siis nauti opiskelusta, liikunta tuo vain lyhythetkisen ilon ja matkustelu ei enää onnistu (?) Saattaa se masennusta sitten olla.

Mutta otsikon kysymykseen - sun on järkeä tehdä nuo asiat, koska haluat opettaa terveet elämäntavat ja haluat olla tyttäresi elämässä terveenä vielä pitkään. Vielä jos iloa löytyisi joskus. Suosittelisin kyllä jotain keskustelukontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi mitä valitusta 😣

onko Ap uhmaiässä? 3 vee? !

En ole uhmaiässä. Kiitos kysymästä! Ehkä olen vain kyynistynyt viime vuosien ollessa niin rankkoja. Hautasin isäni vasta 53 vuotiaana ja tulin raskaaksi, 6 vuoden suhde päättyi ja jäin yksinhuoltajaksi. Viimeiset 2 vuotta ollut tosi rankkoja. Onneksi pääsen edes harrastamaan. Pitää mielen hetken virkeänä. Olen vain tajunnut ettei tästä elämästä ihan hengissä selvitäkään. Pohtii, että jos elämä kaataa päälle sontaa ämpäreittäin mitä järkeä minun on olla täällä? Masentunut en koe olevani, koska saan arjessa paljon aikaan. ap

Hoh, saan minäkin arjessa kaikenlaista aikaan vaikka minulla on muutama eri mt diagnoosi joista yksi lievä masennus. Kuulostaa että vastoinkäymiset ovat lannistaneet sinut ja vieneet mielekkyyden elämästä. Eräänlaista surua joka kääntynyt masennukseksi.

Ja jokin perusturvallisuuden tunne lienee särkynyt.

Ryöstämällä kaikki itelles. Se on tarzanin juoni.