Mitä järkeä elää, opiskella, treenata, syödä terveellisesti jne. kun kumminkin kuollaan pois?

Kaikki on turhaa auringon alla!

Ei se ajan määrä vaan laatu.

Elämä on rajallista, mutta se voi silti olla hauskaa ja hyvinvoivaa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta joihinkin asioihin voi. Terveelliset elämäntavat eivät ole takuu terveestä elämästä, mutta vähintäänkin paremminvoivasta. Jollekin toki on ihan sama onko kaikki perseestä kun kuollaan kuitenkin, toiset taas haluavat nähdä, kokea ja tuntea koko elinajan edestä. Valitse itse.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on turhaa auringon alla!

Totta! ap

Saat lisää vuosia elämään, ja lisää elämää vuosiin..

Onhan se elämä mielekkäämpää, kun on jotain tekemistä.

No mietippä että menet vaikka leffaan, tai ravintolaan syömään, niin katsotko mieluummin mielestäsi hyvän elokuvan ja syöt hyvää ruokaa kuin vaikka kolme tuntia säätiedotusta tai annoksen läskisoossia? Toisin sanoen, ihmiset tapaavat käyttää aikansa itselleen mieluisiin asioihin. Jos mikään ei tunnu mieluisalta tulee ajatuksia, että mitä järkeä tässä on, toisin kun jotain mielekästä tehden, jolloin järki on siinä että tykkää siitä mitä tekee. Jos mikään ei tunnu miltään, on kyseessä yleensä jokin mieleen tai kehoon liittyvä häiriö tai sairaus.

Minä en liiku ja syö terveellisesti, jotta eläisin pitkää vaan siksi että saan niistä iloa, energiaa ja hyvää mieltä. Ilman liikuntaa alkaa elämä tuntua turhalta, mitä se ei ole. Elämässä on niin paljon kaikkea jännää mitä voi halutessaan kokea :))

Hyvä pohjakunto ja taitavat kirurgit pelasti mun henkeni. Rapakuntosena olisin päätynyt nyt jo hautaan.

Elämä on mukavampaa kun on hyvinvoiva, eikä ole kipuja tai sairauksia ym. ja asiat ovat muutenkin kunnossa. Muuten ei mitään väliä.

Voi mitä valitusta 😣

onko Ap uhmaiässä? 3 vee? !

Minä treenaan 5-6 kertaa viikossa juosten 7-12 km lenkkejä, teen korkeasykkeisiä kotijumppia, heiluttelen painoja ja minä saan siitä mahtavan fiiliksen hetkeksi, mutta sitten taas vaivun jotenkin semmoiseen oloon, että ei tässä elossa ole järkeä. Tekisi mieli kuolla pois, kunnes pääsen taas juoksemaan ja kokemaan vähän endorfiineja. Herkuttelusta tulee sama fiilis, elämä on ihanaa! Kunnes taas vaivun huonoon fiilikseen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä treenaan 5-6 kertaa viikossa juosten 7-12 km lenkkejä, teen korkeasykkeisiä kotijumppia, heiluttelen painoja ja minä saan siitä mahtavan fiiliksen hetkeksi, mutta sitten taas vaivun jotenkin semmoiseen oloon, että ei tässä elossa ole järkeä. Tekisi mieli kuolla pois, kunnes pääsen taas juoksemaan ja kokemaan vähän endorfiineja. Herkuttelusta tulee sama fiilis, elämä on ihanaa! Kunnes taas vaivun huonoon fiilikseen. 

ap

Osaisinpa itsekin nauttia liikunnasta. Liikunnan ilo ei vielä 30-vuotiaanakaan ole löytynyt.

Mulla on fyysinen sairaus ja sairastuttuani olen miettinyt samaa. Liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla en kumminkaan tule terveeksi tai hyvännäköiseksi, joten miksi vaivautua. Terveenä kyllä jaksoin.

Jotta unohtaisit kuolevasi ja työntäisit kuolemaan liittyvät asiat pois mielestäsi.

Loppupelissä sillä ei ole mitään merkitystä, miten elää, koska urheileva 40v ikäinen voi kuolla kesken terveellisen aterian ja pulska tupakoija elää täyttä elämää vielä 90v iässä. Parasta tehdä asioita, jotka on omasta mielestä kivoja!

Vierailija kirjoitti:

Minä treenaan 5-6 kertaa viikossa juosten 7-12 km lenkkejä, teen korkeasykkeisiä kotijumppia, heiluttelen painoja ja minä saan siitä mahtavan fiiliksen hetkeksi, mutta sitten taas vaivun jotenkin semmoiseen oloon, että ei tässä elossa ole järkeä. Tekisi mieli kuolla pois, kunnes pääsen taas juoksemaan ja kokemaan vähän endorfiineja. Herkuttelusta tulee sama fiilis, elämä on ihanaa! Kunnes taas vaivun huonoon fiilikseen. 

ap

Ei tuossa olekaan järkeä, jos se ei tuota sinulle iloa.

Kultainen keskitie, kohtuus kaikessa... sopii suurelle osalle ihmisiä.

E

Kuulostaa luuserin paskavammaiselta tekosyyltä olla tekemättä elämällään mitään.

Tätä ovat myös viinamäen miehet pohtineet jo ammoisista ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Voi mitä valitusta 😣

onko Ap uhmaiässä? 3 vee? !

En ole uhmaiässä. Kiitos kysymästä! Ehkä olen vain kyynistynyt viime vuosien ollessa niin rankkoja. Hautasin isäni vasta 53 vuotiaana ja tulin raskaaksi, 6 vuoden suhde päättyi ja jäin yksinhuoltajaksi. Viimeiset 2 vuotta ollut tosi rankkoja. Onneksi pääsen edes harrastamaan. Pitää mielen hetken virkeänä. Olen vain tajunnut ettei tästä elämästä ihan hengissä selvitäkään. Pohtii, että jos elämä kaataa päälle sontaa ämpäreittäin mitä järkeä minun on olla täällä? Masentunut en koe olevani, koska saan arjessa paljon aikaan. ap

Kaffepulla kirjoitti:

Kuulostaa luuserin paskavammaiselta tekosyyltä olla tekemättä elämällään mitään.

Opiskelen yliopistossa uutta ammattia ja pyöritän arkea kera pienen tyttäreni! Joten minä teen elämälläni jotain. Kaiken teen vain tyttäreni vuoksi ja koen, että se on ainut syy miksi täällä vielä olen. ap