Pitäisikö lapsenlapsille tarjota sellaista ruokaa mihin he ovat tottuneet, vai kuuluuko syödä sitä mitä mummolassa muutenkin syödään?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä mummo, mutta tässä tulevassa mummolassa on sekä mummolla että ukilla itsellään sen verran ruokarajoitteita (suolistosairas ja moniallergikko), ettei mahdollisten lastenlasten mieltymyksiä enää niiden lisäksi tulla ottamaan erityisemmin huomioon. Tuokoot omat eväänsä, jos ovat kovin nirsoja. Maalaisjärjellä kyllä voidaan mennä ja jättää marinoidut rouskut ja muut todennäköisesti ei-lapsille-maistuvat silloin tarjoamatta.

Ahaa. Eli teillä se on ruokarajoite, muille ihmisillä ihan vaan nirsoutta.

Tää on vähän kaksipiippuinen juttu. Meillä kun mummolan ruoka oli aivan tajuttoman suolaista ja rasvaista, aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä mummo, mutta tässä tulevassa mummolassa on sekä mummolla että ukilla itsellään sen verran ruokarajoitteita (suolistosairas ja moniallergikko), ettei mahdollisten lastenlasten mieltymyksiä enää niiden lisäksi tulla ottamaan erityisemmin huomioon. Tuokoot omat eväänsä, jos ovat kovin nirsoja. Maalaisjärjellä kyllä voidaan mennä ja jättää marinoidut rouskut ja muut todennäköisesti ei-lapsille-maistuvat silloin tarjoamatta.

Ahaa. Eli teillä se on ruokarajoite, muille ihmisillä ihan vaan nirsoutta.

Olettaen, että nämä ovat terveitä, olisi tietysti pitänyt lisätä, koska av. Perdoname.

Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta periaatteeni on se, ettei kenenkään ole pakko syödä. Ruuassa pyritään ottamaan huomioon mieltymykset. Tosin muuta ruokaa ei todennäköisesti laiteta, jos tarjottu ei ole mieleistä.

Olen itse ollut lapsena huono syömään, joten ei tulisi mieleenkään pakottaa tai painostaa ketään syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette tästä mummolan tarjoilusta? Perunamuusia, paistettuja ahvenfileitä ja salaattia. Olisiko ollut parempi jättää tarjoamatta, kun lapsi ei saa kotona muuta kalaa kuin kalapuikkoja?

Ahvenfileet olisi jäänyt varmasti lapsilta syömättä, mutta ei se olisi heidän mummoaan häirinnyt.

Lapsissa on todella eroja... Herkkuruokaa.

Ero voi olla myös kokissa.

Totta kai sitä syödään, mitä tarjotaan. On rikkaus oppia syömään uusia makuja ja missä muualla niitä oppisi, kun vieraisilla. Aamu- ja iltapaloissa toki on kiva kysyä toiveita, mutta kyllä ruoka saa olla vähän oudompaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai sitä syödään, mitä tarjotaan. On rikkaus oppia syömään uusia makuja ja missä muualla niitä oppisi, kun vieraisilla. Aamu- ja iltapaloissa toki on kiva kysyä toiveita, mutta kyllä ruoka saa olla vähän oudompaakin. 

Miksi ihmeessä pitäisi kysyä aamu- ja iltapalatoiveita jos ei muitakaan toiveita kuunnella. Uskoisin, että aamu- ja iltapalat olisivat niitä"turvallisimpia" ruokia.

Kyllä se on niin hyväksi lapsen vanhemman ja isovanhemman suhteille, että pakotetaan se lapsi syömään inhokkiruokaansa vieraisilla. Mitään väipaloja ei anneta, olkoon nälässä ja oppikoon syömään.

Sama toki meille tullessa. Annetaan 80-papalle aamupalaksi vihersmoothie, lounaaksi sushia, päivälliseksi currya ja iltapalaksi vielä homejuustoja ja pähkinöitä.

Parhaat muistot mummolasta on kun mummu teki meidän lasten herkkuruokaa aina kun siellä oltiin. Ikäviä muistoja voi jäädä jos tarjoaa lapsille aina jotain mistä he eivät ollenkaan tykkää. Jos siis tietää että lapset ei voisi vähempää välittää jostain ruoasta niin en tuputtaisi heitä sitä syömään jonain kasvatuskeinona. Sille ruoan maistelulle ja epämieluisten ruokien syömiselle löytyy varmaan parempiakin paikkoja kuin mummola?

Käyttäjä22396 kirjoitti:

Meillä lapset opetetaan pienestä pitäen perusruoalle ja syömään sitä mitä on tarjolla. Ei ole tähän mennessä tullut vastaan ruokaa jota ei syö oltiinpa kotona tai mummolassa. Ruoka-aineallergiat ym muut rajoitteet otetaan tietty huomioon. Ja jos joskus sattuisi että ruoka ei kelpaa niin sitten odotellaan seuraavaan ruokailuun ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Tässä pointtina se että lasta ei pakoteta syömään mitään, mutta ei myöskään ruveta muuta ruokaa tarjoamaan jos tarjottu ei kelpaa. Kyllähän lapsi toki useimmiten mieluummin söisi vaikka ranskalaisia kuin kalakeittoa, mutta kyllä se keittokin nälkään kelpaa jos muuta ei ole tarjolla.

Musta on outoa ajatella että isovanhempien luona ollaan vieraina tai kylässä. Meillä isovanhemmat kuuluu perheeseen ja heidän luona käymme perheenjäseninä, ei vieraina. He tekevät sellaista ruokaa mistä tietävät että tykätään. Samoin kun he tulevat meille, jätän ruoasta pois chilin koska äitini ei pidä tulisesta. Meillä syödään aina ydinperheen kesken tulista ruokaa, mutta musta olisi ankeaa vittuilua silloinkin valmistaa tulista jos osa syöjistä ei sitä pystyisi syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai sitä syödään, mitä tarjotaan. On rikkaus oppia syömään uusia makuja ja missä muualla niitä oppisi, kun vieraisilla. Aamu- ja iltapaloissa toki on kiva kysyä toiveita, mutta kyllä ruoka saa olla vähän oudompaakin. 

Miksi ihmeessä pitäisi kysyä aamu- ja iltapalatoiveita jos ei muitakaan toiveita kuunnella. Uskoisin, että aamu- ja iltapalat olisivat niitä"turvallisimpia" ruokia.

Kyllä se on niin hyväksi lapsen vanhemman ja isovanhemman suhteille, että pakotetaan se lapsi syömään inhokkiruokaansa vieraisilla. Mitään väipaloja ei anneta, olkoon nälässä ja oppikoon syömään.

Sama toki meille tullessa. Annetaan 80-papalle aamupalaksi vihersmoothie, lounaaksi sushia, päivälliseksi currya ja iltapalaksi vielä homejuustoja ja pähkinöitä.

Tota, kyllä meillä tarjotaan sille isovanhemmalle sitä ruokaa, mitä meillä syödään. Ja aika usein kyllä kiitellään, että kiva maistaa tämmöistä "susia", kun en ole ennen kokeillut. Toki meillä suhtaudutaan ihan puolin ja toisin ennakkoluulottomasti erilaisiin ruokiin.. Aamulla selvitellään halutaanko leipää, jugua vai mitä, mutta ruokapuoli on kivaa vaihtelua. 

Meidän lapsi syö mummoloissa sitä ruokaa mitä tarjotaan, hitusen miedommalla suolalla kuin muuten tarjoaisivat. Joskus ruoka maistuu hyvin, joskus ei, sitten maistuu seuraavalla kerralla paremmin. Molemmat mummot kyllä usein tekee ruokia, minkä lapselle arvelee hyvin maistuvan.

Aamu- ja iltapalatarvikkeiden suhteen oon esittänyt toiveita. Ja vain siksi, että meidän lapsi on huono syömään maitotuotteita, niin olen vinkannut niitä jugurtteja ym mitkä kelpaa.

Jos nyt ette mitään simpukoita ja etanoita arkiruokana sentään syö, niin sitten syödään sitä mitä muutenkin syötäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette tästä mummolan tarjoilusta? Perunamuusia, paistettuja ahvenfileitä ja salaattia. Olisiko ollut parempi jättää tarjoamatta, kun lapsi ei saa kotona muuta kalaa kuin kalapuikkoja?

Kuulostaa hyvältä. Perunamuussi on varmasti tuttua, joten lapsi saa mahansa täyteen. Ahvenfileet eivät ole kaikkien lasten herkkua, mutta sinänsä ahven on miedon makuinen kala, joten kalapuikkoihin tottuneelle se on ihan hyvä "harjoitusvastustaja", jotkut lapset pitää salaatista, toiset ei, mutta ei liian erikoista maisteltavaa sekään.

Ei ole mummon vika, jos lapset syövät vain kökköä ja einestä.

Lapset kannattaa opettaa syömään monipuolisesti ja avoimin mielin. Tämä onnistuu parhaiten juuri tarjoamalla erilaisia kokemuksia ruoasta eri paikoissa.

Meillä mummon ruuat on parhaita ja ne maistuvat kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. Kotona aina muistellaan mummon ruokia ja syödään ei niin hyvää kotiruokaa.

Käyttäjä22396 kirjoitti:

Meillä lapset opetetaan pienestä pitäen perusruoalle ja syömään sitä mitä on tarjolla. Ei ole tähän mennessä tullut vastaan ruokaa jota ei syö oltiinpa kotona tai mummolassa. Ruoka-aineallergiat ym muut rajoitteet otetaan tietty huomioon. Ja jos joskus sattuisi että ruoka ei kelpaa niin sitten odotellaan seuraavaan ruokailuun ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Musta on jotenkin ihana miten ihmiset hivelevät omaa egoaan näillä "opettamisilla". Olen kyllä samaa mieltä että ei sitä tarvitse trapetsitaiteilijaksi heittäytyä keittiössä, mutta se että joku lapsi syö tai ei syö ennakkoluulottomasti ei ole pelkkä opettamiskysymys. Meillä on kolme lasta, joista yksi huoleton ja yksityiskohtiin juuttumaton joka syö mitä vain, toinen jonka saa sopivalla palautteella innostettua kaikkeen ja joka syö mitä vain paitsi tuoretta ananasta, ja kolmas jonka mukavuusalue ylipäätään elämässä on paljon kapeampi ja joka mieluummin on nälissään tai puputtaa pelkkää perunaa kuin syö mitään niinkin epämääräistä kuin jauhelihakastike (kasviksia tämä lapsi syö mielellään). Kaikki selvinneet kouluikään hengissä ja normaalipainoisina yhtä ruokalajia per ateria tarjoten, mutta kyllä esim. reissussa tulee katsottua että valikoivinkin saa jotain syötyä ihan yhteisen edun nimissä (koska on on se joka jännittää/uupuu reissussa muutenkin herkimmin, ei siihen enää nälkää tarvita).

Ja kyllä, (itämaiseen ruokaan itse hurahtanut) mummo on nähtävästi oma-aloitteisesti päättänyt tarjota lapselle mieleiseksi tietämään ruokia ainakin osalla aterioita ihan siksi että mummolassa olisi kivaa. Sen enempää lapsi kuin minäkään ei olla tätä pyydetty ja lapsi ei valita ruuasta, mutta silti minusta mummolta ihan fiksu veto.