Pitäisikö lapsenlapsille tarjota sellaista ruokaa mihin he ovat tottuneet, vai kuuluuko syödä sitä mitä mummolassa muutenkin syödään?

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomaavaisuus. Eli vieraille pyritään tarjoamaan tarjoiluja, joista tietää heidän pitävän. Eikö?

Kyläillessä tämän huomaavaisuuden pitäisi toimia molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomaavaisuus. Eli vieraille pyritään tarjoamaan tarjoiluja, joista tietää heidän pitävän. Eikö?

Lapsenlapset eivät ole ihan vieraan asemassa. Eikä huomaavaisuutta ole vain toisten makujen myötäily vaan myös vuoroin vieraissa -tyyli, jossa kokeillaan ja maistellaan.

Ai jaa. ”Koulutatko” sinä kaikkia vieraitasi? Vai kyykytätkö vain lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja sanotaan kauniisti kiitos.

Mä taas ajattelen emäntänä, että laitan mieluummin sellaita ruokaa, josta vieraat tykkäävät, ja etenkin ajattelen tätä lasten kohdalla. Meillä syödään lähinnä kasvisruokaa, mutta jos vieraileville lapsille ei se niin maistu, en kyllä ehdoin tahdoin laita heille sellaista ruokaa, mitä he eivät syö. Se on aika hankalaakin: jos itse haluaisi jutella lasten vanhempien kanssa jostain, on paljon helpompaa, että lapset syövät mukisematta kuin se, että vanhemmat hääräävät lasten kanssa ja asettelevat ehtoja maistamisesta.

Se on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa eikä sinun.

Mitäpä teet, jod huolella valmistamasi lasten mieliruoka ei kelpaakaan hellanteltuille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja sanotaan kauniisti kiitos.

Mä taas ajattelen emäntänä, että laitan mieluummin sellaita ruokaa, josta vieraat tykkäävät, ja etenkin ajattelen tätä lasten kohdalla. Meillä syödään lähinnä kasvisruokaa, mutta jos vieraileville lapsille ei se niin maistu, en kyllä ehdoin tahdoin laita heille sellaista ruokaa, mitä he eivät syö. Se on aika hankalaakin: jos itse haluaisi jutella lasten vanhempien kanssa jostain, on paljon helpompaa, että lapset syövät mukisematta kuin se, että vanhemmat hääräävät lasten kanssa ja asettelevat ehtoja maistamisesta.

Toki näin, oletan että tässä mummokin yrittää olla hyvä emäntä ja tavoitteena on laittaa maistuvaa ruokaa. Jos se ei kuitenkaan lapsille maistu, ei pidä pahoittaa mummon mieltä sanomalla että tee mieluummin aina makaronilaatikkoa kun me tullaan.

Hyvä olisi lasten osata maistella, syödä sen mikä maistuu ja kiittää, oli tarjoilut mitä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomaavaisuus. Eli vieraille pyritään tarjoamaan tarjoiluja, joista tietää heidän pitävän. Eikö?

Lapsenlapset eivät ole ihan vieraan asemassa. Eikä huomaavaisuutta ole vain toisten makujen myötäily vaan myös vuoroin vieraissa -tyyli, jossa kokeillaan ja maistellaan.

Ai jaa. ”Koulutatko” sinä kaikkia vieraitasi? Vai kyykytätkö vain lapsia?

Kouluttamisella ja kyykyttämisellä ei ole mitään sen kanssa tekemistä, että vuoroin vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Yleissääntö kaikkien vierailujen varalle: Vieraat syövät mitä tarjotaan. Emäntä kysyy, onko jotain ehdottomia ruokarajoituksia, ja laatii tarjottavat sen mukaan. Se, jolta kysytään, pyrkii olemaan joustava. Jos kuolee pähkinöihin niin kertoo tämän, mutta jos vain ei suuremmin niistä välitä, voi jättää mainitsemattakin ja syödä ennakkoluulottomasti tarjottua pähkinäkakkua.

Etenkin pitempien vierailujen aikana mukaudutaan kyläpaikan ruokatapoihin, tai tarjoudutaan laittamaan oman maun mukaisia aterioita. Kyökkiapua sopii muutenkin tarjota.

Tai sitten eivät syö. Mikään pakkohan tarjottua ei ole syödä. Mun on vaikea ymmärtää, että kyläily ja kyläilyyn liittyvät tarjottavat ovat monen mielestä tällaista pakkopullaa. Ei ole ihme, että suomalaiset eivät oikein enää harrasta kyläilyä. Mun tuttavapiirissä harrastetaan, mutta avainsanana on joustavuus puolin ja toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomaavaisuus. Eli vieraille pyritään tarjoamaan tarjoiluja, joista tietää heidän pitävän. Eikö?

Kyläillessä tämän huomaavaisuuden pitäisi toimia molempiin suuntiin.

Niinhän se toimiikin. Sitten taas kun menee vastavierailulle. Sitä just on hyvät tavat. En minäkään kouli apestani sushin syöjää, vaan saaa meillä sitten sitä perunaruskeakastike-osastoa, joka on hänestä ruokaa.

Alle 3-vuotiaat voi olla oikukkaita syöjiä, eikä kasvatus vielä auta. Teini-ikäisen pitäisi olla avarampi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja sanotaan kauniisti kiitos.

Mä taas ajattelen emäntänä, että laitan mieluummin sellaita ruokaa, josta vieraat tykkäävät, ja etenkin ajattelen tätä lasten kohdalla. Meillä syödään lähinnä kasvisruokaa, mutta jos vieraileville lapsille ei se niin maistu, en kyllä ehdoin tahdoin laita heille sellaista ruokaa, mitä he eivät syö. Se on aika hankalaakin: jos itse haluaisi jutella lasten vanhempien kanssa jostain, on paljon helpompaa, että lapset syövät mukisematta kuin se, että vanhemmat hääräävät lasten kanssa ja asettelevat ehtoja maistamisesta.

Toki näin, oletan että tässä mummokin yrittää olla hyvä emäntä ja tavoitteena on laittaa maistuvaa ruokaa. Jos se ei kuitenkaan lapsille maistu, ei pidä pahoittaa mummon mieltä sanomalla että tee mieluummin aina makaronilaatikkoa kun me tullaan.

Hyvä olisi lasten osata maistella, syödä sen mikä maistuu ja kiittää, oli tarjoilut mitä hyvänsä.

Niin, olisi hyvä, mutta mä en oikein näe, että jos lapsi ei ole kovin altis maistelemaan, kyläilyt voivat siihen kauheasti vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomaavaisuus. Eli vieraille pyritään tarjoamaan tarjoiluja, joista tietää heidän pitävän. Eikö?

Lapsenlapset eivät ole ihan vieraan asemassa. Eikä huomaavaisuutta ole vain toisten makujen myötäily vaan myös vuoroin vieraissa -tyyli, jossa kokeillaan ja maistellaan.

Ai jaa. ”Koulutatko” sinä kaikkia vieraitasi? Vai kyykytätkö vain lapsia?

Kouluttamisella ja kyykyttämisellä ei ole mitään sen kanssa tekemistä, että vuoroin vieraissa.

Vuoroin vieraissa tarkoittaa just sitä että molemmat osapuolet on vuorotellen isäntinä ja tarjoavat toiselle mieluista ruokaa.

Vai tarkoittaako se sinusta sitä että kukaan ei missään tapauksessa voi saada kylässä mitään mistä tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakaan lapset eivät yksinkertaisesti syöneet sitä mummolan ruokaa. Mummo saa toki tarjota mitä haluaa. Omat eväät oli meillä aina mukana.

Että sellaiset tavat. Mummo parka.

Männynkäpyjä ja piimää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja sanotaan kauniisti kiitos.

Mä taas ajattelen emäntänä, että laitan mieluummin sellaita ruokaa, josta vieraat tykkäävät, ja etenkin ajattelen tätä lasten kohdalla. Meillä syödään lähinnä kasvisruokaa, mutta jos vieraileville lapsille ei se niin maistu, en kyllä ehdoin tahdoin laita heille sellaista ruokaa, mitä he eivät syö. Se on aika hankalaakin: jos itse haluaisi jutella lasten vanhempien kanssa jostain, on paljon helpompaa, että lapset syövät mukisematta kuin se, että vanhemmat hääräävät lasten kanssa ja asettelevat ehtoja maistamisesta.

Se on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa eikä sinun.

Mitäpä teet, jod huolella valmistamasi lasten mieliruoka ei kelpaakaan hellanteltuille?

Tuota... nyt en ihan ymmärtänyt, miten kommenttisi liittyy viestiini.

En ole koskaan ymmärtänyt erillisiä "lasten ruokia". Lapset syö mitä tarjotaan, niin kotona kuin kylässäkin. Ovat oppineet syömään kaikkea, ja jos joskus ei olekaan ruoka maistunut, maistuu seuraavalla ruokailulla sitten paremmin. Paljon puhuttua citling-vamhemmuutta, jos lapset sanelevat mitä syödään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja sanotaan kauniisti kiitos.

Mä taas ajattelen emäntänä, että laitan mieluummin sellaita ruokaa, josta vieraat tykkäävät, ja etenkin ajattelen tätä lasten kohdalla. Meillä syödään lähinnä kasvisruokaa, mutta jos vieraileville lapsille ei se niin maistu, en kyllä ehdoin tahdoin laita heille sellaista ruokaa, mitä he eivät syö. Se on aika hankalaakin: jos itse haluaisi jutella lasten vanhempien kanssa jostain, on paljon helpompaa, että lapset syövät mukisematta kuin se, että vanhemmat hääräävät lasten kanssa ja asettelevat ehtoja maistamisesta.

Toki näin, oletan että tässä mummokin yrittää olla hyvä emäntä ja tavoitteena on laittaa maistuvaa ruokaa. Jos se ei kuitenkaan lapsille maistu, ei pidä pahoittaa mummon mieltä sanomalla että tee mieluummin aina makaronilaatikkoa kun me tullaan.

Hyvä olisi lasten osata maistella, syödä sen mikä maistuu ja kiittää, oli tarjoilut mitä hyvänsä.

Niin, olisi hyvä, mutta mä en oikein näe, että jos lapsi ei ole kovin altis maistelemaan, kyläilyt voivat siihen kauheasti vaikuttaa.

Mun mielestä kyläilyt, ravintolassa syöminen ja ulkomaan matkat on just parhaita hetkiä oppia maistelemaan. Uudessa ympäristössä isommassa seurueessa, lapsi näkee miten muutkin syö kaikenlaista uutta, jännää ja hyvää ja voi paremmin haluta itsekin niitö kokeilla kuin arkiympyröissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraanvaraisuuteen kuuluu huomaavaisuus. Eli vieraille pyritään tarjoamaan tarjoiluja, joista tietää heidän pitävän. Eikö?

Kyläillessä tämän huomaavaisuuden pitäisi toimia molempiin suuntiin.

Niinhän se toimiikin. Sitten taas kun menee vastavierailulle. Sitä just on hyvät tavat. En minäkään kouli apestani sushin syöjää, vaan saaa meillä sitten sitä perunaruskeakastike-osastoa, joka on hänestä ruokaa.

Tässä on just se ongelma, että se EI toimi aina vastavuoroisesti. Teet apellesi ruskeaa kastiketta ja perunoita ja saat niitä myös hänen luonaan, vai valmustaako hänsinulle sushia?

Emäntä ja isäntä tarjoaa vierailleen itse hyväksi katsomaansa ruokaa, se on puolin ja toisin kohteliaisuutta.

Toki äärimmäisiä ruokia kannattaa välttää.

Mummo voi tarjota sitä ruokaa mitä haluaa. Jos se ei kelpaa niin se ei kelpaa. Lapset ei ehkä tule toiste mutta ainakin mummo sai tarjota mitä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Männynkäpyjä ja piimää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylässä syödään sitä mitä tarjotaan ja sanotaan kauniisti kiitos.

Mä taas ajattelen emäntänä, että laitan mieluummin sellaita ruokaa, josta vieraat tykkäävät, ja etenkin ajattelen tätä lasten kohdalla. Meillä syödään lähinnä kasvisruokaa, mutta jos vieraileville lapsille ei se niin maistu, en kyllä ehdoin tahdoin laita heille sellaista ruokaa, mitä he eivät syö. Se on aika hankalaakin: jos itse haluaisi jutella lasten vanhempien kanssa jostain, on paljon helpompaa, että lapset syövät mukisematta kuin se, että vanhemmat hääräävät lasten kanssa ja asettelevat ehtoja maistamisesta.

Se on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa eikä sinun.

Mitäpä teet, jod huolella valmistamasi lasten mieliruoka ei kelpaakaan hellanteltuille?

Tuota... nyt en ihan ymmärtänyt, miten kommenttisi liittyy viestiini.

Siten, että yrittämällä valmistaa lapsille heidän herkkuaan et ehkä onnistu suunnitelmassasi. Lapset voivat ylenkatsoa ruokaasi ja vahemmat voivat joutua ruoista huolimatta keskittymään lapsiinsa.

Tee sitä, mikä tuntuu itsestä sopivalta.

Lasten kuuluu syödä sitä, mitä heille tarjotaan tai sitten he itkevät saatuaan piiskaa ja syövät sitä, mitä tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt erillisiä "lasten ruokia". Lapset syö mitä tarjotaan, niin kotona kuin kylässäkin. Ovat oppineet syömään kaikkea, ja jos joskus ei olekaan ruoka maistunut, maistuu seuraavalla ruokailulla sitten paremmin. Paljon puhuttua citling-vamhemmuutta, jos lapset sanelevat mitä syödään.

En ole koskaan kuullut citling-vanhemmuudesta, mitä se on?

Joo, mäkään en koskaan ymmärtänyt erillisiä "lasten ruokia", kunnes sitten ymmärsin.

Meillä laitetaan monipuolista ruokaa, lähinnä kasviksista. Kaikenlaista "erikoisempaakin" (monen mielestä) tarjotaan. Esikoinen on todella ennakkoluuloton maistaja, mutta on paljon sellaisia ruokia, jotka eivät hänelle yksinkertaisesti maistu. Kuopus on ennakkoluuloisempi, mutta on onneksi tottunut aika laajaan makukirjoon, kun kotona syödään monipuolisesti. On silti paljon sellaisia ruokia, joita en enää lapsilleni tarjoa, vaikka niitä säännöllisesti valmistankin (me syömme miehen kanssa niitä). Syy: mulla on muutakin tekemistä elämässä kuin houkutella lapsia syömään, ja toisaalta antaa heille sitten korvaavaa syötävää, kun annos ei maistukaan (kiitos kysymästä, en jätä lapsia ilman ruokaa, jos he eivät tykkää ruuasta, koska a) en jaksa toimia nälkäkiukkuisten lasten kanssa ja b) se on mielestäni silkkaa ilkeyttä, kun ruuasta ei kuitenkaan tässä ajassa yleensä pulaa ole. Myös silloin, kun meillä kyläilee lapsia kavereiperheistä, olen tehnyt lapsille vähän eri tarjottavia. Tämä takaa aikuisille rauhan nauttia omasta ruuastaan, kun lapset saavat jotain, mikä katoaa lautasilta kyselemättä.

Vaikka lapseni syövät esim. sushia, nepalilaista ruokaa, kylmäsavulohta, mätitahnaa, silliä ja oliiveja, he eivät kumpikaan syö mielellään esim. lämminsavustettuja kaloja. Esikoinen inhoaa mietoa risottoa, vaikka sitten vaikkapa intialaiset maut maistuvat kyselemättä. Lapset ovat yksilöitä, eikä heidän makuaan voi pakottaa, vaikka se kätevää olisikin. Suvaitsen sen, että lapset eivät tykkää kaikista samoista asioista kuin minä. Siksi voin tarjota heille jollain kerralla nakkeja, kun aikuisten kanssa syömme jotain muuta. Joo, oon varmasti ihan hirveän huono vanhempi, kun haluan keskittyä omien ystävien seuraan enkä omien ja vieraiden lasten maistatteluun ja uusien ruokien opetteluun.

Syöhän lapset päiväkodissa ja koulussakin sitä ruokaa mitä on tarjolla. Miksi ei sitten mummulassa? Naurettava ajatus, että kokkaisin kaikille viidelle jokaisen lempiruokaa.