Onko sua kosittu polviltaan? Millainen oli kosintasi?

Vierailija kirjoitti:

Joku näissä "polvikosinnoissa" mättää. Sellainen tulee muka morsiamelle aina täytenä yllätyksenä, aivan kuin tämä olisi hiljaa ja kärsivällisesti odottanut jo pidemmän aikaa milloin unelmien prinssi suostuu kosimaan, ja sitten yllättyneenä kyynelehditään ja hypitään riemusta ruusunlehtien päällä, kun kosinta vihdoin tapahtuu, timanttisormuksen loistaessa kilpaa tuhansien tuikkulyhtyjen kanssa merenrantapaviljongissa, joka paikkana on molemmille niin tärkeä, symboloihan se parin ensitapaamista juuri samaisessa paikassa. Eikö tasaväkisessä parisuhteessa tällaisista päätetä yhdessä? Miksei nainenkin voi kosia?

Voisi kuvitella, että tällainen kuvio, jossa kosintaa odotetaan miehen taholta, saa naisen käyttäytymään mahdollisemman miellyttävästi ja välttelemään konflikteja, kun itse oltaisiin jo valmiita naimisiin, mutta pitää vain odotella millon toinen varmistuu tunteistaan... Ja hyvässä lykyssä kosintaa odotetaan vuosia. Sitten mies ihmettelee mitä oikein tapahtui, kun häiden jälkeen morsiamen todellinen luonne paljastuu.

👍

Mun mies kosi polviasennossa näkötornissa 3 vuoden seurustelun jälkeen, ja samana iltana päätettiin hääpäivä. Kihloihin menosta oli kyllä ollut puhetta, mutta ajankohta tuli yllätyksenä. Kosinnasta on nyt pian 18 vuotta ja yhdessä ollaan edelleen. Romanttiset yllätykset on kyllä jäänyt vähiin tuon jälkeen :-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteltiin kumman sukunimi tulee meidän esikoiselle, ja mies sanoi, että yks vaihtoehtohan on jos meillä kaikilla olis sama sukunimi. Sitten vaan todettiin puolin ja toisin, että hyvä ajatus ja varaamaan maistraatista aikaa. Minäkin olin odottanut kosintaa enkä todellakaan pettynyt, kun se lopulta tuli puolihuomaamatta sivulauseessa :)

Jos elättelee ruusuisia kuvitelmia ihanan romanttisesta avioelämästä, jonkinasteisen pettymyksen todennäköisyys on valitettavasti aika suuri - tämmöistä se vain on tosielämässä. Ihan tavallisen tasainen hyvä arki riittää onnelliseen suhteeseen. Jos välillä kaipaa ihanaa romantiikkaa, sitä varten onneksi on juuri ne elokuvat.

Meitä on moneksi,mutta pettymyksen toi se,että miesystäväni tiesi mitä odotan...

Ja me ollaan muutenki välillä otettu irtiottoja arjesta. Käyty syömässä ravintolassa ktnttilän valossa,viinit jne. Sitte kotona on laitettu vuorotellen ruokaa ja kynttilät palamaan tanssittu hitaita jne. En tiiä mikä vitsi tää kosinta oli... :(

Ihmettelen, mikä syömisestä, juomisesta ja kynttilöistä tekee erityisen romanttista. Ne ovat vain kliseeksi muodostunutta rekvisiittaa eivätkä kerro millään tavalla kahden ihmisen välisestä suhteesta.

Romanttista on vaikkapa, kun toinen on kipeä ja toinen tuo ylimääräisen viltin tai lämmintä mehukeittoa.

Romanttista on, kun toinen synnytyksessä istuu vieressä ja silittää hiuksia.

Romanttista on, kun toinen epätoivon hetkellä ottaa kainaloonsa ja sanoo, että kyllä me tästä selvitään vaikka ei vielä tiedetäkään miten.

Romanttista on, kun pari vuosikymmenten jälkeen yhä pitää toisiaan kädestä ennen nukahtamista.

Jos pidät kosintaa vitsinä, se ei kyllä enteile hyvää. 

Minua kosittiin polviltaan monta kertaa. Silloinen tyttöystävä, nykyinen vaimo oli oli niin jurrissa ettei siitä meinannut tulla mitään, onnistui lopulta kosinnassaan.

Oikeanlainen kosinta on selvästi sinulle ap tärkeä asia. Ei kannata jäädä pahoittamaan mieltään, vaan puhu asiasta suoraan miehesi kanssa. Sano rauhallisesti ja syyttelemättä, että tiedäthän sä millainen romantikko mä olen ja oon aina unelmoinut ihanan romanttisesta kosinnasta. Voisitko rakas mitenkään kuvitella, että järjestäisit mulle sellaisen? Siitä jäisi niin kaunis yhteinen muisto.

Kysy samalla, olisiko miehelläsi jotain erityistä toivetta tai unelmaa, jonka sinä voisit vuorostasi toteuttaa. Saatat joutua tilanteeseen, joka tuntuu sinusta yhtä nololta ja naurettavalta kuin sormuksen kanssa polvillaan taiturointi ehkä miehestäsi tuntuu (muutenhan hän olisi siihen jo ryhtynyt), mutta mitäpä ei rakkaimpansa vuoksi tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeanlainen kosinta on selvästi sinulle ap tärkeä asia. Ei kannata jäädä pahoittamaan mieltään, vaan puhu asiasta suoraan miehesi kanssa. Sano rauhallisesti ja syyttelemättä, että tiedäthän sä millainen romantikko mä olen ja oon aina unelmoinut ihanan romanttisesta kosinnasta. Voisitko rakas mitenkään kuvitella, että järjestäisit mulle sellaisen? Siitä jäisi niin kaunis yhteinen muisto.

Kysy samalla, olisiko miehelläsi jotain erityistä toivetta tai unelmaa, jonka sinä voisit vuorostasi toteuttaa. Saatat joutua tilanteeseen, joka tuntuu sinusta yhtä nololta ja naurettavalta kuin sormuksen kanssa polvillaan taiturointi ehkä miehestäsi tuntuu (muutenhan hän olisi siihen jo ryhtynyt), mutta mitäpä ei rakkaimpansa vuoksi tekisi.

Kai siitä kosinnasta menee viimeinenkin maku jos se on jo suoritettu ja morsmaikun mielestä väärin meni ja pitäisi siksi tehdä uudestaan erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeanlainen kosinta on selvästi sinulle ap tärkeä asia. Ei kannata jäädä pahoittamaan mieltään, vaan puhu asiasta suoraan miehesi kanssa. Sano rauhallisesti ja syyttelemättä, että tiedäthän sä millainen romantikko mä olen ja oon aina unelmoinut ihanan romanttisesta kosinnasta. Voisitko rakas mitenkään kuvitella, että järjestäisit mulle sellaisen? Siitä jäisi niin kaunis yhteinen muisto.

Kysy samalla, olisiko miehelläsi jotain erityistä toivetta tai unelmaa, jonka sinä voisit vuorostasi toteuttaa. Saatat joutua tilanteeseen, joka tuntuu sinusta yhtä nololta ja naurettavalta kuin sormuksen kanssa polvillaan taiturointi ehkä miehestäsi tuntuu (muutenhan hän olisi siihen jo ryhtynyt), mutta mitäpä ei rakkaimpansa vuoksi tekisi.

Kai siitä kosinnasta menee viimeinenkin maku jos se on jo suoritettu ja morsmaikun mielestä väärin meni ja pitäisi siksi tehdä uudestaan erilailla.

Ajattelun samaa. Outoa yrittää pakottaa kosimaan uudelleen koska ensimmäinen kosinta oli "huono". Sitäpaitsi mitä iloa siitä on jos miehestä ei tuntunut tarpeelliselta tehdä kosiessaan mitään krumeluureja niin pakottaa hänet näyttelemään jotain? Onko se pääasia yhteinen elämä ja häät vai jokin toisen päähänpinttymä miten asioiden kuuluu mennä. Sulhasen kannattaisi juosta ja lujaa.

Minulle tuli miehen kosinta täytenä yllätyksenä. Oli kuitenkin pari viikkoa aiemmin keskusteltu tulevaisuudesta ja jo päätetty menevämme naimisiin ja milloin. Lähdettiin viikon päästä tästä lomalle ja viimeisenä iltana lomalla mies polvistui kosimaan. Olen vielä ajatellut, etten ole erityisen romanttinen ihminen, mutta kyllä se pisti sydämen poukkoilemaan kun tajusin mitä hän oli tekemässä, tunnekuohukin iski. Tilanne nyt ei sinänsä ehkä ollut romanttinen, tapahtui hotellihuoneen kylppärissä kun olin kylpyammeessa ja mies polvisteli ammeen vieressä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeanlainen kosinta on selvästi sinulle ap tärkeä asia. Ei kannata jäädä pahoittamaan mieltään, vaan puhu asiasta suoraan miehesi kanssa. Sano rauhallisesti ja syyttelemättä, että tiedäthän sä millainen romantikko mä olen ja oon aina unelmoinut ihanan romanttisesta kosinnasta. Voisitko rakas mitenkään kuvitella, että järjestäisit mulle sellaisen? Siitä jäisi niin kaunis yhteinen muisto.

Kysy samalla, olisiko miehelläsi jotain erityistä toivetta tai unelmaa, jonka sinä voisit vuorostasi toteuttaa. Saatat joutua tilanteeseen, joka tuntuu sinusta yhtä nololta ja naurettavalta kuin sormuksen kanssa polvillaan taiturointi ehkä miehestäsi tuntuu (muutenhan hän olisi siihen jo ryhtynyt), mutta mitäpä ei rakkaimpansa vuoksi tekisi.

Kai siitä kosinnasta menee viimeinenkin maku jos se on jo suoritettu ja morsmaikun mielestä väärin meni ja pitäisi siksi tehdä uudestaan erilailla.

Ajattelun samaa. Outoa yrittää pakottaa kosimaan uudelleen koska ensimmäinen kosinta oli "huono". Sitäpaitsi mitä iloa siitä on jos miehestä ei tuntunut tarpeelliselta tehdä kosiessaan mitään krumeluureja niin pakottaa hänet näyttelemään jotain? Onko se pääasia yhteinen elämä ja häät vai jokin toisen päähänpinttymä miten asioiden kuuluu mennä. Sulhasen kannattaisi juosta ja lujaa.

Hyvässä suhteessahan voi toisinaan mennä mukaan kumppaninsa fantasioihin, vaikka ei itse niistä kiksejä saisikaan.

Pääasiasta olen kanssasi kyllä samaa mieltä. On ihan normaalia ja hyväksyttävää, ettei kaikilla elämän suuret käännekohdat noudata prikulleen Hollywoodin tuotantoyhtiöiden visioita. Kumpi on tärkeämpi, oikeanlainen mies vai oikeanlainen kosinta?

Olisin mäkin ollut aivan järkyttynut tollasesta kosinnasta... hirveä.

Mua kosittiin norjassa vuoren huipulla patikoinnin jälkeen. Mies polvistui, pidin sitä itsestään selvänä että polvistutaan kun kositaan. Kauniit maisemat ja rakkaan harrastuksen parissa.

Jos mun mies olisi kosinut polvillaan, niin en olisi suostunut. Yök! Tosi teennäistä... Vielä vähän ruusua ja skuppaa päälle, niin jopas kelpaa instassa tai blogissa esitellä! Eiku... Ei tarvitse miettiä, että mistä niitä bridezilloja aina esiin kuoriutuukin. No just näistä. 

Huomaa että ihmisillä oo mitään romantiikkaa enää elämässään. Selvästi pelkkiä järkiliittoja eikä valtavaa rakkautta. Meillä ainakin on ja nautimme joka hetkestä. On sitä ruusua ja skumppaa, yhteisiä herkkiä aamuja, arkisemmin elokuvailtoja ja yhteisiä matkoja sun muita. Ihmiset vaan yhdessä että saa lapset väännettyä ja rakkaudesta tietoakaan

### kirjoitti:

Jos mun mies olisi kosinut polvillaan, niin en olisi suostunut. Yök! Tosi teennäistä... Vielä vähän ruusua ja skuppaa päälle, niin jopas kelpaa instassa tai blogissa esitellä! Eiku... Ei tarvitse miettiä, että mistä niitä bridezilloja aina esiin kuoriutuukin. No just näistä. 

Minunkin mielestäni tuollainen elokuvamaailmasta apinoitu kosinta olisi ollut äärimmäisen vaivaannuttava ja olisin vahvasti epäillyt miehen hengenvoimia jos moiseen olisi ryhtynyt. Keskustelimme asiamme selväksi ilman näytelmiä, sovimme päivän ja ostimme sormuksen.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että ihmisillä oo mitään romantiikkaa enää elämässään. Selvästi pelkkiä järkiliittoja eikä valtavaa rakkautta. Meillä ainakin on ja nautimme joka hetkestä. On sitä ruusua ja skumppaa, yhteisiä herkkiä aamuja, arkisemmin elokuvailtoja ja yhteisiä matkoja sun muita. Ihmiset vaan yhdessä että saa lapset väännettyä ja rakkaudesta tietoakaan

Valtavaa ikuista rakkautta elokuvatyyliin ei ole olemassa, vaikka jotkut haihattelijat niin kuvittelee. Parasta on juuri se jokapäiväinen arkinen rakkaus ja toistensa huomioiminen. Vihkikaavassakin kysytään, että TAHDOTKO rakastaa ei että rakastatko valtavasti. Ihastuminen ja rakastuminen on eri asia kuin rakkaus ja ne kuluvat pois. Jäljelle ei jää mitään jos ei ole yhteistä päätöstä rakastaa tulipa eteen mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että ihmisillä oo mitään romantiikkaa enää elämässään. Selvästi pelkkiä järkiliittoja eikä valtavaa rakkautta. Meillä ainakin on ja nautimme joka hetkestä. On sitä ruusua ja skumppaa, yhteisiä herkkiä aamuja, arkisemmin elokuvailtoja ja yhteisiä matkoja sun muita. Ihmiset vaan yhdessä että saa lapset väännettyä ja rakkaudesta tietoakaan

Niin kun toiset meistä osoittavat sitä valtavaa rakkauttaan eri tavoin kuin toiset. Jotkut kaipaavat isoa kulissia ja glamouria romantiikan hetkiinsä ja jotkut tykkäävät pienimuotoisemmista romanttisista eleistä.

Ravintoloiden, hotellien, kultaseppien, pitopalveluiden ja pukuvuokraamoiden kannalta glamour on hyödyllinen asia, ja siksi sitä telkusta ja naistenlehdistä pursuaa. 

Nainen kosi minua, polvillaan ja penikseni hänen suussaan. Ei meinannut puheesta saada selvää.

Mä en muista ensimmäistä kosintaa. Se tuli niin pian (2kk seurustelun jälkeen) ettei ole jäänyt muuta muistikuvaa kuin "hui" ja "eikö tämä ole vähän liian pian, en uskalla suostua vielä tässä kohtaa". Sitten kun oltiin seurusteltu vähän yli puoli vuotta, mies kosi uudestaan kun loikoiltiin sängyssä, ihan vaan kysyi "mentäiskö naimisiin" ja siinä kohtaa uskalsin suostua. Samana päivänä käytiin ostamassa sormukset ja reilu kuukausi siitä eteenpäin mentiin naimisiin. Me mentiin ihan kahdestaan naimisiin maistraatissa, todistajat oli maistraatin puolesta ja häämatkalle mentiin Tampereelle. Olin silti todella onnellinen, koska olin saanut puolisokseni maailman ihanimman miehen. Tuosta on nyt kohta 19 vuotta ja vieläkin koen olevani todella onnekas.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli miehen kosinta täytenä yllätyksenä. Oli kuitenkin pari viikkoa aiemmin keskusteltu tulevaisuudesta ja jo päätetty menevämme naimisiin ja milloin. Lähdettiin viikon päästä tästä lomalle ja viimeisenä iltana lomalla mies polvistui kosimaan. Olen vielä ajatellut, etten ole erityisen romanttinen ihminen, mutta kyllä se pisti sydämen poukkoilemaan kun tajusin mitä hän oli tekemässä, tunnekuohukin iski. Tilanne nyt ei sinänsä ehkä ollut romanttinen, tapahtui hotellihuoneen kylppärissä kun olin kylpyammeessa ja mies polvisteli ammeen vieressä :D

Minä en ymmärrä kosintaa tuossa vaiheessa kun olitte jo kihloissa. Mikä idea tuollaisessa jälkeenpäin kosinnassa on, kun ollaan jo sovittu naimisiinmenosta? 

Ennen vanhaan kosinta oli alku seurustelulle, koska siinä mies paljasti tunteensa naista kohtaan, vastauksesta sitten selvisi tunteeko nainen samoin. Nämä olivat suuria asioita, sillä ne ratkaisivat koko loppuelämän suunnan.

Nykyään saatetaan asua yhdessä monta vuotta ennen kihlautumista, lapset, talovelat ja autot hankittuna. Siinä tilanteessa kihlautuminen ei oikein tunnu miltään, koska se ei käytännössä muuta mitään. Siksi kihloista ja häistä on tehtävä niin valtavia spektaakkeleita.