Onko kukaan kokenut sellaista rakkautta kuin elokuvissa?

Minulla ei ole kokemusta rakkaudesta elokuvissa.

Olen kokenut ja epäilen, että kissani on myös samaa mieltä. Meillä synkkaa todella hyvin yhteen ja kumpikin tykkää kun maataan sylikkäin soffalla.

Ap, ne ovat satuja. Ei sellaista tapahdu tosielämässä.

En ole koskaan rakastanut sillä tavalla, enkä edes usko siihen ja sen kestävyyteen. Veljelläni oli nuorempana sellainen palava rakkaus, intohimoa täynnä. Mutta toki tämä tarkoitti myös draamaa ja epävakautta. Loppujen lopuksi ei kestänyt.

Olen. Aivan mieletön yhteys, jumalaista seksiä. Molemmat panostivat täysillä suhteeseen jne. Kunnes kaikki muuttui naimisiin menon jälkeen aivan yhtäkkiä, miestä ei kiinnostanut enää ollenkaan. Myöhemmin kuvioon tuli myös henkinen ja fyysinen väkivalta. Klassinen kuvio, siis. 

Kannattaa tavoitella hyvää, ei täydellistä - jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se on yleensä on juuri sitä. 

Useita kertoja, mutta on aina ollut yksipuolista minun puoleltani.

Sen verran paljon ja monimuotoisesti on tehty elokuvia, että kyllä ihan varmasti jokaisen irl-parin rakkaustarinaan saa vedettyä yhtymäkohtia johonkin niistä. Eli joo, on elokuvista.

Sitä en vaan tajua, että mitä ihanaa näet Titanicissa? Visuaalisestihan se on hieno leffa, mutta ihastustarina on tosi kepeä seikkailuhetki, eikä henkilöiden yhteinen taival varmasti olisi jatkunut maissa, mikäli olisivat molemmat pelastuneet. Eivätkä pelastuneet, koska muija antoi ihastuksensa kuolla kylmään mereen, eikä kyyneltäkään perään vuodattanut. Tosi romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja epäilen, että kissani on myös samaa mieltä. Meillä synkkaa todella hyvin yhteen ja kumpikin tykkää kun maataan sylikkäin soffalla.

Itsellä on veljen kultasennoutajan kanssa samantyylinen suhde. Kustaan lähes allemme jokakerta kun nähdään ja ekat 3tuntia maataan luskassa ja minä lirkuttelen hänen korvaansa ja hän örisee takasin. Ota ap lemmikki niin tiedät mitä on tosi rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut ja epäilen, että kissani on myös samaa mieltä. Meillä synkkaa todella hyvin yhteen ja kumpikin tykkää kun maataan sylikkäin soffalla.

Itsellä on veljen kultasennoutajan kanssa samantyylinen suhde. Kustaan lähes allemme jokakerta kun nähdään ja ekat 3tuntia maataan luskassa ja minä lirkuttelen hänen korvaansa ja hän örisee takasin. Ota ap lemmikki niin tiedät mitä on tosi rakkaus<3 Ei se ihmisten kesken kestä vaikka aluks oliskin kivaa.

Lemmikkejä ollut koko elämäni. Eipä nuo musta ole välittäneet. Miehen rakkautta kaipaisin.

Kai sä olet helkutin katkera kanssa kun sun elämä ei ole kun elokuvaa?

Ei ihme ettei ole kokemusta rakkaudesta jos odottaa että se on kun elokuvissa. Silloin ei "arki"rakkaus tunnu missään.

Rakkaustarina oli kuin elokuvista ja vei minut maailman toiselle puolelle uskomattomiin seikkailuihin, vieläpä rikkaan miehen kanssa. Mutta, ettei olisi liian täydellistä niin eihän se nyt loppuelämää sitten kestänytkään. Hyvät muistot jäi kuitenkin :)

Vierailija kirjoitti:

Kai sä olet helkutin katkera kanssa kun sun elämä ei ole kun elokuvaa?

En kyllä ole, musta on ihana katsoa elokuvia joissa on joku ihana rakkaustarina :) awww!

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme ettei ole kokemusta rakkaudesta jos odottaa että se on kun elokuvissa. Silloin ei "arki"rakkaus tunnu missään.

Rakkautta kun ei voi pakottaa, sen takia en ole sitä kokenut. En mä odota mitään, eikä mulla ole hajuakaan millaista oikea rakkaus on kun ainoat kokemukseni saan leffoista

Jos alat noita tarinoita miettimään oikein kunnolla, niin Notebookissa pari oli erillään vaikka kuinka pitkään, ja mitä olisit oikeasti siitä mieltä, että mies jonka olet jo hyljännyt rakentaa sinulle talon. Ja titanicissa pari oli tuntenut vasta aivan hetken, eli jos romanssi olisi saanut jatkua, olisi se voinut lopahtaa heti. Dear Johnia en ole katsonut. Mutta olen itse kokenut rakkauden, ja koenkin että oma "rakkaustarinani" on paljon hienompi kuin Titanicin tai Notebookin tarina.

Pidän ap:ta tervejärkisenä naisena. Hän sentää kysyy, että onko sellaista elokuvien romanttista rakkautta oikeasti olemassa. Minä olen melkoinen romantikko, vaikka olen mies, ja arvelen, että ehkä joskus. Itse en ole moista kokenut. Minulla on kuitenkin käsitys, että monet naiset odottavat vaikka koko ikänsä sellaista kokemusta, ja kun sitä ei tule, pettyvät miehiin. Tai toisaalta, kun todellisessa rakkaudessa kuitenkin on ryppyjä, niin sekin aiheuttaa kitkeryyttä.

Lueskelen parhaillaan Anna Kareninaa, joka nyt on jonkinlainen modernien romanttisten rakkaustarinoiden perustapaus. Anna oikeuttaa rakkaudellaan syrjähyppynsä. Hän on mennyt nuorena naimisiin, eikä ole koskaan ennen Vronskia kokenut rakastumisen tunnetta. Hän on siis siinä mielessä vähän keskenkasvuinen. Onneksi onnettomat rakkaudet eivät keskimäärin lopu yhtä traagisesti kuin Annan tarina. Onneksi koko tarina on fiktiota. Mutta jatketaanpa saman opuksen tiimoilta. Konstantin Levinin ja Kitty Shtsherbatskin rakkaustarina edustaa moraalisesti jaloa ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Ja ryppynsä siinäkin rakkaudessa on. Levinin odotukset taisivat olla vähän kohtuuttomat. Kitty, nuoresta iästään huolimatta, vaikuttaa lukemisen tässä vaiheessa olevan paremmin tilanteen tasalla. Tolstoi on romanttisessa kirjassaan kenties halunnut olla kuitenkin realisti: romantiikka on ihanata, mutta oikeaan parisuhteeseen kuuluu jos jonkinmoista ongelmaa.

Omissa suhteissani on aluissa ollut jos vaikka millaista ongelmaa. En ole halunnut sitoutua ja tapailin toisia tyttöjä. Nykyinen vaimoni oli pitkään hyvin epävarma halustaan seurustella kanssani ja oikutteli jos vaikka millä tavalla. Vietti yhden yönkin eksänsä kanssa, vaikka ainakin minä katsoin jo suhteemme olevan seurustelua. Myös suhteitteni päättymiseen on kuulunut kaikkea epäsovinnaista ja -moraalista. Ja näkyypä samaa ilmenevän muillakin.

Miehille tolkutetaan, että porno ei ole oikean seksin realistista kuvaa. Erityisesti tätä argumenttia käyttävät ne, joilla näyttää olevan kova tarve säädellä muiden seksielämää ja ehkä myös oman puolinsa toiveita. Romanttiset elokuvat eivät ole oikeiden parisuhteiden realistisia kuvia. Eikä ole Anna Kareninakaan kyllä, vaikka hieno ja monipuolinen kuvaus tästä aiheesta onkin. Minusta näyttää, että romanttisia teoksia on osattu väheksyä jo kauan, mutta keskustelu niiden suoranaisesta epärealistisuudesta on uutta.

Kuten sanoin, olen romantikko. Minusta olisi ihan kohtuullista, että jokainen ihminen saisi edes kerran eläissään kokea vastavuoroisen, samanaikaisen syvän rakastumisen, jota ei häiritsisi edelliset suhteet, kilpailu, vertailu toisiin kumppaneihin ja mistä kaikesta minäkin olen suhteideni alussa saanut kärsiä, ja mihin varmasti olen itsekin sortunut.

Nuo elokuvat kertovat rakastumisesta, eivät rakkaudesta. Olen kokenut molemmat ja kyllä se rakastuminen on järisyttävä kokemus, joka voi olla ihan hullua. Se voi oikeasti tuntua siltä kuin Jack sanoo kuoleman edellä eli että ei kadu laivaan päätymistä, koska sai kohdata siellä Rosen. Mutta se huuma ei kestä sellaisenaan. Jälkeenpäin voi miettiä, että touhussa ei ollut järkeä.

Rakkaus taas on turvaa ja elämänkumppanuutta. Se on lopulta hienompaa ja tärkeämpää.

Olen kokenut, mutta yksipuolisena. Siitä sai kuitenkin sellaisen opin, että sellaista rakkautta on olemassa. Minä vain en ollut riittävän onnekas suhteeseen asti

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme ettei ole kokemusta rakkaudesta jos odottaa että se on kun elokuvissa. Silloin ei "arki"rakkaus tunnu missään.

Ja miesten odotukset seksin suhteen ovat pornoelokuvista. Kummatkin ovat yhtä kaukana todellisuudesta.