En vaan pääse eroon huonosta suhteesta, takokaa järkeä

Oon onneton, oon ollut nyt muutamia vuosia, joiden aikana mies on muuttunut. Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä, ja jo 3-4 vuotta viikoittain on jotain draamaa, ja melkein joka päivä itken. Mies on polkenut mut ihan maahan valehtelemalla ja salailemalla tekemisiään ja menemisiään. On mm. tehnyt deittipalstalle tunnukset, tosin en tiedä kerkesikö viestitellä kenellekään. Ja meillä on ollut lähes joka päivä seksiä, joten en käsitä, että onko vika vaan mussa. Kun oltiin parikymppisiä, mies ihastui toiseen. Ei olisi haitannut ihastuminen, mutta pyysi tätä ulos ja avautui viesteillä, että on paha olla yms. Ja tosiaan valehtelee vaikka auringon vihreäksi...
Tunnen oloni täysin arvottomaksi. Oon ihan pohjalla. Ajattelen lähes päivittäin, että tahtoisin kuolla. Että ehkä mies tuntisi edes pienen piston sydämessään ja ymmärtäisi, että satuttaa käytöksellään. Ja käytös on haukkumista liittyen äitiyteen, kodin siisteyteen, mitä syön jopa joskus. Ja jos vaikka itken, harvoin pyytää anteeksi. Aina jättää mut yksin itkemään.
Oon yrittänyt ja jopa ylittänyt oman jaksamiseni. En tietenkään ole täydellinen, mutta oon aina pitänyt lapset ja jopa miehen etusijalla.
Oon yrittänyt rakentavasti ja ei-rakentavasti kertoa tunteista. Itkenyt, raivonnut, keskustellut. Mies on myös usein välittävä, kannustava, rakastava ja lapsille hyvä isä. En siltikään halua, että lapset näkee, että suhde on tällainen tuuliviiri.
Lisäksi humalassa rupeaa aggressiiviseksi mua kohtaan. Ei tosin juo kuin n. kerran vuodessa, eikä siis kotona. Yksi kerta riitti, vaikka ei mitään sattunutkaan.