Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei oikein jaksa lapsiaan, muilla samaa ongelmaa?
25.09.2018 |
Lapset 6v ja 3v. Kaikki tekeminen lasten kanssa tuntuu olevan miehelle pakkopullaa. Kaikki lasten leikit ja touhut on hänelle rasite. Toivoin että kun lapset kasvaa pahimman pikkulapsiajan yli niin helpottaa. Ei ole helpottanut.. mies ei edelleenkään halua tehdä lasten kanssa juttuja, vaikka etenkin esikoisen kanssa voisi tehdä jo vaikka ja mitä.
Pahinta on että kun minä olen nyt palannut työelämään niin miehen pitäisi kotona ottaa isompaa roolia, esim. aamuisin hoitaa lapset päiväkotiin yms kun minä olen töissä. Ajattelin että ehkä sekin auttaa, kun hän saa yksin sitten hoitaa hommat tavallaan. Mutta ei :( Joka aamu mies on jo valmiiksi rasittunut ja naama nurinpäin koko ajatuksesta. Ja pahimmillaan on ollut sitä että illalla esikoinen kertoo miten isi taas hermostui aamulla, huusi, otti häneltä unilelun pois, heitti kirjan maahan tms. Lapset ON hankalia välillä aamuisin niinkuin varmaan jokainen vanhempi tietää, mutta ei noin silti voi toimia.
Mies joko kieltää tai vähättelee omaa käytöstään. Tai sitten lapsellisesti syyttää siitä lapsia "no arvaa mitä se teki / lapset ensin sitä ja tätä". Suoraansanottuna mielestäni hänen kasvatustaidot ja ymmärrys lasten kehitystasosta on puutteellisia ja pinna olematon. Ja minun sanat kaikuu kuuroille korville...
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Miehen 12 v lapsi käy joka toinen viikonloppu ja mies tekee kaikkensa että ei ole kotona tai huolehtii että lapsi on kaverilla. Siinä on sitten minun mukava kuskata lasta harrastukseen, ruokkia ja opettaa ihan peruskäytöstapoja. Puhelin kulkee mukana vessaan, ruokapöytään, jne eikä käsiä pestä. Ymmärrän kyllä miestä. En olisi itsekään kahden lapsen äitinä uskonut että joku lapsi voi olla niin raskas.
Ehkä se lapsi on raskas siksi että reagoi siihen, ettei isä välitä hänestä kissanpissan vertaa?
Meidän lapset on pohjimmiltaan ihania. Oikeastaan aika helppoja. Empaattisia ja hyväkäytöksisiä. Ja teen itse töitä lasten kanssa, joten jotain vertailupohjaa on siitä millainen on oikeasti haastava lapsi ja millainen ei.
Mutta etenkin esikoinen reagoi voimakkaasti siihen miten isä ei ole läsnä (vaikka olisi samassa huoneessa) ja erityisen voimakkaasti siihen jos isä on negatiivinen/ jollain tapaa hyökkäävä (huutaa, komentaa kohtuuttomasti tms) häntä kohtaan. Lapsi on hyvin usein vanhemman peili.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvata lapsesi käyttäytymään, niin jaksaa muutkin kuin sinä olla heidän kanssaan.
Itsepähän valitset jatkaa miehesi kanssa. Jos et osaa kasvattaa lapsiasi, niin niiden kanssa on kyllä tosi vitttumaista olla.
Olette miehen kanssa varmaan eri mieltä säännöistä, ja kodissa ovat sinun sääntösi lapsille, niin miestä on alkanut vitutttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen 12 v lapsi käy joka toinen viikonloppu ja mies tekee kaikkensa että ei ole kotona tai huolehtii että lapsi on kaverilla. Siinä on sitten minun mukava kuskata lasta harrastukseen, ruokkia ja opettaa ihan peruskäytöstapoja. Puhelin kulkee mukana vessaan, ruokapöytään, jne eikä käsiä pestä. Ymmärrän kyllä miestä. En olisi itsekään kahden lapsen äitinä uskonut että joku lapsi voi olla niin raskas.
Ehkä se lapsi on raskas siksi että reagoi siihen, ettei isä välitä hänestä kissanpissan vertaa?
Meidän lapset on pohjimmiltaan ihania. Oikeastaan aika helppoja. Empaattisia ja hyväkäytöksisiä. Ja teen itse töitä lasten kanssa, joten jotain vertailupohjaa on siitä millainen on oikeasti haastava lapsi ja millainen ei.
Mutta etenkin esikoinen reagoi voimakkaasti siihen miten isä ei ole läsnä (vaikka olisi samassa huoneessa) ja erityisen voimakkaasti siihen jos isä on negatiivinen/ jollain tapaa hyökkäävä (huutaa, komentaa kohtuuttomasti tms) häntä kohtaan. Lapsi on hyvin usein vanhemman peili.
Ap
Jätä korulauseet ja ala toimia lastesi parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuota se on. Vastuu painaa, arki on tylsää ja raskasta. Lapset ovat usein edelleen käytännössä naisen projekti. Siksikin jokaisen naisen kannattaa hankkia vain sen verran lapsia kuin jaksaa yksin hoitaa, just in case.
Samoin miehen, jos meinaa, että ne ovat hänen projektinsa.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies itse on kasvatettu? Esim minä olisin varmasti samanlainen kuin miehesi, koska minulta on jäänyt kaikki kehitysvaiheet välistä kun piti lapsesta saakka olla kuin aikuinen. Niinpä nyt aikuisena olen pikkulapsi joka vain näyttää aikuiselta.
Niin minunkin piti olla, mutta sitten on tällaisia paska-ap:itä, jotka vain haukkuu. Hahhah, luuska, ala yh:kdi, sen sä lapsivauva olet ansainnutkin, kun et tajua lapsiltasi mitään aikuismaista ymmärrystä vaatia isäsuhteen turvaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen 12 v lapsi käy joka toinen viikonloppu ja mies tekee kaikkensa että ei ole kotona tai huolehtii että lapsi on kaverilla. Siinä on sitten minun mukava kuskata lasta harrastukseen, ruokkia ja opettaa ihan peruskäytöstapoja. Puhelin kulkee mukana vessaan, ruokapöytään, jne eikä käsiä pestä. Ymmärrän kyllä miestä. En olisi itsekään kahden lapsen äitinä uskonut että joku lapsi voi olla niin raskas.
Ehkä se lapsi on raskas siksi että reagoi siihen, ettei isä välitä hänestä kissanpissan vertaa?
Meidän lapset on pohjimmiltaan ihania. Oikeastaan aika helppoja. Empaattisia ja hyväkäytöksisiä. Ja teen itse töitä lasten kanssa, joten jotain vertailupohjaa on siitä millainen on oikeasti haastava lapsi ja millainen ei.
Mutta etenkin esikoinen reagoi voimakkaasti siihen miten isä ei ole läsnä (vaikka olisi samassa huoneessa) ja erityisen voimakkaasti siihen jos isä on negatiivinen/ jollain tapaa hyökkäävä (huutaa, komentaa kohtuuttomasti tms) häntä kohtaan. Lapsi on hyvin usein vanhemman peili.
Ap
Katselet sivusta, kun 6-vuotiaalle huudetaan ja komennellaan kohtuuttomasti?
Ota välittömästi yhteys neuvolaan ja kerro tilanteenne. Sieltä ohjeistavat kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuota se on. Vastuu painaa, arki on tylsää ja raskasta. Lapset ovat usein edelleen käytännössä naisen projekti. Siksikin jokaisen naisen kannattaa hankkia vain sen verran lapsia kuin jaksaa yksin hoitaa, just in case.
Samoin miehen, jos meinaa, että ne ovat hänen projektinsa.
Toki. Mä kuulun vielä siihen ikäpolveen (40+), jossa miehet vaan työntävät lapset naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen 12 v lapsi käy joka toinen viikonloppu ja mies tekee kaikkensa että ei ole kotona tai huolehtii että lapsi on kaverilla. Siinä on sitten minun mukava kuskata lasta harrastukseen, ruokkia ja opettaa ihan peruskäytöstapoja. Puhelin kulkee mukana vessaan, ruokapöytään, jne eikä käsiä pestä. Ymmärrän kyllä miestä. En olisi itsekään kahden lapsen äitinä uskonut että joku lapsi voi olla niin raskas.
Ehkä se lapsi on raskas siksi että reagoi siihen, ettei isä välitä hänestä kissanpissan vertaa?
Meidän lapset on pohjimmiltaan ihania. Oikeastaan aika helppoja. Empaattisia ja hyväkäytöksisiä. Ja teen itse töitä lasten kanssa, joten jotain vertailupohjaa on siitä millainen on oikeasti haastava lapsi ja millainen ei.
Mutta etenkin esikoinen reagoi voimakkaasti siihen miten isä ei ole läsnä (vaikka olisi samassa huoneessa) ja erityisen voimakkaasti siihen jos isä on negatiivinen/ jollain tapaa hyökkäävä (huutaa, komentaa kohtuuttomasti tms) häntä kohtaan. Lapsi on hyvin usein vanhemman peili.
Ap
Jätä korulauseet ja ala toimia lastesi parhaaksi.
Ei vaan miehen. Lapsille käytöstavat NYT ja aikuismainen käytös, niin eivät rassaa aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuota se on. Vastuu painaa, arki on tylsää ja raskasta. Lapset ovat usein edelleen käytännössä naisen projekti. Siksikin jokaisen naisen kannattaa hankkia vain sen verran lapsia kuin jaksaa yksin hoitaa, just in case.
Samoin miehen, jos meinaa, että ne ovat hänen projektinsa.
Toki. Mä kuulun vielä siihen ikäpolveen (40+), jossa miehet vaan työntävät lapset naisille.
Aijaa. Mä työnsin ne kyllä miehelle ja samaa ikäpolvea ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti hirveetä lukea tällaista. Oma isä huutaa alle kouluikäisille lapsille. :(
Tuo huutaminen tuntuu pahalta jopa äidistä, jolla on aikuisen keinot käsitellä sitä.
Miltä se tuntuu lapsista, joilla niitä keinoja ei ole. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuota se on. Vastuu painaa, arki on tylsää ja raskasta. Lapset ovat usein edelleen käytännössä naisen projekti. Siksikin jokaisen naisen kannattaa hankkia vain sen verran lapsia kuin jaksaa yksin hoitaa, just in case.
Samoin miehen, jos meinaa, että ne ovat hänen projektinsa.
Toki. Mä kuulun vielä siihen ikäpolveen (40+), jossa miehet vaan työntävät lapset naisille.
Aijaa. Mä työnsin ne kyllä miehelle ja samaa ikäpolvea ollaan.
Tiedät varmaan olleesi vähemmistöä? Eropareissa miehet eivät ole juuri vaatineet lähihuoltajuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aamulla ei sano lapsille edes huomenta. Siitä lähtee sitten kaiken kieltäminen ja virheiden osoittaminen. Hoputtaminen ja huokailu. Näkisitpä sen tuskailun määrän kun mies ottaa työkalut esille ja lapset haluaa osallistua... "älä ota, mene leikkimään, ei saa, laita pois, Minna hae nämä lapset nyt täältä pois!!!!".
Lapsparat :(
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti hirveetä lukea tällaista. Oma isä huutaa alle kouluikäisille lapsille. :(
Tuo huutaminen tuntuu pahalta jopa äidistä, jolla on aikuisen keinot käsitellä sitä.
Miltä se tuntuu lapsista, joilla niitä keinoja ei ole. :(
Samaa ajattelin. Täysin puolustuskyvyttömiä. :(
Vierailija kirjoitti:
Mieheni muuttui kun odotin esikoista. Oli kyllä innoissaan vauvasta muutaman viikon. Sen jälkeen pahalla tuulella jatkuvasti.
Toisen lapsen synnyttyä lähdin ja elämäni muuttui.
Miten helppoa olikaan hoitaa lapsia ja opiskella siinä sivussa. Kotona oli hyväntuulinen ja turvallinen ilmapiiri. Lapset olivat hyväntuulisia, kertoivat iloistaan ja suruistaan.
Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia ja olen todella iloinen, että olin rohkea ja uskalsin tarjota heille kodin, missä on hyvä olla. :)
Olen harkinnut kyllä sitäkin vaihtoehtoa. Jotenkin sitä vaan haluaa viimeiseen saakka uskoa että asia saadaan korjattua..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti hirveetä lukea tällaista. Oma isä huutaa alle kouluikäisille lapsille. :(
Tuo huutaminen tuntuu pahalta jopa äidistä, jolla on aikuisen keinot käsitellä sitä.
Miltä se tuntuu lapsista, joilla niitä keinoja ei ole. :(
Samaa ajattelin. Täysin puolustuskyvyttömiä. :(
Mitkä on aikuisen keinot käsitellä huutamista, omaa tai muiden? Kukaan ei ole koskaan kertonut minulle millaisia aikuiset ovat, ja olen kohta 40 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni muuttui kun odotin esikoista. Oli kyllä innoissaan vauvasta muutaman viikon. Sen jälkeen pahalla tuulella jatkuvasti.
Toisen lapsen synnyttyä lähdin ja elämäni muuttui.
Miten helppoa olikaan hoitaa lapsia ja opiskella siinä sivussa. Kotona oli hyväntuulinen ja turvallinen ilmapiiri. Lapset olivat hyväntuulisia, kertoivat iloistaan ja suruistaan.
Nyt nuo lapset ovat jo aikuisia ja olen todella iloinen, että olin rohkea ja uskalsin tarjota heille kodin, missä on hyvä olla. :)
Olen harkinnut kyllä sitäkin vaihtoehtoa. Jotenkin sitä vaan haluaa viimeiseen saakka uskoa että asia saadaan korjattua..
Ap
Kyllä sen hyvinkin voi korjata. Jos mies tunnistaa nuo ongelmakohdat ja halua työstää niitä.
Minua olisi voinut kuvailla 2-3 vuotta sitten niin kuin aloittajan miestä. Olin jatkuvasti kireä, negatiivinen, ärähtelevä, arvaamaton. Ja se oli yksiselitteisesti ihan hirveän, hirveän väärin lapsia kohtaan, vaikka näin jälkikäteen ymmärrän vähän paremmin miten minusta, jonka piti olla se lempeä, läsnäoleva ja loputtoman kärsivällinen äiti (ja ensimmäiset vuodet olinkin), tuli sellainen.
Mutta oma vastuunsa aikuisena pitää tunnistaa ja tunnustaa ja joko tarttua härkää sarvista itse tai hankkia apua. Noin ei voi jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti hirveetä lukea tällaista. Oma isä huutaa alle kouluikäisille lapsille. :(
Tuo huutaminen tuntuu pahalta jopa äidistä, jolla on aikuisen keinot käsitellä sitä.
Miltä se tuntuu lapsista, joilla niitä keinoja ei ole. :(
Samaa ajattelin. Täysin puolustuskyvyttömiä. :(
Mitkä on aikuisen keinot käsitellä huutamista, omaa tai muiden? Kukaan ei ole koskaan kertonut minulle millaisia aikuiset ovat, ja olen kohta 40 v.
Eli et näe eroa 4 vuotiaan lapsen tai 40 vuotiaan aikuisen välillä?
Alue: Aihe vapaa
Mitä väliä sillä on mistä moinen käytös johtuu? Jos mies itse ei huomaa toiminassaan mitään korjattavaa, niin ap taistelee tuulimyllyjä vastaan.
Se, että mies saataisiin puhumaan asioistaan ammattiauttajan kanssa, vie aikaa eikä välttämättä onnistu lainkaan.
Vaikka tuo mies sinne saataisiinkin, niin se että hän tuosta muuttuisi on epätodennäköistä. Siihen tarvitaan voimakasta omaa halua, eikä sekään usein riitä.