Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naurettavimmat ja lähes käsittämättömimmät asiat joilla ihmiset ovat lesoilleet? Kertokaa mitä huvittavaa olette kuulleet :D
mokat ja muut?
25.09.2018 |
Tuttava leuhki kovaan ääneen että on ostanut oikein erityistä Cosmopolitan-salaattia evässalaattiin laitettavaksi, että se on vähän kuin Sinkkuelämää-sarjasta ja sellainen parempi salaatti kuin niillä on se parempi ja hienompi drinkki Cosmopolitan myös aina siinä sarjassa mukana :D
Tuo Cosmopolitan on marketista saatava suomalainen salaattipuska eli sekoitus romainesalaattia ja jäävuorisalaattia, ei siis mikään hieno amerikkalainen tuontijuttu vaikka hän niin kuvittelikin!
Kommentit (1065)
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini kerran muka-vaatimattomasti totesi kuinka hänellä oli päällään sinä päivänä yli 400€ edestä vaatetta, ja vielä useampaan kertaan toisti tämän saman illan aikana. En yleensä herkästi tuomitse jotain sanomista leuhkimiseksi mutta tuosta oikein huokui sellainen.
Jaa. Mä oon joskus miettiny, että mulla saattaa olla kampetta yli 20ke:n arvosta päällä: sormukset 20ke, laukku 800ke, vaatteet 1000e. Hieman kyllä itekin hätkähdin. Oisin hyvä ryöstön kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri saapuu töihin kroonisessa flunssassa, viiden uuden pilleripurkin kanssa. Kun hänellä on niin paha tauti ettei kukaan lääkäri oo osannut hoitaa, ja näin paljon pillereitä pitää syödä. Olis voinu ottaa lääkkeet kotonaan ennen töitä, mutta sitten ei pääsis voivottelemaan ja kerjäämään sääliä ja kehumaan kuinka paljon lääkettä tarvitsee.
Mä ostin mun äiskän rahoilla 50€ tpaidan ja mies ei enää tiiä haluuko olla munkaa ku se on tommoi hieroja :)
Minun exän vanhemmat kehuskelivat minulle omaisuudellaan. Pitivät omaa taloaan uskomattomana palatsina, vaikka oli ihan tavallinen tiilitalo 3h ja keittiö, eikä tosiaankaan mitenkään hulppea. Samoin omilla ammateillaan ja uusilla hankinnoilla, että muten kalliita ne olleet. Väittivät, että varastelen heiltä ja sanoivat, että en tule koskaan yltämään elintasoon, joka heillä on. Tuosta on aikaa 20 vuotta, nyt minulla on paljon korkeampi koulutus ja isompi talo kuin heillä silloin oli. Itse olin niin nuori silloin, että en oikein silloin edes tajunnut, millaisia urpoja nuo mieheni vanhemmat oikeasti olivatkaan.
Vierailija kirjoitti:
Puolituttu kehuskeli oikein maireasti sillä, kuinka on elämässään edennyt "niin kuin kunnon ihmisen kuuluu", eli ensin ostettiin talo, mentiin naimisiin ja sitten vuoden päästä syntyi vauva.
Ihan kiva juttu, noinhan se monella muullakin menee, mutta kummallinen kehuskelun aihe silti.
Olisko sulla ollut sarkasmitutka epäkunnossa? Toihan on aika tyypillinen tapa kertoa elämästään, että ”on talo, farmariauto ja kultainen noutaja”; varsinkin, jos itsekin odotti jotain erityisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni mies on myyntipäällikkö, eli suomeksi sanottuna myyjä. Hänellä ei ole alaisia, eikä hän päälliköi yhtään mitään. Aina kun silti tulee puhetta töistä tai työelämästä ja joku mainitsee jotain tästä ystäväni miehestä, tämä ystävä välittömästi huomauttaa sen olevan PÄÄLLIKKÖ. Muita se lähinnä huvittaa.
Monet kaverini leuhkivat hienoilla asunnoilla, maastureilla ja lapsimäärällä eli normaalin ahdistavalla lapsiperhe-elämällä. Totuus näissä on se että velkaa on yli 300k, ikää vasta 28 ja velkavankeutta koko loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaverini kerran muka-vaatimattomasti totesi kuinka hänellä oli päällään sinä päivänä yli 400€ edestä vaatetta, ja vielä useampaan kertaan toisti tämän saman illan aikana. En yleensä herkästi tuomitse jotain sanomista leuhkimiseksi mutta tuosta oikein huokui sellainen.
Jaa. Mä oon joskus miettiny, että mulla saattaa olla kampetta yli 20ke:n arvosta päällä: sormukset 20ke, laukku 800ke, vaatteet 1000e. Hieman kyllä itekin hätkähdin. Oisin hyvä ryöstön kohde.
800 000 euron hintainen laukku?
Yksi tuttuni kehuskelee sillä, kun hän on niin paljon töissä, ettei koskaan ole vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ekana päivänä Starbucksissa/pisararadalla/Burger Kingissä tjsp. No wau, kyllä on mahtava saavutus :D
Onkohan nämä samat tyypit, jotka jonottaa teltoissaan kun joku uusi asia tulee myyntiin. En ole koskaan käsittänyt mitä hienoa on siinä, että saa ekojen joukossa jonkun tavaran minkä voi myöhemmin vain hakea jonottamatta. Jotain siinä täytyy olla, kun sen eteen uhrataan tunteja ja väristään kylmässä.
Entinen tuttavani kehuskeli poikaystävänsä kaverin isän rahoilla. Tai no, "rahoilla". Tällä poikaystävän kaverin isällä oli jopa volkswagen passat autona, se on kuulemma sellainen isojen pomojen auto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ekana päivänä Starbucksissa/pisararadalla/Burger Kingissä tjsp. No wau, kyllä on mahtava saavutus :D
Kyllä mäkin kehuskelisin jos olisin ollut pisararadalla. Kaverihan on aikamatkaaja!
"Meillä ei ole televisiota ja me luetaan vain kirjoja".
Silti jokainen tuon perheen jäsen katselee telkkariohjelmat tietsikaltaan, mutta pitää esittää olevansa jotain kultturellia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni mies on myyntipäällikkö, eli suomeksi sanottuna myyjä. Hänellä ei ole alaisia, eikä hän päälliköi yhtään mitään. Aina kun silti tulee puhetta töistä tai työelämästä ja joku mainitsee jotain tästä ystäväni miehestä, tämä ystävä välittömästi huomauttaa sen olevan PÄÄLLIKKÖ. Muita se lähinnä huvittaa.
Sama kuin toimitusJOHTAJA. Voi olla vaikka oman pöytälaatikkofirman tj ja leuhkia sillä.
Vierailija kirjoitti:
"sain koulussa kymppejä vaikka en koskaan lukenut kokeisiin tai tehnyt läksyjä"
"en lue koskaan kirjoja" (tämä on ehkä maailman noloin)
No tuo ylempi on riippuu toki kouluasteesta, mutta itse ainakin sain kiitettäviä ihan sillä että kuuntelin tunnilla ja kirjailin jotain muistiinpanoja. Ei niitä muistiinpanoja tarvinut koskaan lukea, mutta se kirjoittaminen auttoi painamaan mieleen.
Nyt kolmannella asteella täytyy vähän vaivautuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"sain koulussa kymppejä vaikka en koskaan lukenut kokeisiin tai tehnyt läksyjä"
"en lue koskaan kirjoja" (tämä on ehkä maailman noloin)
No tuo ylempi on riippuu toki kouluasteesta, mutta itse ainakin sain kiitettäviä ihan sillä että kuuntelin tunnilla ja kirjailin jotain muistiinpanoja. Ei niitä muistiinpanoja tarvinut koskaan lukea, mutta se kirjoittaminen auttoi painamaan mieleen.
Nyt kolmannella asteella täytyy vähän vaivautuakin.
Valmistuin ammattikorkeasta 240op tutkinnosta jokunen vuosi sitten ihan kohtalaisin arvosanoin.
Ihan valmistumisen loppusuoralla tuli eteen eka kerta elämässäni kun piti koulukirja lukea loppuun asti.
Siihen asti olin pärjännyt olemalla kuunteluoppilas.
Tosin, en tällä asialla leuhki, mutta moni ottaa sen leuhkintana jos asian toteaa ääneen..
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ystävä on aidosti sitä mieltä, että hänen työnsä ABC:lla on vaativaa ja että ihan kuka vain ei pysty samaan mihin hän töissään.
Joskus on ihan kielen päällä, että ihanko totta ruokien sulattaminen ja lämmittäminen on niin vaikeaa? Tai kassa - ja Veikkaus-koneen käyttö? Että kyllä nyt lastensuojelussa työskentelevä pikkusiskoni ihan kalpenee sinun ammattitaitosi rinnalla.
Olen akateeminen ja opiskelun ohessa tein vastaavia töitä kuin ABC:llä tehdään ja haluan kertoa, että siinä työssä voi oikeasti kusta monet hommat jos ei osaa/älyä/muista/ole tarkkana. Kassan saa hyvin sekaisin, veikkauksessa on todella paljon muistettavavaa ja keittiön puolella hygienia on tarkkaa. Monilla on sellainen käsitys, että nuo työt olisi jotenkin mielettömän helppoja ja vastuuta vaatimattomia, mutta se on harhaluulo. Voisitkohan ajatella, että työt on erilaisia, eri tavalla vaativia. Yksi sopii yhdelle ja toiselle ei ollenkaan. Mulle sopii tutkijan ura, mutta työ lastensuojelussa tai ABC:llä olisi painajaista, puhumattakaan hoitotyöstä. Kaikki kunnioitus heille, ketkä niitä osaa ja jaksaa tehdä.
No olen minäkin päivitellyt sitä, että teen liikaa töitä, mutta ei se mitään lesoilua ole ollut. Tyhmähän minä olen, kohta menee terveys tällä tahdilla. Alkoholistiperheessä kasvaneena ein sanominen ja itsestä huolta pitäminen on vaikeaa, kun automaattisesti arvottaa muiden tarpeet ja vaatimukset omiensa edelle. Aidosti kärsin tästä ja haluan päästä eroon, koko ajan opettelen enemmän ja enemmän sanomaan ei. Varmaan joku minunkin sanomiset on ottanu lesosmisena, vaikka ei tässä todellakaan ole mitään hienoa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä leveilyt ja elvistelyt tunnetaan Kehä Kolmosen ulkopuolellakin. Ei suomen kielestä synonyymit lopu.