Mies unohtaa käymämme keskustelut

Sinulla on itsekäs, pinnallinen ja hedonistinen narsisti puolisona. Perverssi lapsimies. Porsas. Jätä hänet, kuoley tuollaisen ihmisen irvikuvan kanssa.

Ja mieskö oikeasti kuuntelee keskustelujen aikana eikä vain teeskentele?

Vierailija kirjoitti:

Ja mieskö oikeasti kuuntelee keskustelujen aikana eikä vain teeskentele?

Ainakin sen kuvan minä saan. Hän vastaa kysymyksiin ja tekee ehdotuksia. Luulisi hänen silloin kuuntelevan. Ehkä hän vain unohtaa? En tosin ymmärrä miten se on mahdollista... Itse en voisi tällaista unohtaa.

AP

Kuuntelee, mutta välittää enemmän omasta nautinnostaan ja mielihyvästään kuin sinun pahasta olosta. Minulle tuollainen mies olisi jo käytöksensä puolesta sellainen turn off, että en todellakaan pystyisi edes tuohon 2-3 kertaan viikossa. Olet hänelle pelkkä esine, mielihyvän välikappale.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tässä voisi enää tehdä... Mieheni ei muista käymiämme isojakaan keskusteluja vaan ihmettelee asioita mistä on jo puhuttu. Itkin vasta miehelle sitä että olen masentunut ja täysin voimaton elämäni kanssa. Minulla on pari sairautta ja ne yhdistettynä käyttämään lääkitykseen on oloni surkea. Jaksan juuri ja juuri suoriutua työstäni ja arjesta, yritän myös parhaani mukaan hoitaa parisuhdetta. Iloa en saa kuitenkaan juuri mistään. Puhuimme miehen kanssa kuinka olen jumissa enkä näe mitään keinoa tilanteen parantamiseen. Hän vaikutti ymmärtävänsä ja lohdutti Nyt mies sitten ihmettelee minulle miksen innostu sängyssä erikoisempiin juttuihin. Pystyn juuri ja juuri psyykkaamaan itseni siihen fiilikseen että meillä on seksiä 2-3 kertaa viikossa, ja sanoin tästä miehelle keskustelun aikana. Ja tämä on hyvää seksiä, ei mitään lahnan panemista... Mutta tämä ei riitä miehelle. Pitäisi olla peppuhommia ja vaikka mitä muuta. Kysyin mieheltä eikö hän todellakaan muista kuinka vasta itkin hänelle elämäni surkeutta. Mies oli ihan ihmeissään. Sitten hän ihmetteli eikö asialle voi tehdä mitään. Eli ei muista ollenkaan kuinka itkin nimenomaan sitä ettei minulla ole enää mitään reittiä ulos tästä tilanteesta.

Tuntuu että mies näkee tilanteen vain omalta kannaltaan ja surkuttelee sitä ettei hän saa peppuseksiä ym. erikoisempia asioita sängyssä. Samaan aikaan minä olen sairas ja kuilun pohjalla ja yritän viimeisillä voimillani pitää miestä tyytyväisenä. Jos tilanne olisi toisinpäin olisin itse surullinen siitä että puolisoni voi huonosti enkä miettisi mistä ekstroista jään itse paitsi.

Minusta kuulostaa ennemminkin siltä, että miehesi ei osaa nähdä masennustasi ja uupumustasi. Hän voi myös ajatella seksielämän piristävän sinua, koska antaahan se hänellekin hyvän olon. Jos ei ole kokenut minkäänlaisia mielenterveyden ongelmia, voi olla todella haasteellista hahmottaa toisen tilannetta ja asettua toisen asemaan, koska masennus ei pääosin ole kovin looginen sairaus. Miehesi voi kokea omituisena, että et jaksa vaikket tavallaan joudukaan ponnistelemaan ulkopuolisen silmin. Toki sinulle on raskasta suoriutua arjen askareista, mutta miehesi ei tunnu käsittävän sitä todennäköisesti juuri siksi, ettei osaa samaistua siihen. Hän mitä luultavemmin muistaa keskustelunne edes jossain määrin, muttei ehkä voi käsittää millainen riippakivi tuo masennus sinulle on. Yksi keino siis on koettaa saada mies kirjaimellisesti ymmärtämään tilanteesi. Se ei auta, että hän keskustelun aikana esittää mielipiteitään, jos ei todellisuudessa osaa asettua asemaasi.

T. Mies

Toki voi myös olla mahdollista, että miehesi on itsekäs, mutta kannattaa ottaa selvää kuitenkin, ettei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja.

T. Samainen mies, kuin ylempänä

Hän sitten ilmeisesti todellakin kuuntelee sinua, mutta miettii kaiken siltä kannalta, miten se hänen elämäänsä vaikuttaa eikä ajattele tai osaa lainkaan ajatella sitä, miten hän voisi sinua tukea. Kuulostaa itsekeskeiseltä mieslapselta. Ehkä hän on lapsuudenperheessäänkin ollut se, jota paapotaan ja joka otetaan aina ensimmäisenä ja tärkeimpänä huomioon muiden mukautuessa? Silloin hän ei edes olisi tarkoituksella sika, vaan ei vaan olisi joutunut koskaan oppimaan muiden huomioonottamista.

Mitä ehdotuksia miehesi on sitten sanonut? Eikö mikään niistä ole ollut toteuttamiskelpoinen?

Tässä, tosin fiktiivisessä, tilanteessa ongelma taitaa olla ihan jokin muu kuin se, että mies ei muista. Hän ei vain välitä. Mutta joo, 0/5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mieskö oikeasti kuuntelee keskustelujen aikana eikä vain teeskentele?

Ainakin sen kuvan minä saan. Hän vastaa kysymyksiin ja tekee ehdotuksia. Luulisi hänen silloin kuuntelevan. Ehkä hän vain unohtaa? En tosin ymmärrä miten se on mahdollista... Itse en voisi tällaista unohtaa.

AP

Ei tuo vastailu yms kerro, että hän oikeasti kuuntelee. Mun mies on vähän samanlainen, ei mistään näin vakavasta onneksi, mutta saattaa käydä ihan kokonaisia keskusteluja ja antaa ideoita ja on sen jälkeen aivan hämmästynyt, että mistä sä tällaista keksit. Ei muista itse yhtään ehdottaneensa, että maalataan lastenhuoneen seinät vihreällä vaan oli vilpittömän hämmästynyt, että mistä sä näin kivan värin keksit. No sulta! Tuijottaa samalla telkkaria ja kuuntelee puolella korvalla ja keskustelun jälkeen unohtaa kaiken.

Nämä 0/5 vastaajat eivät nyt osu maaliin. Tunnistan itsestänikin samoja ominaisuuksia kuin ap:n miehessä. Masennus ei ole ulkopuoliselle mitenkään itsestäänselvästi tajuttava asia, jos siohen ei ole aiemmin törmännyt. Oma ex oli keskivaikeasti masentunut ja minä en sitten millään päässyt hänen päänsä sisälle, kun oli vaikeampia aikoja. Tuo seksillä piristäminen oli mullakin ajtuksena, mut eihän se toiminu ollenkaan, päinvastoin. Olis vaan pitänyt jutella ja jutella, mut ei se auttanu masennukseen, kun lääkityksestäkin oli päättänyt luopua ja mitään ulkopuplista apua ei suostunut vastaanottamaan.

Mies käyttää sulta salaa rauhoittavia lääkkeitä, ne voi poistaa lähimuistin lähes täysin!

Usko pois.

M42 kirjoitti:

Nämä 0/5 vastaajat eivät nyt osu maaliin. Tunnistan itsestänikin samoja ominaisuuksia kuin ap:n miehessä. Masennus ei ole ulkopuoliselle mitenkään itsestäänselvästi tajuttava asia, jos siohen ei ole aiemmin törmännyt. Oma ex oli keskivaikeasti masentunut ja minä en sitten millään päässyt hänen päänsä sisälle, kun oli vaikeampia aikoja. Tuo seksillä piristäminen oli mullakin ajtuksena, mut eihän se toiminu ollenkaan, päinvastoin. Olis vaan pitänyt jutella ja jutella, mut ei se auttanu masennukseen, kun lääkityksestäkin oli päättänyt luopua ja mitään ulkopuplista apua ei suostunut vastaanottamaan.

Ihanko oikeasti on miehiä, jotka kuvittelevat masentuneen vaimon piristyvän peppuseksiä vonkaamalla? No huhhuh. Masennuksen ihan perusoireita on kiinnostuksen menettäminen seksiin ylipäänsä, saati sitten semmoiseen, jossa ideana on vain miellyttää toista.

Ja tämä näkemys, että jutteleminen on turhaa, kun se ei poista masennusta. No ei tietenkään poista, mutta se voi saaa vaimon kestämään masennusta paremmin, kun hän tietää, ettei ole yksin. Olet ymmärtänyt puhumisen idean ihan väärin.

Olet hämmentävän epäempaattinen ihminen.

Mun mies on lievästi samanlainen välillä. Luulen sen vaan johtuvan siitä, että joinainen hetkinä omat tarpeensa ja toiveensa tuntuvat niin tärkeiltä. Esim kerran olin kapleana pahassa endometrioosivatsakrampissa ja kerroin siitä ja mies seurasi vierestä. Sitten hän ehdotti seksiä ja ihmettelin, että eikö hän juuri huomannut, miten kipeä olin. Hän vastasi, että ehkä se olisi mennyt ohi jo kai sitten sanoisin, jos ei käy. No teknisesti noin, vaikka kieltäytyminen onkin aina vähän vaikeampaa kuin että ei edes alettaisi vongata. Koin, että hän ei yhtään välittänyt voinnistani, kun itsellään teki mieli seksiä.

Ap:n mies vsrmaan vain haluaa seksiä ja vaikka tietää, että se ei ole hyvä hetki ehdottaa, vaimentaa omatuntonsa selittämällä itselleen haluavansa piristää ap:ta.

Jo pelkkä p-seksin ehdottaminen riittäis itselleni syyksi suhteen päättämiseen välittömästi.

En usko, että kyse olisi siitä, että miehesi täysin unohtaisi keskustelunne, vaan siitä, ettei vain näe yhteyttä seksielämänne ja masennuksesi välillä.

Sanoisin, että kyllä mies kuuntelee ja tietyssä mielessä muistaakin, mutta ei ymmärrä asioita siten kun toivot hänen ymmärtävän. Jos puhut vaikka masennuksestasi, niin mies ajattelee, että puhut vain masennuksesta eikä ymmärrä että tarkoitat puheillasi kaikkia elämän osa-alueita, siis sitä että masennus vaikuttaa kaikkeen. Hän näkee asian varmaan niin, että masennus on joku erillinen juttu, ja hän on ehdottanut siihen ratkaisujakin, ja olettaa, että asia on tavallaan ratkennut ja käsitelty, kun siitä on puhuttu ja hän on ehdotellut keinoja ja ratkaisuja. Hän ei varmaan ymmärrä, että oletat hänen ymmärtävän, että masennus vaikuttaa viikon päästä johonkin yksittäiseen seksikertaan. 

Se, joka ei ole koskaan sairastunut oikeaan masennukseen, ei yleensä ymmärrä masennusta. Ja vaikka ymmärtäisikin, niin masentuneen puolisona on todella raskasta elää, ja joskus sitä vaan toivoisi, että se masentunut puoliso olisi normaali ja ilman sitä masennusta, ja sitten tulee töksäyttäneeksi kommentteja, että odottaa normaalia olemista ja jaksamista siltä masentuneelta, koska sitä vain niin kovin toivoo, että se puoliso olisi normaali ja jaksavainen.

Tämän ketjun lukeminen saa minut kiitolliseksi siitä, että minulla on kotona aikuinen mies, joka kykenee asettumaan toisenkin asemaan. Eipä ole ihme, että niin monet liitot päättyvät eroon, kun ilmeisen suuri osa miehistä on täysin empatiakyvyttömiä eikä edes itse ymmärrä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Se, joka ei ole koskaan sairastunut oikeaan masennukseen, ei yleensä ymmärrä masennusta. Ja vaikka ymmärtäisikin, niin masentuneen puolisona on todella raskasta elää, ja joskus sitä vaan toivoisi, että se masentunut puoliso olisi normaali ja ilman sitä masennusta, ja sitten tulee töksäyttäneeksi kommentteja, että odottaa normaalia olemista ja jaksamista siltä masentuneelta, koska sitä vain niin kovin toivoo, että se puoliso olisi normaali ja jaksavainen.

Niin totta.

Nim. Mieheni, jolla on aika paljon fyysisiä sairauksia ja sitten hän sairastui burn outiin ja masennukseen