Muita joille masennuslääkkeet eivät tehoa? Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olen miettinyt ihan samaa. Vuosien mittaan kokeiltu SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet, moklobemidi, ketipinor, voxra (tällä hetkellä käytössä, mutta taidan lopettaa). Lyrica auttoi ahdistuneisuuteen, mutta jouduin lopettamaan sen silmäongelmien takia. Muistakin lääkkeistä seurasi vain paljon sivuvaikutuksia mutta ei hyötyjä. Suurin osa vain pahensi oloa vaikka käytin niitä sinnikkäästi viikkokaupalla jotta vaikutus alkaisi.

Nyt ajattelin josko lopettaisin tuon voxrankin ja koettaisin pärjätä ilman. En halua enää kokeilla mitään lääkkeitä. Ainoastaan opamox silloin tällöin pahimpiin oloihin. Kävin ostamassa arsenaalin vitamiineja: B-vitamiinia, D-vitamiinia, kalaöljyä ja rautalisän. Tuskinpa nuokaan merkittävästi oloon vaikuttavat, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Ulos myös yritettävä raahautua aina kun pystyy.

Tästä ei tainnut olla mitään apua, mutta ainakaan et ole yksin.

Millainen silmäongelma?

Ensimmäisenä huomasin näköni hieman sumentuneen, mutta pistin sen kuivien silmien ja piilareiden piikkiin. Sitten alkoi silmäkipu, oikeestaan koko kasvoja särki silmien ympäriltä. Lisäksi silmät tuntuivat jotenkin oudon turvonneilta, ihan kuin ne voisivat pullahtaa päästä. En käyttänyt yli viikkoon meikkiä, kun silmien koskeminen tuntui niin inhottavalta. Lopetin lyrican noin viikko sitten, mutta vieläkin näkö tuntuu oudon sumealta. Taitaa olla pakko käydä silmälääkärillä, jotta saisin varmuuden onko silmilleni tapahtunut jotain pysyvämpää vahinkoa.

Kaffepulla kirjoitti:

Mä en suoraan sanottuna usko, että masennuksesta voi parantua ajattelemalla.

Varmasti mielialojen hallintakeinoja voi vahvistaa, voi oppia elämään sen sairauden kanssa, voi oppia hyväksymään itsensä ihmisenä ym. eli nuo asiat ovat varmasti tukena sairauden kanssa, mutta mä en jaksa uskoa, että aivokemiat saa tuosta vaan kuntoon ajatuksen voimalla.

Ikävä kyllä oikeasti aukottomasti toimivaa, kaikille sopivaa lääkitystäkään ei ole vielä keksitty.

Mä taas en usko että masennus johtuu vain vinksahtaneesta aivokemiasta jonka voi lääkkeillä korjata. Masennukseen liittyy masennusta aiheuttavia ja ylläpitäviä ajatusmalleja,joita voi kyllä muuttaa. Tähänhän terapiassakin tähdätään. Aivothan muokkaantuvat jatkuvasti,luovat uusia hermoyhteyksiä. Jos noita haitallisia yhteyksiä ei käytä,ajan kuluessa ne hiipuvat ja korjaantuvat muilla,noin tiivistäen.

Vierailija kirjoitti:

Mikään lääke ei auta, jos kyse on traumoista ja menneisyyden asioista. Noissa auttaa vain se, että on  valmis muuttumaan ja näkemään menneisyyden uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään asioita. Jos olet jämähtänyt ajattelemaan samalla tavalla ja et suostu muutoksiin, niin mikään lääke tai hoito ei tule koskaan auttamaan. 

Tässä annetaan ymmärtää että muutos tuntisi pahalta. Kuka niin käskee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt kokeilussa neljäs masennuslääke kolmen vuoden sisään. Mikä on kun mikään ei tehoa? Jos tämäkään uusi lääke ei tehoa, en aio kokeilla enää yhtäkään lääkettä. Tämäkin lääke kolme kertaa kalliimpi kuin edellinen, vtuttaa maksaa pienituloisena kun ei muutenkaan ole varaa mihinkään, niin sitten vielä maksaa jostain mikä ei edes tehoa :( Myöskään terapia ei ole tehonnut. Haavani ovat niin syvällä etten usko että mikään voi auttaa tällaista ihmisrauniota enää.

Mitä sulle on tapahtunut? Traumat siis?

Koulukiusaaminen, kamala ja kylmä kasvatus, vanhempien avioero, täysin yksin jääminen, rakkauden puute, itseinho, toteutumattomat unelmat, onhan noita syitä vaikka muille jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olen miettinyt ihan samaa. Vuosien mittaan kokeiltu SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet, moklobemidi, ketipinor, voxra (tällä hetkellä käytössä, mutta taidan lopettaa). Lyrica auttoi ahdistuneisuuteen, mutta jouduin lopettamaan sen silmäongelmien takia. Muistakin lääkkeistä seurasi vain paljon sivuvaikutuksia mutta ei hyötyjä. Suurin osa vain pahensi oloa vaikka käytin niitä sinnikkäästi viikkokaupalla jotta vaikutus alkaisi.

Nyt ajattelin josko lopettaisin tuon voxrankin ja koettaisin pärjätä ilman. En halua enää kokeilla mitään lääkkeitä. Ainoastaan opamox silloin tällöin pahimpiin oloihin. Kävin ostamassa arsenaalin vitamiineja: B-vitamiinia, D-vitamiinia, kalaöljyä ja rautalisän. Tuskinpa nuokaan merkittävästi oloon vaikuttavat, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Ulos myös yritettävä raahautua aina kun pystyy.

Tästä ei tainnut olla mitään apua, mutta ainakaan et ole yksin.

Millainen silmäongelma?

Ensimmäisenä huomasin näköni hieman sumentuneen, mutta pistin sen kuivien silmien ja piilareiden piikkiin. Sitten alkoi silmäkipu, oikeestaan koko kasvoja särki silmien ympäriltä. Lisäksi silmät tuntuivat jotenkin oudon turvonneilta, ihan kuin ne voisivat pullahtaa päästä. En käyttänyt yli viikkoon meikkiä, kun silmien koskeminen tuntui niin inhottavalta. Lopetin lyrican noin viikko sitten, mutta vieläkin näkö tuntuu oudon sumealta. Taitaa olla pakko käydä silmälääkärillä, jotta saisin varmuuden onko silmilleni tapahtunut jotain pysyvämpää vahinkoa.

Kiitos vastauksesta. No huh, kuulostaa pelottavalta lääkkeitä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielessäni kaihertaa monesti hämmentyneisyyttä ja huolia aikaani lääkityksellä. Tekivätkö ne pitemmässä käytössä minulle harmia? En ole vieläkään palautunut lääkkeiden jälkeen täysin. Esimerkiksi seksuaalisuuden osalta.

Tosi mielelläni kuulisin lisää kokemuksia tästä. Nykyäänhän noita ssri-lääkkeitä kritisoidaan paljon juuri tästä.

Moni on kokenut, että ne auttavat aluksi, mutta mitä seurauksia pidempiaikaisella käytöllä on oikeasti?

Kun lääkitys ajetaan alas, meneekö vointi jopa huonommaksi, mitä se alun alkaen oli?

Mitä muutoksia pitkäaikainen käyttö aiheuttaa aivoissa?

Kun Mehiläisen johtava psykologi otti asian esiin, hänet irtisanottiin. Lääkefirmat eivät oikein siedä kritiikkiä...

Itselläkin on mm. tämä mitä ilmeisimmin pysyväksi jäävä seksuaalisen toimintakyvyn menetys. Aloitin psykiatristen lääkkeiden käytön vuonna 2013, käytin niitä yli kaksi vuotta ihan koko ajan. Yhdessä vaiheessa minut painostettiin aloittamaan uudestaan lääkitys, koska jouduin osastohoitoon. Minuun testattiin erilaisia lääkkeitä kuin johonkin koe-eläimeen. Joukossa oli mm. masennus -ja psykoosilääkkeitä. Seksuaalisuuteni ei ole palautunut normaaliksi, ja aikaa kaikkien lääkkeiden lopetuksesta on kulunut jo melkein kaksi vuotta. En saa orgasmia ollenkaan, seksi ei kiinnosta minua samalla tavalla kuin ennen enkä tunne ihastumisen/rakastumisen tunteita ollenkaan. Tunne-elämäni ja persoonani ovat varsin latteat. Pahinta tässä on se, että lääkkeitä käyttäessä menin henkisesti ja fyysisesti paljon huonompaan kuntoon, kuin mitä olin ennen niiden käyttöä. Eli ne eivät ainoastaan aiheuttaneet merkittäviä haittoja, vaan ne olivat myös täysin tehottomia.