Muita joille masennuslääkkeet eivät tehoa? Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet venlafaksiinia

Sama kuin Efexor? Minulla toimi tuo. Olin jo ollut pari vuotta eläkkeellä kun lääkäri ehdotti että vaihdetaan lääkitystä. Kokeiltu oli vuosien mittaan monia lääkkeitä mutta ei ne mitään auttaneet. Nyt olen käynyt jo vuosia töissä ja olo ilman lääkitystä on mainio.

Ikinä ei kannata luovuttaa vaikka olo olisi mitä.

Se ferritiini. Siitä puhutaan nyt paljon ja suurin osa ei ole siitä tiennytkään ennen.

Raudan vähyys aiheuttaa masennusta ja väsymystä, ja se ei auta mitään että hemoglobiini on ihan ok, vaan sen ferritiinin pitää olla lähempänä sataa että ihminen toimii (varsinkin nainen) kunnolla, hormonitoiminta jne.

Jotkut lääkärit sanoo että Suomessa 100 000 ihmistä syö turhaan masennuslääkkeitä kun kyse onkin raudanpuutteesta. Samoin kuulemma kilpirauhaslääkkeitä syö jopa 100 000 ihmistä turhaan, ja niitä lääkkeitähän yleensä syödään lopun ikää kun kerran aloitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Parantuminen lähtee masentuneesta itsestään, lääkkeet ja terapiat vaan auttavat siinä. Jos olet alun alkaen tuollainen "mikään ei auta" niin tuskin ne auttaakaan.

Vaikka oli vähän tökerösti muotoiltu,niin totta tämä on. Onko ap.lla käynyt mielessä,että lääkkeet voivat myös pahentaa tilaa joillakin ihmisillä? Etenkin jos sinulla on selkeät syyt masennukselle,kuten kirjoituksestasi ymmärsin. Loppujen lopuksi se työ, ajatusten muuttaminen,on tehtävä itse. Voihan olla että terapeutti ei ollut sopiva,terapiamuoto ei ollut hyvä ym.tai sitten et ollut sitoutunut ja valmis itse työskentelemään ja haastamaan ajatusketjujasi? Suosittelen mm. lempeää säännöllistä kävelyä(tai rivakkaakin joskus)luonnossa,enemmän kasviksia,marjoja,vitamiineja. Oletko kokeillut mitään self help-kirjallisuutta? Itse löysin mm.näistä avun.

Vierailija kirjoitti:

Mikään lääke ei auta, jos kyse on traumoista ja menneisyyden asioista. Noissa auttaa vain se, että on  valmis muuttumaan ja näkemään menneisyyden uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään asioita. Jos olet jämähtänyt ajattelemaan samalla tavalla ja et suostu muutoksiin, niin mikään lääke tai hoito ei tule koskaan auttamaan. 

Tämä on varmasti yksi totuus. Sen lisäksi on liuta muita. On esim. vallitsevat olot jotka on ristiriidassa tarpeiden kanssa, epävarma tulavaisuus, ylipäänsä koko maailma voi vain olla liikaa. Erilaiset herkistymiset ja yliherkkyydet, elimelliset sairaudet ja epätasapainotilat, geneettiset tekijät, ihmissuhteet ja niiden puute, ympäristö. Lista on pitkä, ja väitän että ei tiedetä paljoakaan koko sairaudesta ja sen vaikutusmekanismeista. Ovat sentään osanneet raottaa tutkimusta suoliston suunnalle. Aivot vieläkin iso mysteeri.

Itse olen täysin kyynistynyt länsimäisen lääketieteen tasoon, motiivit on muualla kuin siinä, että ihminen saa kokonaisvaltaista hoitoa ja ihminen kohdataan ilman, että se kategorisoidaan johonkin sokeaan masennuslokeroon. Ei sellaista lokeroa ole olemassakaan, se on lääketieteen kehittämä illuusio ja rahastusmenetelmä. Tästä syystä en viitsi lääkärille masennuksesta edes mainita, ainakaan Suomessa. Eihän täällä osata hoitaa muitakaan vakavia sairauksia kuten borrelioosi tai krooninen väsymysoireyhtymä. Nuorempana sain reseptit vähän joka sortin masennuspillereihin, uskalsin kokeilla vain miedoimpia, mutta vaikutus oli niissäkin päinvastainen. Reagoin ylipäänsä lääkkeisiin voimakkasti. Kehoni ei siedä niitä, mielestäni se on vain hyvä asia. Täytyy keksiä keinot muualta eli itsestä, ellei masennuksen taustalla ole puhtaasti elimellistä sairautta. Mutta sekin on varmaan mahdoton yksiselitteisenä todeta, sairaudet usein korreloi keskenään.

Uskon kuitenkin pitkälle että parantumisen avaimet voi olla itsellä. Ne pitää vain saada käyttöön.

Itse olen kitunut kauan. Ei oikeasti ole enää kysymys inhimillisestä elämästä.. Olen viimeisenä keinona alkanut tutustua meditaatioon, tämä alue kyllä kiinnostaa, ihmettelen miksi en ole aiemmin. Uskon että tietoisuutta voi muuttaa, ja ajan kanssa ikään kuin nousta oman mielen yläpuolelle. Katos, en olekaan ihan 100%kyynikko vielä. olen myös etsinyt energiaparantajan, mutta en ole vielä aloittanut hoitoja. Ruokavaliota pitäisi myös kyetä hiomaan paljon vielä, on ärtyneen suolen oireyhtymä. Olen kokeillut mäkikuismaakin, pahensi oloa. Minusta tuntuu että sairastan pohjimmiltaan jotain muuta kuin masennusta, on aina tuntunut. Kilpirauhasta ei ole tutkittu kuin pintapuolisesti (Suomessa ei osata/haluta ja yhden lääkkeen saantikin on erittäin ongelmallista koska se on kielletty) mulla on tyroksiini pienenä annoksena, mutta tod.näk. turhaan. Sain vinkin, että kokeilla litium orotaattia, tilasin sitä, mutta petyin siihenkin. Ferritiini on varmasti alhaalla ja se pitää kyllä mittauttaa, on ollut pitkään epäsäännöllisiä ja runsaita vuotoja. Olen ostanut nyt suusuihkemuodossa rautaa, sen näkee vasta myöhemmin onko mitään tehoa.

Jos sun kohdalla se johtuukin että sulla on joku fyysinen sairaus. Esim kilpirauhanen ja rauta-arvot pielessä. Aloita siitä.

VARASTORAUTA!!!! FERRITIINI!!!! ÄKKIÄ MITTAUTTAMAAN!!! t. varastorautahullu

Kirkasvalolamppua puoli tuntia joka aamu aloittaen syyskuussa ja lopettaen vasta joskus huhtikuussa. Vaikea uskoa, mutta tehoaa ihan oikeasti! Mutta sitä on jatkettava päivittäin vaikka olo paraneekin. Muuten on suo taas edessä.

Mulla sama, vaikea nousta tästä suosta, syönyt monia masennuslääkkeitä, lisäksi on psykoosilääkkeet käytössä. En saa mielihyvää mistään ja väsyttää enkä saa mitään tehtyäkään. 10v sairastanut olen. Kilpirauhaslääkkeet myös käytössä. Thyroxin.

Jos masennukseen annetut lääkkeet ja terapia eivät auta, niin olisiko mahdollista, että sinua ei vaivaa masennus, vaan jokin muu. Moni vaiva antaa masennustyyppisiä oireita. Ja jos vaiva on jotain muuta kuin masennusta, niin tietenkään masennuslääkkeet eivät sitä muuta vaivaa paranna.

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt kokeilussa neljäs masennuslääke kolmen vuoden sisään. Mikä on kun mikään ei tehoa? Jos tämäkään uusi lääke ei tehoa, en aio kokeilla enää yhtäkään lääkettä. Tämäkin lääke kolme kertaa kalliimpi kuin edellinen, vtuttaa maksaa pienituloisena kun ei muutenkaan ole varaa mihinkään, niin sitten vielä maksaa jostain mikä ei edes tehoa :( Myöskään terapia ei ole tehonnut. Haavani ovat niin syvällä etten usko että mikään voi auttaa tällaista ihmisrauniota enää.

Mulla ne pahensi asioita. Samoin kipulääkkeet esim. Lyrica. Terapiatkin lisäsi pahoinvointia, kun piti purkaa suojat haavojen päältä. Samalla meni nekin asiatmitkä oli hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jos masennukseen annetut lääkkeet ja terapia eivät auta, niin olisiko mahdollista, että sinua ei vaivaa masennus, vaan jokin muu. Moni vaiva antaa masennustyyppisiä oireita. Ja jos vaiva on jotain muuta kuin masennusta, niin tietenkään masennuslääkkeet eivät sitä muuta vaivaa paranna.

Luulen, että monella on asia juuri näin. Hoidetaan masennuksena jotain oireyhtymää, joka onkin tosiasiassa jonkin vielä havaitsemattoman sairauden oire. Tulee mieleen eräs nuori nainen, jota hoidettiin pitkään masennuspotilaana, kunnes havaittiin alkava MS-tauti...

Käytin masennuslääkkeitä useita vuosia. Saldo : seksuaalisia ongelmia, masennusta siitä huolimatta ja tunteiden leikkautumista. Kun aloitin ne, ne toimivat omasta mielestäni jo melkein ensimmäisistä pillereistä (oikeasti siinä pitäisi mennä viikkoja). Olen jälkikäteen miettinyt kuinka suuri osa toimimisesta oli plaseboa, ja myöskin silloin elämässäni kuviot muuttuivat positiivisempaan suuntaan samaan aikaan. Olen jälkikäteen miettinyt koko masennuslääkkeitä toimivatko ne edes?

Yritin useita kertoja lopettaa ne, mutta oloni aina kurjeni ihan jotenkin surkeaksi. Tällöin lääkäri aina ylipuhui minut aloittamaan ne uudelleen. Jälkikäteen olen miettinyt, että taisin olla niihin riippuvainen, koin aina etten pärjää ilman niitä ja minä vain tarvin masennuslääkityksen. Mikä masennuslääkkeissä toimi, oli että ne leikkasi aina kaikenlaiselta ahdistukselta terän pois miksi oli helpompi toimia, mutta toisaalta siinä sivussa leikkautui muitakin tunteita enkä kokenut esim. empatiaa toisia kohtaan samalla tavoin ja en kokenut poltetta asioihin samalla tavoin. Esimerkiksi terapian tunsin täysin hyödyttömäksi tämän takia, koska koin ettei ole mitään käsiteltävää.

Kun yritin alasajaa ne, tuli pahin masennusjakso koskaan elämässäni ja vieroitus oli yhtä helvettiä. Se mihin ne aloitin oli pientä. Alkoi myös krooniset uniongelmat ja ahdistuneisuutta. Tunsin kuin olisin ollut yhtäkkiä ihan outo itselleni enkä tuntenut enää kuka olin ilman lääkkeitä. Tunsin oloni sumuiseksi ja pääni ei toiminut. Olin ihan kriisissä ja mielialat heitteli.

Siihen kokeiltiin uudestaan masennuslääkkeitä joita lääkäri yhdisti koktailiin lääkkeitä eikä mitään toiminut ja välillä olo oli ihan sietämättömän puolella. Hän väitti ettei oloni liittynyt mitenkään siihen enää että olin ajanut alas vuosia käyttämäni lääkityksen pari kk myöhemmin. Tunsin kummallisia oireita kokoajan mitkä alkoi vieroituksen jälkeen ja paheni kokeillessa uusia lääkkeitä. En tuntenut oloani paremmaksi lääkärin vakuutteluista huolimatta. Kokeilussa meni myös antipsykootteja. Tällöin mukaan astui myös rauhoittavat, koska olin aivan hirveän ahdistunut. Lopulta tunsin oloni zombiksi, alasajoin lääkkeet ja nyt hoidan masennustani " luomusti." Otan vastaan tunteet, mitä ikinä tuleekin, mielummin kuin tunnen mitään tuollaista tai saan outoja oloja lääkkeistä.

Mitä kauemmin lääkkeiden alasajosta on aikaa, sen siedettävämpi olo. Olen päässyt synkimmästä jaksosta pois ja toimintakykyni on parantunut. Huolehdin terveydestäni ja liikun. Mielessäni kaihertaa monesti hämmentyneisyyttä ja huolia aikaani lääkityksellä. Tekivätkö ne pitemmässä käytössä minulle harmia? En ole vieläkään palautunut lääkkeiden jälkeen täysin. Esimerkiksi seksuaalisuuden osalta.

En ole kokemuksieni jälkeen suostunut kokeilemaan enää mitään lääkärin tarjoamia hoitoja terapiaa lukuunottamatta. Kieltäydyin mm. sähköhoidosta ja ketamiinihoidotkin tuntuisivat olevan vain tilapäinen laastari mielialan nostoon. Minusta tuntuu että moni hoito ei ratkaise oikeasti pitemmällä tähtäimellä asioita parempaan suuntaan ja näen niissä riskejä, mitä ennen en nähnyt negatiivisten kokemusteni takia.

Monella tavalla koen kumminkin asiat positiivisemmaksi nyt ja koen kasvaneeni ja ymmärtäväni itseäni paremmin. Toisaalta monesti koen menettäneeni jotain kun käytin niin pitkään lääkkeitä ja ties miten ne minuun vaikuttivatkaan.

up

Vierailija kirjoitti:

Mielessäni kaihertaa monesti hämmentyneisyyttä ja huolia aikaani lääkityksellä. Tekivätkö ne pitemmässä käytössä minulle harmia? En ole vieläkään palautunut lääkkeiden jälkeen täysin. Esimerkiksi seksuaalisuuden osalta.

Tosi mielelläni kuulisin lisää kokemuksia tästä. Nykyäänhän noita ssri-lääkkeitä kritisoidaan paljon juuri tästä.

Moni on kokenut, että ne auttavat aluksi, mutta mitä seurauksia pidempiaikaisella käytöllä on oikeasti?

Kun lääkitys ajetaan alas, meneekö vointi jopa huonommaksi, mitä se alun alkaen oli?

Mitä muutoksia pitkäaikainen käyttö aiheuttaa aivoissa?

Kun Mehiläisen johtava psykologi otti asian esiin, hänet irtisanottiin. Lääkefirmat eivät oikein siedä kritiikkiä...

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, olen miettinyt ihan samaa. Vuosien mittaan kokeiltu SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet, moklobemidi, ketipinor, voxra (tällä hetkellä käytössä, mutta taidan lopettaa). Lyrica auttoi ahdistuneisuuteen, mutta jouduin lopettamaan sen silmäongelmien takia. Muistakin lääkkeistä seurasi vain paljon sivuvaikutuksia mutta ei hyötyjä. Suurin osa vain pahensi oloa vaikka käytin niitä sinnikkäästi viikkokaupalla jotta vaikutus alkaisi.

Nyt ajattelin josko lopettaisin tuon voxrankin ja koettaisin pärjätä ilman. En halua enää kokeilla mitään lääkkeitä. Ainoastaan opamox silloin tällöin pahimpiin oloihin. Kävin ostamassa arsenaalin vitamiineja: B-vitamiinia, D-vitamiinia, kalaöljyä ja rautalisän. Tuskinpa nuokaan merkittävästi oloon vaikuttavat, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Ulos myös yritettävä raahautua aina kun pystyy.

Tästä ei tainnut olla mitään apua, mutta ainakaan et ole yksin.

Millainen silmäongelma?

Mun sukulaisella on masennuslääkkeiden lisäksi 3-4 kertaa päivässä rauhoittava lääke.

Vierailija kirjoitti:

Mulla nyt kokeilussa neljäs masennuslääke kolmen vuoden sisään. Mikä on kun mikään ei tehoa? Jos tämäkään uusi lääke ei tehoa, en aio kokeilla enää yhtäkään lääkettä. Tämäkin lääke kolme kertaa kalliimpi kuin edellinen, vtuttaa maksaa pienituloisena kun ei muutenkaan ole varaa mihinkään, niin sitten vielä maksaa jostain mikä ei edes tehoa :( Myöskään terapia ei ole tehonnut. Haavani ovat niin syvällä etten usko että mikään voi auttaa tällaista ihmisrauniota enää.

Mitä sulle on tapahtunut? Traumat siis?

Vierailija kirjoitti:

Mikään lääke ei auta, jos kyse on traumoista ja menneisyyden asioista. Noissa auttaa vain se, että on  valmis muuttumaan ja näkemään menneisyyden uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään asioita. Jos olet jämähtänyt ajattelemaan samalla tavalla ja et suostu muutoksiin, niin mikään lääke tai hoito ei tule koskaan auttamaan. 

Varmaan älykästä tekstiä peukutuksista päätellen, mutta tälläiselle kultaisessa häkissä elävälle täyttä jargonia. Mitä siinä enää voi tehdä konkreettisesti jos omat tietoiset keinot loppuvat vaikka motivaatiota on? Mennä tekemään benjihyppyjä tai jotain muuta täysin päätöntä? Jos jokin asia on jumissa tai lukossa, niin se on useimmiten alutajunnassa enkä tiedä voiko siitäkään ihmistä itseään syyttä että ei tiedosta tai löydä sitä palikkaa yrityksistä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta ei pääse eroon, jos ei päästä siitä irti. Oma asenne ratkaisee. Täytyy rohkeasti päättää alkaa elämään ns. "uutta elämää" ja miettiä mitkä asiat tuo mielihyvää ja tehdä niitä. Pois ajatuksista mun on pakko tai kaikki tekee näin. Oman elämän eläminen tuntuu paljon paremmalta. Se voi olla vaikeaa, mutta kannattaa kokeilla ja yllättyä. Lääkkeeillä et tee mitään.

Tämä. Olen kroonisesti uupunut, vaikka käyn töissä. Vaihdoin juuri alaa ja on pakko jaksaa taloudellisen tilanteen takia. Alan valinta väärä, erittäin stressaavaa. Kotiasiat huonosti lasten osalta. Enkä varmaan elämän ilottoman lapsiani paljon auta..

Pakko vaan tehdä vastapainoksi jotain mielihyvää tuottavia asioita.

Mä en suoraan sanottuna usko, että masennuksesta voi parantua ajattelemalla.

Varmasti mielialojen hallintakeinoja voi vahvistaa, voi oppia elämään sen sairauden kanssa, voi oppia hyväksymään itsensä ihmisenä ym. eli nuo asiat ovat varmasti tukena sairauden kanssa, mutta mä en jaksa uskoa, että aivokemiat saa tuosta vaan kuntoon ajatuksen voimalla.

Ikävä kyllä oikeasti aukottomasti toimivaa, kaikille sopivaa lääkitystäkään ei ole vielä keksitty.