Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuttu henkilö, jota et tervehdi ja miksi?
24.09.2018 |
Tarkoitan sanalla tuttu siis ihan ketä tahansa edes jollakin tavalla tuttua, eli esimerkiksi, että olisit joskus ollut aktiivisesti hänen kanssaan tekemisissä, mutta et ole enää ettekä koskaan ole kuitenkaan olleet mitään läheisiä. Esimerkiksi vaikka opettaja ja oppilas.
Kommentit (29)
Jos toinen ei ole tervehtinyt takaisin tai on muuten käyttäytynyt epäkunnioittavasti, jos en ole varma haluaako toinen tervehtiä vai yrittääkö ohittaa "huomaamatta". Yleensä pyrin tervehtimään kaikkia vähintään normaalisti ja/tai iloisesti. Yksi ihminen puhui runsaasti pahaa selkäni takana, ja häntä en halunnut enää sen jälkeen tervehtiä koska halusin osoittaa etten halua olla tekemisissä tuollaisten selkäänpuukottajien kanssa. Nainen ei koskaan tainnut tajuta mistä tämä johtui, ei nähnyt tehneensä mitään väärää. Kyse oli blogikirjoituksestaan jossa haukkui minut ja ystäväni. Ei näemmä ymmärtänyt että joku saattaisi lukea blogia jota myös jakoi muualla somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin miestä, jonka sosiaaliset taidot ovat kauniisti sanottuna vähäiset ja joka ei tunnu tunnistavan toisten ihmisten rajoja lainkaan. Tervehtimisen hän ottaa kutsuna liimautua seuraan, saattaa vastaan pyöräillessään pyöräyttää uukkarin ja lähteä ajamaan perään jotain huudellen ja muutenkin seuraa ja höpöttää joko täysin jonnenjoutavaa hyvää päivää kirvesvartta -jorinoita tai sitten maalailee jotain salaliittoteorioita. Kun häntä ei oma-aloitteisesti tervehdi, saa normaalisti olla rauhassa. Isäni, joka normaalisti pitää kaikista ja tulee juttuun kaikkien kanssa, on törmännyt kyseiseen mieheen pari kertaa ja kuvaili tätä sanalla "rasittava". Minusta tuo kertoo jo aika paljon kyseisestä naapurista.
Lähellä asuva koiranomistaja, johon törmään aina lenkillä. Aiemmin juttelin hänen kanssaan usein hänen tullessaan vastaan, mutta hänellä riitti sitä juttua kerta kerralta enemmän, ja puhetulvaa ei saanut millään poikki, vaikka kuinka monta kertaa olisi puhunut kovaan ääneen päälle ja ilmoittanut, että täytyy jatkaa matkaa. Vielä kun lopulta lähdin hivuttautumaan poispäin, juttua piisasi, tämä henkilö tuli jonkin matkaa perässäkin, vaikka olisi ollut menossa toiseen suuntaan, ja kailotti vielä monen kymmenen metrin päässä ollessanikin perääni aina vain kovemmalla äänellä. Alkoi ahdistaa kun lenkit venyivät tuon takia aina, ja aloin vain tervehtiä vauhdissa ohi mennessäni. Sekin aiheutti kuitenkin aina sen armottoman peräänkailotuksen, joten nykyään teeskentelen, etten tunne koko tyyppiä ja katselen toiseen suuntaan kiirehtiessäni ohi.
Naapurin juoruämmän kierrän kaukaa, jos hän on suustaan kiinni. Silloin hän ei huomaa, kun ohitan hänet hissukseen kauempaa.
Lapseni koulussa olevan syrjijän ja kiusaajan äitiä, jonka mielestä muut lapset vain keksivät omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha koulukaveri. Oltiin samalla luokalla vuosi ja tultiin hyvin juttuun. Puoli vuotta myöhemmin kun koulu loppu, hän muutti samaan taloon kanssani. Monesti morjestin pihalla ja ei mitään, hän vain tuijottaa takasin. Kerran kun olin tulossa hissistä pois, hän oli oven takana ja tietenkin tervehdin, kun oltiin melkein naamat vastakkain. Ja ei mitään, tuijottaa vain. Sitten meni hermot, kun mitään en ole hänelle tehnyt (päinvastoin) ja sanoin kovaan ääneen että "No vittu terve, kai sitä voi edes jotain käytöstapoja olla helvetti" ja hän vain painui hissiin.
En ymmärrä mikä hänelle on tullut, koska koulussa kaikki oli hyvin ja kyllä hänelle apu ja ilmaiset kahvit kelpasi kun tarjosin, kun hänellä ei ollut muka rahaa mukana.
Enää en tervehdi, pitäköön tunkkinsa
Vierailija kirjoitti:
Vanha koulukaveri. Oltiin samalla luokalla vuosi ja tultiin hyvin juttuun. Puoli vuotta myöhemmin kun koulu loppu, hän muutti samaan taloon kanssani. Monesti morjestin pihalla ja ei mitään, hän vain tuijottaa takasin. Kerran kun olin tulossa hissistä pois, hän oli oven takana ja tietenkin tervehdin, kun oltiin melkein naamat vastakkain. Ja ei mitään, tuijottaa vain. Sitten meni hermot, kun mitään en ole hänelle tehnyt (päinvastoin) ja sanoin kovaan ääneen että "No vittu terve, kai sitä voi edes jotain käytöstapoja olla helvetti" ja hän vain painui hissiin.
En ymmärrä mikä hänelle on tullut, koska koulussa kaikki oli hyvin ja kyllä hänelle apu ja ilmaiset kahvit kelpasi kun tarjosin, kun hänellä ei ollut muka rahaa mukana.
Enää en tervehdi, pitäköön tunkkinsa
Kasvosokeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, mulla on näitä, eri syistä, vaikka kuinka paljon! Välttelen moikkaamista monesti myös oman fiiliksen mukaan, eli jos olen allapäin, jotain ikävää on sattunut, tai väsyttää, niin kuljen katsellen kengänkärkiäni tai tutun huomatessani esim. kaupassa, tutkin yli-innokkaasti jotain hyllyä, tai käännyn seuraavasta välistä poispäin ettei tarvitse moikata tai rupatella, jos ei tunnu sillä hetkellä kivalta sellainen. Sitten kun/jos joku silti yhyttää, ja aloittaa jutustelun " niin sitä ei olla huomaavinaankaan, vaan nokkapystyssä kävellään menemään, hehheh!" niin vastaan että joo, olen tämmöinen hajamielinen ja keskityn niin kovasti ostoslistaani ettei mitään unohdu, että en mitään muuta huomaakaan! (hehhetihee!!).
Muita syitä olla moikkaamatta tuttuja ihmisiä jotka joskus olen tuntenut. Stalkkeri, joka ajelee autolla asuntoni ohi. Vaihtoi pari vuotta sitten onneksi autonsa, niin voin huoletta esittää etten häntä koskaan liikenteessä huomaa. Ex-tapailtu mies, joka "unohti" kertoa että vaimo on synnärillä justiinsa(tästä jo 7 vuotta aikaa, mutta en ole koskaan huomaavani häntä, vaikka olisimme kuinka lähekkäin ja pitkän aikaa jossain samassa paikassa, niin katseeni pyyhkii ohitseen). Yhden talon KAIKKI ex-naapurit. Tekivät elämästäni vaikeaa kun asuin samassa talossa.
Ja niin edelleen.
Tervehdin kaikkia kotikadulla vastaan tulevia.
Muualla en juuri tervehdi oma-aloitteisesti, sillä en usein erota tuttua tuntemattomasta.
t. kasvosokea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä naapuriani tervehdin muutaman vuoden ajan, mutta kun en saanut mitään vastausta lopetin tervehdykset. Hän on tervehtinyt minua yhden kerran n. 20 vuoden aikana, ilmeisesti vahingossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha koulukaveri. Oltiin samalla luokalla vuosi ja tultiin hyvin juttuun. Puoli vuotta myöhemmin kun koulu loppu, hän muutti samaan taloon kanssani. Monesti morjestin pihalla ja ei mitään, hän vain tuijottaa takasin. Kerran kun olin tulossa hissistä pois, hän oli oven takana ja tietenkin tervehdin, kun oltiin melkein naamat vastakkain. Ja ei mitään, tuijottaa vain. Sitten meni hermot, kun mitään en ole hänelle tehnyt (päinvastoin) ja sanoin kovaan ääneen että "No vittu terve, kai sitä voi edes jotain käytöstapoja olla helvetti" ja hän vain painui hissiin.
En ymmärrä mikä hänelle on tullut, koska koulussa kaikki oli hyvin ja kyllä hänelle apu ja ilmaiset kahvit kelpasi kun tarjosin, kun hänellä ei ollut muka rahaa mukana.
Enää en tervehdi, pitäköön tunkkinsa
Kasvosokeus?
No kai sitä silti voisi naapurin tervehdykseen vastata. Tai siis sitä suuremmalla syyllä kannattaisi vastailla tervehdyksiin, jos tietää että tervehtijä saattaa olla tuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirulliset ja pahantahtoiset ihmiset jäävät vaille tervehdystäni. Nämä kyllä erottuvat käytöksellään.
En ole heitä kohtaan vihainen, yksinkertaisesti en vain noteeraa mitenkään heidän olemassa oloaan, ovat ilmaa mulle. Tehokas keino muuten ärsyttää heitä tämä huomiotta jättäminen.
Ja sekös tuntuu heitä harmittavan. Ihmiset ovat siitä hassuja että jokaiselle olisi tärkeää tulla huomatuksi.
ulkomailla ventovieraat tervehtivät usein kadulla, lenkkipolulla yms. tullessaan vastaan. Suomessa olen huomannut, että esim. 20 vuotta naapurissa asunut ei tervehdi, ei edes vaikka häntä tervehtisi. Tai 10 vuotta samassa työpaikassa oleva ei tervehdi. Johtuu todennäköisesti huonosta kotikasvatuksesta tai suomalaisten metsäläisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tervehdi rajanaapureitani, koska ovat kusipäitä. Muuten vastaan kyllä tuntemattomienkin tervehdykseen.
Millainen? Mitä tarkoitat? Että onko ikävä, paha vai/tai hyvä, kaunis?
Ihmeen monella kaikki rajanaapurit on kusipäitä? Vaikka muuttaisi kuinka monta kertaa.
Minulla on huono kasvomuisti, joten harvemmin tervehdin ketään oma-aloitteisesti. Vastaan kyllä aina tervehdyksiin, vaikka en sillä hetkellä saisikaan päähäni, mistä tunnen kyseisen ihmisen. Yleensä kyllä tunnistan minua ensin tervehtivän äänestä, sillä huonoa kasvomuistiani kompensoivat onneksi erinomainen ääni- ja nimimuisti.
Kasvosokeus. Suurimman osan ajasta en edes muista tervehtiä takaisin, koska ainoa mikä päähän mahtuu on "Kuka toi on?". Ehtii kävellä ohi ennen kuin muistaa että pitäis vastata.
Parhaimmillaan en kouluaikana tunnistanut ihmisiä joiden kanssa olin ollut vuosia samalla luokalla. Että ei, ei välttämättä ole kyse käytöstapojen puutteesta. Eikä sitä kannata olettaa - on epäkohteliasta olettaa pahinta, kun hyviäkin selityksiä on.
Tätä mäkin olen ihmetellyt. Ei vain mene millään sen piikkiin, että heitä kaikkia vaivaisi jokin kasvosokeus tai etteivät vain muistaisi mua. Ihmeellisesti itse kyllä muistan heidät, vaikka olisi kulunut vuosia ja heidän tyylinsä olisi täysin muuttunut. Kyse siis lähinnä vanhoista koulu- tai työkavereista. Onpahan joitain, joita olen jälkikäteen nähnyt usein ja olen sitten tervehtinyt. Aluksi saattavat tetvehtiä takaisin, mutta jonkin ajan päästä yrittävät olla kuin eivät huomaisikaan ja siitä sitten lopulta päädyn johtopäätökseen, että ehkä en sitten enää tervehdi heitä. Välillä törmäämme edelleen jossain ja sitten siinä vähän kiusallisina ollaan kuin ei muka tunnettaisi toisiamme. Helpompaa olisi minusta ihan vain moikata toista ohimennen kuin tuolla tavalla katsella pitkin seiniä leikkien ettei tiedä toista Siis oikeasti? Miksei voi vain sanoa moi tai vaikka vähän nyökkästä, kun näkee jonkun tutun? En mä jää mitään jutustelemaan. Kunhan tervehdin, että kyllä, muistan sinut, olet olemassa. Kukaan ei ole sitoutunut mihinkään, kyse on vain kohteliaisuudesta. Mun mielessä ihmisestä ei jää kovin hyvää kuvaa, jos ei edes kykene toista tervehtimään.
Täydellistä vastakohtaani.