montako minuuttia ponnistit ja miltä se tuntui?

Vierailija:

haluaisin jotenkin varautua siihen (olen suunnitellut etten ota epiduraalia lainkaan).

kai olet tietoinen synnytyksen eri vaiheista? Ponnistusvaiheessa ei enää epiduraalia anneta/lisätä, se annetaan avautumisvaiheessa.

kun henki tahtoi loppua ja vielä ois pitänyt jaksaa ponnistaa. Oli vähän sellainen happi loppuu ja pierettää olotila;-DDD



Mutta varsinaisesti kipeänä en ponnistusvaihetta pitänyt, oli niin hyvin epiduraalit päällä;-)

Tuntui mukavalta verrattuna avautumisvaiheen kipuihin.

eli en halua tietää koko synnytyksen kestoa vaikka jotkut sen tänne ovat laittaneetkin (eikä siinä mitään, ihan kiva).



mikäli olen ymmärtänyt oikein, tuntuu avautumisvaihe pahemmalta kuin itse ponnistaminen. olin kyllä kuvitellut IHAN päinvastaista!

tunteja. Surkea kätilö haki anestesialääkärin paikalle liian myöhään. Ei tullut apuja epiduraalista ja supistukset olivat yhtä h...ä, ilman taukoa. Oksitosiinikäynnistyksen vuoksi ilmeisesti. Ponnistusvaihe päättyi ihanaan kivun häviämiseen, enkä saanut montaakaan tikkiä. Tikkien ompelu ei muuten tuntunut missään.

Epiduraalin vaikutus oli lakannut, joten koski!!!



Ja mulla tunne oli kans sellainen, että joku kävi kurkkaamassa ja lumpsahti takaisin.



Iso vauva oli mullakin (4100g) ja kätilö sanoi, että yhtään isompi ei olisi mahtunut tulemaan. Lapsemme sai käteen hermovaurion.

Ja minulla tuli verkkokalvoon reikiä, niin rajusti ponnistin.



Että seuraava lapsi syntyy sektiolla (silmälääkärin määräyksestä).

Mutta, luultavasti elämäsi kivuliain kokemus. Tämä kipu on vaan positiivista kipua. Sen avulla vauva syntyy.

Meinasin pyörtyä kun sattui ja vielä oli 30 asteen helle. Tuntui että henki lähtee.

Lääkäri tuli, laitettiin imukuppi (ei ollut kauheeta) ja vauveli tuli heti parilla ponnistuksella.

Kipu, polte, tuntui pahasti alaselässä.



Tokassa odottelin sitten milloin se pahin tuska alkaa... epiduraalia en tässä nopeassa synnytyksessä saanut/halunnut. Ponnistusvaiheessa ei ollut mitään kivunlievitystä, paitsi vaihdoin sängyltä jakkaralle, se auttoi tosi paljon. Väärä ponnistusasentokin voi näköjään lisätä kipua.

No, tämä ponnistus kesti 4min eikä varsinaisesti sattunut. Kun sain luvan ponnistaa, ei tuntunut enää supistuskipua.



Mutta sitä ponnistuslupaa odotellessa, polttavat krampit olisi kuvaavin mun supistusten kohdalla..

Kuitenkin ne on tietty kaikilla erilaisia, olihan mullakin kahdessa synnytyksessä kipu ihan erilaista molemmilla kerroilla.

Hei,



Jos minua tällä tarkoitit niin ponnistusvaiheeni nimenomaan kesti 3H 11 MIN. Koko synnytys aika paljon pidempään!



Ja avautumisvaihe oli todellakin se kaikkein kivuliain!

kuin pakottava tarve ulostaa (ei voi muuten kuvata synnyttämättömälle)



ei kipua



avautumisvaihe on se hankalin ja nykyisin siihen on hyvät kivunlivityskeinot ei huolta siitäkään



ja ponnistus kesti max 1 minuutin kaikissa kolmessa synnytyksessä

Ponnistus vaihe oli 9min



Sattuhan se mutta en keskittynyt kipuun vaan hemmetilliseen ponnistamiseen ja nopsaahan se tulikin.



Esikoinen syntyi sectiolla ja tämä toinen vasta normaalilla synnytyksellä.

meni suhteellisen rivakasti, vaikka puudutusta ei ollut, kun synnytys eteni niin nopeasti, että epiduraalia ei ehditty antaa ja ilokaasumaski takavarikoitiin, kun en osannut käyttää sitä ;)



Mä itsekin mietin ennen synnytystä, että miltä se tuntuu, mutta ei sitä voi kuvitella ennen kuin sen kokee. Supistukset tuntuu nimensä mukaisesti siltä, että koko vatsa kutistuu " ruttuun" , rentoutuu ja supistuu taas. Ponnistusvaihe oli tuskallinen, mutta onneksi nopea. Se tuntuu siltä, että repeää kahtia ja se on jotenkin uskomatonta, että ei kuitenkaan repeä, vaan vauva mulskahtaa ulos ;) Mä pelkäsin epparin leikkaamista, mutta se oli tuskista pienin - en edes tuntenut, kun väliliha napsaistiin poikki ;)



Synnytystä ja kipua ja ponnistusvaihetta ei kannata pelätä, koska siihen ei voi varautua, oikeasti. Jokainen kokee synnytyksen eri tavalla, mutta harvalle mitään kammoa jää - sanotaan näin, että se on varmasti elämäni kivuliain, mutta samalla elämäni mahtavin tapahtuma!



Tsemppiä koitokseen, kaikki sujuu varmasti hyvin!

miten voi vatsalihasten supistuminen tuottaa tuskaa?



- ap -

ekalla 5 min ja tokalla 1 min. Ei puudutuksia kummassakaan, eikä välilihan leikkausta. Ponnistus vain " kiristi" , ilman kipuja alapäätä (ei repeytymiä).

Supistuksia avautumisvaiheessa vain muutama pitkä kestoinen ja ne olivat niin sanotusti kovan menkkakivun tuntuisia.

Toki se pään ulostulo tuntui kuin alapää halkeaisi ja huusin vissiin, että eikö se jo tuu ja tuleeko se jo vai ei yms. Se tuntuu kuin tulis meloni peräreiästä. Tuossa vaiheessa kipu ei mee pois ku se on sitä venymistä ja supistukset tulee ihan parin sekunnin välein. Mutta kun saa ponnistaa, ni tiesin,että se loppuu " pian" . Siihen asti kun pääsee, ni senkun työntää kuin ois jättiläispaskaa tekemässä, se on jo loppuhuipennus koko siihen karmeuteen.

En minäkään ymmärtänyt, miten voi joku suonenveto olla muka niin kipeä, että pitää irvistää. Kunnes tässä toisessa raskaudessa aloin saamaan niitä, ja kyllä tosiaan olivat niin kipeitä, että mieskin heräsi yöllä, kun itkin tuskaani. Samalla tavalla voi se kohdun supistuminen kummasti olla kipeämpi juttu kuin ensin luulisi. Mutta kuten moneen kertaan sanottua, niin siihen saa kyllä kivunlievitystä, joten ei niissä kivuissa tarvi liikoja kärvistellä.

ja niin totta, siltähän se tuntuu! Mulla ponnistuvaihe kesti 43min. Muutamia viimeisiä minuutteja lukuunottamatta suhteellisen helposti meni. Viimeinen rutistus oli aika hurja mutta selvittiin...Kokonaisuudessaan synnytys ja lapsen syntymä elämäni mahtavin kokemus!

Tokasta ponnistin kerran.

Sattuuhan se mutta mielestäni erilaista kun supistuskipu. Ja siinä vaiheessa saa itse vaikuttaa.

Ekaa saadessa kivuliainta oli, kun piti odottaa, että saa ruveta ponnistamaan. Tai en tiedä oliko osa kiputuntemuksesta sitä, ettei oikein tiennyt mitä nyt tapahtuu. Paineen tunne oli ihan älytön ja siinä sitten piti vain odottaa. Ja tuntui, että kohta jotain kyllä repeää. Mutta itse ponnistaminen ei sitten sattunutkaan.

Tokaa saadessa ponnistusvaihe ei sattunut ollenkaan, kun eppari vielä vaikutti. Hihittelin vain ja ponnistin muutaman kerran. Voiko sitä nyt sitten edes synnytykseksi kutsua;-)