Oudoin asia, jonka perusteella mies on luullut että olet kiinnostunut hänestä?

Itse en ainakaan lähesty naisia tai tee mitään aloitteita siihen suuntaakaan, jos ei voi olla 100% varma asiasta. Niin suuri riski tulkita väärin.

Laitoin töihin aina kireät persefarkut, kun näin että ollaan samassa työvuorossa.

Etenkin kun oltiin naapuriosastoilla yövuoroissa.

- 3-vuorotyötä sosiaalialalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollut asiakaspalvelutyössä ystävällinen,hymyillyt,katsonut silmiin..ihan niinkuin kaikkia asiakkaita kohtaan, niin jotkut luulevat sitten vähän liikoja.

Toinen asia se, että olen vältellyt pariakin yli-innokasta miestä jotka ovat olleet sellaisia että ei voisi vähempää kiinnostaa. En ole ollut yhteydessä ja vältellyt kohtaamasta, niin nämä ovat tulkinneet niin että esitän vaikeasti tavoiteltavaa ja innostuneet lisää.

Joo toi välttely on yllättävän tehokas "iskutekniikka"... toinen on ns luusereille ystävällisyys, kun ovat tottuneet tylyyn käytökseen naisilta, niin perusystävällisyys tulkitaan flirttailuksi..

Ihan samalla lailla kyllä naiset menee sekaisin pelkästä katseesta tai ystävällisyydestä. Näkee, että moni lähtisi puskaan panemaan kun vain ehdottaisit. Some-aikana ihmiset ovat kaikkein yksinäisimpiä.

Puskaan panemaan? Eikö sulla oikein seiso, vai miksei tuollainen miehinen unelmien täyttymys houkutellut kysäisemään?

Facebookissa jos on peukuttanut niin on aiheuttanut 'ylimääräisiä' messenger-viestejä. Samoin jos on kohteliaisuuttaan vastannut ihan yleismaailmallisesti jonkun meseviestiin niin se on tulkittu kiinnostukseksi. Tai sitten minä tulkitsen itse nuo väärin eli että ylimääräiset jatkuvat meseviestit ovat osoitus kiinnostuksesta? 

Lisää!

Kaupan kassana heilautin kättäni asiakkaalle hyvästiksi.

Olen päällikköasemassa teollisuudessa töissä olevan tavallisen nätti nainen. Olen ystävällinen kaikille työkavereille riippumatta sukupuolesta tai asemasta töissä. Yksi työntekijätason naimisissa oleva mies, joka ulkoisesti muistuttaa isä Brownia, päätteli että ystävällisyyteni on merkki elämää suuremmasta rakkaustarinasta. Ystävällisten, mutta selkeiden pakkien jälkeen, tyyppi jaksoi yrittää vuosikausia. Hän kaivoi netistä kaiken minusta löytämäni datan kouluaikaisen kirjoituskilpailun voitosta isäni muistokirjoitukseen, joita hän kommentoi ja veti johtopäätöksiä miten samanlaisia ja juuri toisillemme tarkoitettuja olemme. Nyt on ollut muutama kuukausi taas hiljaiseloa ja toivon hänen vihdoin uskoneen, että en todellakaan ole kiinnostunut.

Mies lauloi kauniisti keskellä päivää vastaan kävellessään ja se hymyilytti. Mies uskoi että minä (lesbo) olin päätä pahkaa rakastunut.

Näin miehenä on pakko kommentoida, että katseet on syytä pitää lattiassa. Baarissa jos katsoo nanosekunnin liian pitkään, niin joko halutaan enemmän tai ilmoitetaan, ettei nyt kiinnosta. Älä siis katso - se aiheuttaa vain väärinkäsityksiä suuntaan tai toiseen.

Jos puhun naiselle - on se daamin mielestä aina iskumielessä tehtyä. Aina. Jos selviää, ettei ole niin tulee loukkaantuminen. 

Parempi vaan, että jaetaan maa muurilla, miehet toiselle puolen ja naiset toiselle, niin kukaan ei pahoita mieltään.

Itsellä tuli miehenä vastaan käänteinen mutta vähän traagisempi tapaus. Opiskeluaikoina pidin lautapeli-/leffa-/muu virikeklubia koulupäivien jälkeen, klubi menestyi ihan jees, välillä meinasi tila loppua kesken etenkin saunailtoina. Yksi iltamiin osallistuvista tytöistä yritti jatkuvasti saada minua kiinni sosiaalisessa mediassa ja kysyä koska seuraavaa kertaa tulee ja että pitäisikö kaveriporukka myös toisinakin päivinä ottaa kasaan tekemään jotain.

Tulkitsin sen aluksi ihastumisena kun ei kukaan muu klubilainen niin hanakasti halunnut olla kanssani yhteydessä. Selvisi että se oli pikemminkin avunhuuto, tyttöparka oli viillellyt reitensä aivan kalanruodoille. Siinä kun suht lähellä asuin ja tuli viestiä että nyt tuli viilleltyä niin päästi sisään, sai sitoa haavoja ja odottaa ambulanssia sitten.

Oltiin kerran porukalla baarissa. Paikalla oli mm. siskoni poikaystävän kaveri, jonka tiesin entuudestaan nimeltä ja ulkonäöltä. En muista, että ikinä olisin kuitenkaan edes puheissa ollut hänen kanssaan, eikä koko sälli kyllä kiinnostanutkaan pätkän vertaa. Illan mittaan satuimme sitten jäämään pariksi minuutiksi kahden isoon pöytään, kun muut olivat baaritiskillä tai vessassa ja kuka missäkin. Silloin hän loihe lausumaan minulle ensimmäiset sanansa sinä iltana ja ilmoitti, että valitettavasti hän on kihloissa, joten mitään ei voi tapahtua. Kyllä siinä leuka putosi lattiiaan, kun en ollut mielestäni todellakaan antanut mitään vinkkiä siitä, että voisin olla kiinnostunut hänestä.

Joillakuilla miehillä on kyllä tuota pokkaa ja itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassana heilautin kättäni asiakkaalle hyvästiksi.

Miten tarina jatkui?

Kohtelin häntä kuin ihmistä jolla on jonkinlainen ihmisarvo, eli en potkinut ja sylkenyt päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein työtäni eli olin ystävällinen, hymyilin ja katsoin silmiin puhuessani. Kaupan kassalla jo aikoinaan ja myöhemmin pankissa. Vähän noloa ja hämmentävää, kun keski-ikäiset miehet kiikuttaa rakkauskirjeitä ja pyytää soittaan. Hämmentävää koska en todellakaan yrittänyt flirttailla.

Tämä. Pitäisi vaan olla tyly.

Juu. Paitsi että sitten saat kuulla jatkuvasti

"Hei mikset sä hymyile?"

"Miks oot noin äkäinen/surullinen?"

"No hymyile nyt vähän!"

Mrh.

Opiskeluaikoina eräs raksamies oli sitä mieltä, että olin häneen palavasti ihastunut koska seisoin pitkiä aikoja rakennustyömaan vieressä ja katselin sinnepäin. Toki seisoskelin rakennustyömaan vieressä koska olin paikalla kadun toisella puolella olleen firman ovivahtina (liivi päälläni ja lälläri kourassa) ja katselin aikani kuluksi rakennustyömaan edistymistä. Lisäksi ihmettelin miksi hän kuvitteli juuri itsensä olevan se sydämeni valittu, sillä kyseisellä rakennustyömaalla oli todella monta miestä töissä, useat häntä itseään nuorempia ja salskeampia.

Joskus olin baarissa luokkakavereitteni ja yhden luokkalaiseni serkun kanssa ja tanssittiin sitten porukassa (olin luokkani ainoa tyttö) ja siinä sitten yhden luokkalaiseni serkku jossain vaiheessa töksäytti "sori mut mä en oo kiinnostunut susta". En vielä tänä päivänäkään tiedä mistä helvetistä sai päähänsä, että olisin halunnut hänestä jotain.

Ja sinä vanhempi mies, joka luulet aspan olevan kiinnostunut susta. Itse olen aspa ja heitän kaikille asiakkaille huumoria ja katselen heidän liikkeitään. Silti en ole kiinnostunut heistä millään lailla, paitsi yhdestä mua muutaman vuoden nuoremmasta asiakasmiehestä, jonka kanssa flirttaillaan välillä röyhkeästikin ja kutsutaan toisiamme hellittelynimillä.

Se, että en ole naimisissa. 

Minkä näköisiä naisia tähän ketjuun oikein kommentoi? Kiinnostaisi tietää. Minulla ihan tavallisen näköisellä naisella ei ole tuollaisia ongelmia, en saa minkäänlaista huomiota miehiltä yhtään missään tilanteessa. Jos ei humalaisten sössötyksiä kerran viiteen vuoteen lasketa, siinäpä se. Ei ole miehiä pörräämässä ympärillä, joita täytyisi koko ajan olla pois hätistelemässä. Kyllä minä näen sen niin, että tämänkaltaiset ongelmat ovat viehättävien naisten päänvaiva.

Se on joku häiriö siinä osaako erottaa omat tunteet toisen tunteista. Joillakin se, että itse on ihastunut laajenee jotenkin sellaiseksi sekasotkuksi jossa kuvittelee toiselle ne omat tunteet.

Sitten on joku vain pitää itseään niin komeana, että ei hyväksy sitä, että toinen ei ajattele asiaa niin, ei ole kiinnostunut.

Nämä joille puhuminen, vitsailu yms. muiden kanssa on jotenkin ihmeellistä laittavat sen helposti ihastumiseksi vaikka kyse on luonteesta.

Tätä väärinkäsitystä ei tule niiden kanssa jotka ovat tottuneet kanssakäymiseen kummankin sukupuolen kanssa.

Eli järjettömimmät ovat nämä jotka eivät vain voi uskoa, että omat tunteet on omua ei toisen.

Eräs etäinen työkaveri pyysi kerran Facebook-kaveriksi. Tyyppi siis eri osastolla töissä, olin nähnyt häntä joissain koulutuksissa, eli tunnistin naaman ja nimen mutta en juuri muuta. En ollut kovin tarkka näistä tuolloin, joten sen kummempia ajattelematta hyväksyin pyynnön. 

Tämä oli kuitenkin mitä ilmeisimmin SELVÄ MERKKI, sillä hän aloitti välittömästi tsättäilyn. Ihan niitä näitä ensin jutteli, en huomioinut tätä mitenkään erityisesti. Vastailin peruskohteliaasti. Eräänä päivänä hän olikin lähettnyt minulle kauhean litanian jossa kertoi että olen oikea ihannenainen (...) ulkonäköni ja luonteeni (mistä herra ei tosiasiassa tienny tuon taivaallista) perusteella. Hirveästi hymiöitä ja sellaista jotenkin niljaista tekstiä. Loppuun sanoi, että kyllä hänelle kävisi, että voimme pysyä ystävinäkin - siis PYSYÄ, emmehän koskaan mitään ystäviä olleetkaan - mutta että jos näkisimme kahden kesken, varmaankin muuttaisin mieleni. Hämmennyin kovasti, aiemmat juttelumme olivat olleet todella ympäripyöreitä ja mitäänsanomattomia, lähinnä liittyen joihinkin työpaikkajuttuihin, ja kerran kyseli jostain bussireitistä.

Vastasin ystävälliseen sävyyn, että tässä on nyt varmaankin joku väärinkäsitys. Että ei ole mitään ko. henkilöä vastaan, ihan voimme KAVEREITA olla jatkossakin, mutta turha kuvitella mitään muuta. Hän vastasi vielä kolme kertaa, jokaisessa vannotti että joo, kavereita, joo - ja jokaisen viestin lopussa hyvin selväsanaisesti "vihjasi" että kyllähän meistä pari tulee kunhan vaan suostun hänen kanssaan kahville tms. :/ Tuli aika creepy olo, ja tuon kolmannen viestin jälkeen mulla paloi käämi ja sanoin, että jos nuo häiriköivät viestit ja vihjailut eivät lopu, niin jo on s**tana. Taisin suutuspäissäni vielä sanoa jotain ilkeää miehen ulkonäöstä, mikä sinänsä oli aika pienimielistä, mutta tämä äijä ei oikeasti ottanut kuuleviin korviinsa jatkuvaa kieltäytymistäni. En jäänyt odottamaan neljättä viestiä vaan blokkasin koko hyypiön, ja töissä välttelen mikäli on jotain yhteistilaisuuksia.

Nyt on kaikki sometilit piilossa, eikä minulle pysty lähettämään yksityisviestejä kuin jo kaverilistallani olevat. Brrr, kaikenlaisia...