Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia tällä palstalla mollataan eronneita äitejä ja väitetään, ettei kukaan kelpuuta heitä suhteeseen?
23.09.2018 |
Mä itse olen eronnut ja 10-vuotiaan lapsen äiti. Tuntuu, että miehiä tulee ovista ja ikkunoista. Luulen, että nämä miehet näkevät miten hyvää huolta pidän kodistani, lapsestani ja itsestäni. He näkevät, että selviän ja pystyn pitämään positiivisen mielen kurjista kokemuksistani huolimatta. Lapsettomat naiset ovat paljon kokemattomampia kuin minä. He eivät ole välttämättä oppineet elämästä vielä niin paljon kuin minä.
Väitän, että elämästä nauttivat ja vastuuta kantavat äidit ovat parisuhdemarkkinoilla vahvoilla.
Ja ei, en ole ”helppo” eikä minulta saa helposti seksiä - päinvastoin. Tunnen hyvin oman arvoni.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot sitten varmaan kyl tosi kaunis ja hyväkroppainen.
Itselläni päinvastainen kokemus.Ihan tavallinen nainen olen, painoindeksi 21. Vaaleat hiukset ja tavalliset kasvot. Mutta kauneus tulee sisältä.
Ap
Huutonaurua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot sitten varmaan kyl tosi kaunis ja hyväkroppainen.
Itselläni päinvastainen kokemus.Ihan tavallinen nainen olen, painoindeksi 21. Vaaleat hiukset ja tavalliset kasvot. Mutta kauneus tulee sisältä.
Ap
Just joo. Pelkällä sisäisellä kauneudella ei normimamma pitkälle pötki.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eroamassa. En kelpuuta jatkossa miestä jolla lapsia. En todellakaan jaksa mitään uusperhe kuvioita.
En kyllä tiedä miten lapseton mies ja minun lapset yhtälökään toimisi.
Joten otan irtonumeron kun näen jotain kiinnostavaa, kestotilaukset jääköön muille.
Sama. Mutta hauskanpitoa voin harrastaa ja satunnaisesti seksiä. Kyllä tähän löytyy seuraa pilvin pimein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot sitten varmaan kyl tosi kaunis ja hyväkroppainen.
Itselläni päinvastainen kokemus.Ihan tavallinen nainen olen, painoindeksi 21. Vaaleat hiukset ja tavalliset kasvot. Mutta kauneus tulee sisältä.
Ap
Just joo. Pelkällä sisäisellä kauneudella ei normimamma pitkälle pötki.
Noin voi väittää henkisesti keskenkasvuinen pintakiillon tuijottaja. Oikeat miehet on erikseen.
*reps*
Tuntuu, että miehiä tulee :D Tulee tulee, mutta onko tosiaan halukkaita johonkin pysyvää?
Toivon todella, että tämä on provo. Ei kukaan oikeasti voi olla noin lapsellinen, että miehet näkee jonkun uhrautuvan äitihahmon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot sitten varmaan kyl tosi kaunis ja hyväkroppainen.
Itselläni päinvastainen kokemus.Ihan tavallinen nainen olen, painoindeksi 21. Vaaleat hiukset ja tavalliset kasvot. Mutta kauneus tulee sisältä.
Ap
Just joo. Pelkällä sisäisellä kauneudella ei normimamma pitkälle pötki.
Noin voi väittää henkisesti keskenkasvuinen pintakiillon tuijottaja. Oikeat miehet on erikseen.
Huutonaurua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puolustan yh-äitejä aina kun on mahdollisuus. Oma äiti kasvatti meidät yksin kun isä hankki uuden perheen. Äitini ei ole löytänyt pysyvää rakkautta vielä. Toivon että löytäisi kunnon miehen vielä. Hänellä on aina ollut vientiä ja hän on ihan itse miehensä lempannut. Että kyllä olis "kelvannut" monelle,lapsia tai ei.
N19
Olipa nätti kirjoitus. Minäkin puolustan aina yksinhuoltajia, vaikka tulenkin ydinperheestä itse. Yksinhuoltaja on kuitenkin aina kahdesta vanhemmasta se joka jäi kantamaan vastuun.
Tämä on niin totta! Harvat mollaavat samalla intensiteetillä uutta sinkkuutta elävää etäisää, joka kerää säälipisteitä ahneella, elareita vaativalla exällä ja epäreilulla huoltajakäytännöllä. Miten moni "kaltoin kohdeltu" isä olisi kauhusta jäykkä ja sitten pakenisi pakokauhun vallassa, jos hän todella saisikin sen itkemänsä ja parkumansa lähihioltajuuden? Kiva uhriutua asialla, jota ei oikeasti olisi valmis muuttamaan kuitenkaan.
Minä olen lasteni lähihuoltaja ja pakokauhu on exvaimolla koska lapsiarki kuormittaa niin paljon. Itse halusi erota ja syytti minua kaikesta. Enpäs kuitenkaan leimaa kaikkia naisia.
Valitettavan usein mies katsoo oikeudekseen vain ottaa ja lähteä. Todella harvoin nainen tekee näin.
Arviolta 2/3 eroista on naisten tekemiä, että se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puolustan yh-äitejä aina kun on mahdollisuus. Oma äiti kasvatti meidät yksin kun isä hankki uuden perheen. Äitini ei ole löytänyt pysyvää rakkautta vielä. Toivon että löytäisi kunnon miehen vielä. Hänellä on aina ollut vientiä ja hän on ihan itse miehensä lempannut. Että kyllä olis "kelvannut" monelle,lapsia tai ei.
N19
Olipa nätti kirjoitus. Minäkin puolustan aina yksinhuoltajia, vaikka tulenkin ydinperheestä itse. Yksinhuoltaja on kuitenkin aina kahdesta vanhemmasta se joka jäi kantamaan vastuun.
Tämä on niin totta! Harvat mollaavat samalla intensiteetillä uutta sinkkuutta elävää etäisää, joka kerää säälipisteitä ahneella, elareita vaativalla exällä ja epäreilulla huoltajakäytännöllä. Miten moni "kaltoin kohdeltu" isä olisi kauhusta jäykkä ja sitten pakenisi pakokauhun vallassa, jos hän todella saisikin sen itkemänsä ja parkumansa lähihioltajuuden? Kiva uhriutua asialla, jota ei oikeasti olisi valmis muuttamaan kuitenkaan.
Mulla on tästä ihan omakohtaista kokemusta. Kun erosin lasten isästä, lapsien oli pakko jäädä isälleen asumaan minun työni takia ja eihän siitä mitään tullut. Vajaa vuosi ja lapset asui minun luona. Kuulemma häiritsivät arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harva eronnut äiti nykypäivänä on yksinhuoltaja... Aloituksessa puhuttiin eronneista äideistä, ja sellainen olen itsekin, mutta en yksinhuoltaja. Siinä mielessä samat kokemukset mulla on kuin aloittajallakin, että kyllä mulla on ollut tosi paljon vientiä sinkkumarkkinoilla. Olen siellä nyt toista kertaa eronneena äitinä. Tässä välissä olin muutaman vuoden parisuhteessa minua nuoremman, lapsettoman miehen kanssa. Suhde päättyi minun aloitteestani, mutta kyllä siinä oma osansa oli sillä, että meidän realiteettimme olivat hyvin erilaiset. Mä luulen, että ikäkin on ratkaisevassa roolissa. Eronnut kaksikymppinen äiti on varmaan erilaisessa asemassa kuin eronnut nelikymppinen äiti. Harva tässä iässä pystyy enää täysin sulkemaan perheelliset pois. Aika kapeiksi käy tarjonta, jos niin tekee (ja toki se heille suotakoon).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot sitten varmaan kyl tosi kaunis ja hyväkroppainen.
Itselläni päinvastainen kokemus.Ihan tavallinen nainen olen, painoindeksi 21. Vaaleat hiukset ja tavalliset kasvot. Mutta kauneus tulee sisältä.
Ap
Olet ihan tavallinen nainen tuhansien naisten joukossa, jolla nyt vaan sattuu olemaan lapsi. Et ole mitenkään uniikki lumihiutale suhteessa lapsettomiin naisiin. Mutta mene hyvin mielin illalla nukkumaan ja korosta itsellesi omaa erinomaisuuttasi. Sillä itsellesi sinun pitää sitä vakuuttaa eikä muille.
Onnea sen parisuhteen löytymiseen. kuulostaa ettei sitä kumppania ole kaikesta erinomaosuudesta huolimatta löytynyt. Syy on toki se, ettei kukaan ole ollut sinun arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30+ ikäluokassa suurimmalla osalla on lapsia ja myös eronneita miehiä on pilvin pimein. Jos nainen on hoikka, nätti ja nuorekas, miehen löytäminen ei todellakaan ole mikään ongelma. Ainakin minun lähipiirissäni näin.
🇺🇦🇮🇱
Huhuu ap...onko joku kelpuuttanut sinut parisuhteeseen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot sitten varmaan kyl tosi kaunis ja hyväkroppainen.
Itselläni päinvastainen kokemus.Ihan tavallinen nainen olen, painoindeksi 21. Vaaleat hiukset ja tavalliset kasvot. Mutta kauneus tulee sisältä.
Ap
Just joo. Pelkällä sisäisellä kauneudella ei normimamma pitkälle pötki.
Noin voi väittää henkisesti keskenkasvuinen pintakiillon tuijottaja. Oikeat miehet on erikseen.
Huutonaurua.
Räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjännaurajasta.
- Vanha suomalainen sananlasku
Tunnet oman arvosi niinkin hyvin, ettei sitä kumppania ole löytynyt? Eli sinulla ei ole mitään väitteesi tueksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puolustan yh-äitejä aina kun on mahdollisuus. Oma äiti kasvatti meidät yksin kun isä hankki uuden perheen. Äitini ei ole löytänyt pysyvää rakkautta vielä. Toivon että löytäisi kunnon miehen vielä. Hänellä on aina ollut vientiä ja hän on ihan itse miehensä lempannut. Että kyllä olis "kelvannut" monelle,lapsia tai ei.
N19
Olipa nätti kirjoitus. Minäkin puolustan aina yksinhuoltajia, vaikka tulenkin ydinperheestä itse. Yksinhuoltaja on kuitenkin aina kahdesta vanhemmasta se joka jäi kantamaan vastuun.
Tämä on niin totta! Harvat mollaavat samalla intensiteetillä uutta sinkkuutta elävää etäisää, joka kerää säälipisteitä ahneella, elareita vaativalla exällä ja epäreilulla huoltajakäytännöllä. Miten moni "kaltoin kohdeltu" isä olisi kauhusta jäykkä ja sitten pakenisi pakokauhun vallassa, jos hän todella saisikin sen itkemänsä ja parkumansa lähihioltajuuden? Kiva uhriutua asialla, jota ei oikeasti olisi valmis muuttamaan kuitenkaan.
Minä olen lasteni lähihuoltaja ja pakokauhu on exvaimolla koska lapsiarki kuormittaa niin paljon. Itse halusi erota ja syytti minua kaikesta. Enpäs kuitenkaan leimaa kaikkia naisia.
Valitettavan usein mies katsoo oikeudekseen vain ottaa ja lähteä. Todella harvoin nainen tekee näin.
Arviolta 2/3 eroista on naisten tekemiä, että se siitä.
Mutta kun nainen tekee sen lopullisen päätöksen (usein vain, koska miehestä ei siihen ole), hän ei ota ja lähde. Hänelle jäävät lapset, vaikka koti jäisikin miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puolustan yh-äitejä aina kun on mahdollisuus. Oma äiti kasvatti meidät yksin kun isä hankki uuden perheen. Äitini ei ole löytänyt pysyvää rakkautta vielä. Toivon että löytäisi kunnon miehen vielä. Hänellä on aina ollut vientiä ja hän on ihan itse miehensä lempannut. Että kyllä olis "kelvannut" monelle,lapsia tai ei.
N19
Olipa nätti kirjoitus. Minäkin puolustan aina yksinhuoltajia, vaikka tulenkin ydinperheestä itse. Yksinhuoltaja on kuitenkin aina kahdesta vanhemmasta se joka jäi kantamaan vastuun.
Tämä on niin totta! Harvat mollaavat samalla intensiteetillä uutta sinkkuutta elävää etäisää, joka kerää säälipisteitä ahneella, elareita vaativalla exällä ja epäreilulla huoltajakäytännöllä. Miten moni "kaltoin kohdeltu" isä olisi kauhusta jäykkä ja sitten pakenisi pakokauhun vallassa, jos hän todella saisikin sen itkemänsä ja parkumansa lähihioltajuuden? Kiva uhriutua asialla, jota ei oikeasti olisi valmis muuttamaan kuitenkaan.
Minä olen lasteni lähihuoltaja ja pakokauhu on exvaimolla koska lapsiarki kuormittaa niin paljon. Itse halusi erota ja syytti minua kaikesta. Enpäs kuitenkaan leimaa kaikkia naisia.
Valitettavan usein mies katsoo oikeudekseen vain ottaa ja lähteä. Todella harvoin nainen tekee näin.
Arviolta 2/3 eroista on naisten tekemiä, että se siitä.
Mutta kun nainen tekee sen lopullisen päätöksen (usein vain, koska miehestä ei siihen ole), hän ei ota ja lähde. Hänelle jäävät lapset, vaikka koti jäisikin miehelle.
Joo joo. Miehet on sikoja ja naiset tekee vain itsenäisiä ja rohkeita ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva eronnut äiti nykypäivänä on yksinhuoltaja... Aloituksessa puhuttiin eronneista äideistä, ja sellainen olen itsekin, mutta en yksinhuoltaja. Siinä mielessä samat kokemukset mulla on kuin aloittajallakin, että kyllä mulla on ollut tosi paljon vientiä sinkkumarkkinoilla. Olen siellä nyt toista kertaa eronneena äitinä. Tässä välissä olin muutaman vuoden parisuhteessa minua nuoremman, lapsettoman miehen kanssa. Suhde päättyi minun aloitteestani, mutta kyllä siinä oma osansa oli sillä, että meidän realiteettimme olivat hyvin erilaiset. Mä luulen, että ikäkin on ratkaisevassa roolissa. Eronnut kaksikymppinen äiti on varmaan erilaisessa asemassa kuin eronnut nelikymppinen äiti. Harva tässä iässä pystyy enää täysin sulkemaan perheelliset pois. Aika kapeiksi käy tarjonta, jos niin tekee (ja toki se heille suotakoon).
Ja lehmät lentää 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä puolustan yh-äitejä aina kun on mahdollisuus. Oma äiti kasvatti meidät yksin kun isä hankki uuden perheen. Äitini ei ole löytänyt pysyvää rakkautta vielä. Toivon että löytäisi kunnon miehen vielä. Hänellä on aina ollut vientiä ja hän on ihan itse miehensä lempannut. Että kyllä olis "kelvannut" monelle,lapsia tai ei.
N19
Olipa nätti kirjoitus. Minäkin puolustan aina yksinhuoltajia, vaikka tulenkin ydinperheestä itse. Yksinhuoltaja on kuitenkin aina kahdesta vanhemmasta se joka jäi kantamaan vastuun.
Tämä on niin totta! Harvat mollaavat samalla intensiteetillä uutta sinkkuutta elävää etäisää, joka kerää säälipisteitä ahneella, elareita vaativalla exällä ja epäreilulla huoltajakäytännöllä. Miten moni "kaltoin kohdeltu" isä olisi kauhusta jäykkä ja sitten pakenisi pakokauhun vallassa, jos hän todella saisikin sen itkemänsä ja parkumansa lähihioltajuuden? Kiva uhriutua asialla, jota ei oikeasti olisi valmis muuttamaan kuitenkaan.
Minä olen lasteni lähihuoltaja ja pakokauhu on exvaimolla koska lapsiarki kuormittaa niin paljon. Itse halusi erota ja syytti minua kaikesta. Enpäs kuitenkaan leimaa kaikkia naisia.
Valitettavan usein mies katsoo oikeudekseen vain ottaa ja lähteä. Todella harvoin nainen tekee näin.
Arviolta 2/3 eroista on naisten tekemiä, että se siitä.
Mutta kun nainen tekee sen lopullisen päätöksen (usein vain, koska miehestä ei siihen ole), hän ei ota ja lähde. Hänelle jäävät lapset, vaikka koti jäisikin miehelle.
Joo joo. Miehet on sikoja ja naiset tekee vain itsenäisiä ja rohkeita ratkaisuja.
Ei pitäisi pariutua ja lisääntyä sikamiehen kanssa.
Oletko nyt vähän lapsellinen?