Pitäisikö vaihtaa myyjän työ lähihoitajan työhön?

Vierailija kirjoitti:

Mä tein juuri noin ja päivääkään en ole katunut. Mulla nyt kutsumustyö, josta nautin, edellinen työ kultasepänliikkeessä ei enää antanut mitään. Nyt koen tekeväni jotain huomattavasti hyödyllisempää, josta myös nautin. Rohkeasti vain, kannustan opiskelemaan ja kokeilemaan!

Minä taas vaihdoin hoitoalan kultasepänliikkeeseen, enkä ole katunut päivääkään. Nähtävästi vaihtelu virkistää ja ihmisen kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä.

Vierailija kirjoitti:

Olin suuhygienistinä 15 vuotta kunnes lähdin 38-vuotiaana opiskelemaan insinööriksi. En ole katunut päivääkään alan vaihtoa. Uusi työ on paljon mielenkiintoisempaa, se kuormittaa vähemmän fyysisesti ja palkka on paljon parempi. Uudet haasteet tekevät elämästä mielenkiintoisemman.

Hienoa!

Ap:lle sama eli jotain muuta kuin ainainen lähihoitaja.

Katsele vähän laajemmin.Muitakin ammatteja on kuin hoitoala.

Älä tee sitä! Olen päiväkodissa töissä, uuden lain myötä työ mennyt ihan hulluksi. Kaksi opettajaa suunnittelee 10 tuntia viikossa, lisäksi keskustelevat vanhempien kanssa ja muut palaverit. Minä ja avustaja hoidamme lapset, lastenhoitajat meidän talossa aivan uupuneita kiitos uuden varhaiskasvatuslain. Työpäivät 6.00-18.00 välillä. Vakituista lh paikkaa vaikea saada, ainakin meidän kaupungissa luontaisenpoistuman kautta vapautuvat lh paikat muutetaan open paikoiksi. Etsi omalta alalta mukavampi työpaikka

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä! Olen päiväkodissa töissä, uuden lain myötä työ mennyt ihan hulluksi. Kaksi opettajaa suunnittelee 10 tuntia viikossa, lisäksi keskustelevat vanhempien kanssa ja muut palaverit. Minä ja avustaja hoidamme lapset, lastenhoitajat meidän talossa aivan uupuneita kiitos uuden varhaiskasvatuslain. Työpäivät 6.00-18.00 välillä. Vakituista lh paikkaa vaikea saada, ainakin meidän kaupungissa luontaisenpoistuman kautta vapautuvat lh paikat muutetaan open paikoiksi. Etsi omalta alalta mukavampi työpaikka

Taivahan totta joka sana!!!

Vierailija kirjoitti:

Älä ihmeessä tee tuota!! Tulet myöhemmin katumaan päätöstäsi melko varmasti.

Hoitoalalla on paljon loppuunpalaneita ja kyynisiä ihmisiä, fiilikset tuppaavat tarttumaan, vaikka kuinka ajattelisit alan olevan kutsumuksesi.

Aina on joku sairaana ja sijaisia ei näy, lisäksi palkka on surkea.

Mieti vielä muutaman kerran ratkaisuasi!

Vaikka kuinka olisi empaattinen ja auttamishaluinen, niin hoitoalalla et aina pysty toimimaan etiikkasi ja omatuntosi mukaan, kiireen takia on tehtävä vähän sinne päin eikä voi paneutua potilaan/asiakkaan asioihin kuin sen välttämättömän.

Vierailija kirjoitti:

Lähärillä on kolmivuorotyö, eritteitä, hajuja, painavia potilassiirtoja... mieti vielä.

Väkivallan tai ainakin uhkailun ja aggressiivisen käytöksen kohteeksi joutuminen ja seks.ahdistelu yleistä, kärsimyksen ja kuoleman kohtaamista, vähättelyä, vaikeat potilaat/asiakkaat/omaiset, riittämättömyyden ja avuttomuuden tunne...

Olen ammatiltani sosiaalityöntekijä. Koulutukseni on siis valtiotieteiden maisteri. Olen ollut tässä työssä niin kauan, että palkan suhteen olen ns. "urani huipulla", koska minulla on kaikki kokemuslisät sekä henkilökohtainen lisä. Palkkani on saman verran kuin aloittajalla, n. 3300 e/kk. Olen alkanut väsymään työhöni, tuntuu että olen jo antanut sille kaikkeni. Jatkuva ihmissuhdekuormitus rasittaa, samoin nykyiset tulostavoitteet ja -mittarit. Olen haaveillut, että voisin vielä tehdä jotain muuta. Mutta mitä? Kaupan työtkin ovat alkaneet tuntua houkuttelevilta.

Aloittajaa en osaa neuvoa. Parasta tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Onhan tuossa vielä pitkälti vuosia eläkeikään jäljellä. Eihän se raha  aina tärkeintä ole. Mutta ei myöskään se lähihoitajakoulutus ole ainut vaihtoehto.  Ei se tosiaan vakityötä takaa, eikä jokaisesta edes ole lähihoitajaksi. Tsemppiä aloittajalle päätöksen tekemiseen!

Ap itse tietää mikä on hänelle parasta.

Miksi juuri lähihoitaja? On niin paljon muitakin ammatteja, joissa riittää töitä. Onko sulla yo-tutkinto suoritettuna? AMK:ssa riittää vaikka mitä mielenkiintoisia terveyteen liittyviä ammatteja, joilla on lähihoitajaa parempi palkkaus ja vähemmän stressiä. Jos pelkäät, ettei sinusta ole siihen, niin älä huoli. AMK:ssa on paljon yli 40-vuotiaita. Opiskelu on tosi rentoa, tehtäviä on vähän, eikä opiskelijoilta paljon vaadita opintojakson suorittamiseen. Tutkinnon voi suorittaa nopeammassakin tahdissa ja monilla aloilla työelämään pääsee jo ennen valmistumista.

fdgppogrkogrglrg kirjoitti:

Mä oon ollu myyjänä, se työ vaatii suht vähän.. Oon ollu rauhallisemmissa kaupoissa, mikä on oikeesti ihan ku sais rahaa siitä että vaan on, sit oon ollu sellasis paikoissa mis oikeesti on niin paljon jonoo ja ruuhkaa et se on vähän ku kevyttä liikuntaa. Päätä ei tarvii vaivata ja suurin osa ihmisistä yli ystävällisiä.

Aika pinnallista työtä, työ ei ainakaan stressaa tai mitään.. Voi keskittyy positiivisiin asioihin vapaa-ajalla ja työtä ei mieti vapaa-ajalla.

Siin en varmasti itse ainakaan palais loppuun yms.

Yhteensä 7 ja puoli vuotta olen ollut myyjänä.

Sitte, nyt kouluttaudun lähihoitajaks ja no okei, täl alalla saa valita työpaikkansa aikalailla , eli siis työllistyminen on helppoa eli ainakaan ei tartte miettii et jos ei saa töitä. Mutta, siihenki on varmasti syynsä

: työyhteisöt saattaa olla vihamielisiä ja negatiivisia, eli siis henki vaan on sellanen. Ja se tekee työstä sellasta että jää miinukselle kaikesta. Eli siis itse en viihdy.

: Työ on vaativaa koska siinä on ihmisistä kyse.  - Työtä jää miettimään myös vapaa-ajalla

-Työ on fyysisesti raskaampaa kun myyntityö. Myyntityössä kuormien purku on ainoata "raskasta" mitä siinä on, ja ne päivät on yleensä harvassa. Hoitoalalla monissa töissä sä joudut tekee samaa ku kuormien purku mut vaan 5x enemmällä painolastilla ja monimutkasemmissa asennoissa ja ne pahvilaatikot ei huuda sulle ja vittuile sulle, mut ne vanhukset ja ihmiset tekee niin.

- palkka on melkeenpä sama noissa töissä.

-Myyjäksi ei vaadita useinkaan koulutusta, mutta työtä vaikeampia saada

-hoito-alalla päivät kuluu nopeesti ja kehittyy henkisesti ja fyysisestikkin varmasti, tosin voi tulla myös selkövika yms aika nuorena jo asennoista

-myyjänä mua kehutaan jatkuvasti ja koskaan ei tullu ns vaikeeta asiakasta. Työporukan henki on positiivinen, koska ihmisil ei oo stressiä yms ja se työ ei oo niin lähellä muita ihmisiä joten ei kuormita

-Hoito-alalla mua kehutaan, mutta myös haukutaan..

-Itse viihtyisin jossain kivassa pikkukaupassa, missä ois suht vilkasta kuitenkin ja tuotteet olis mun sydäntä lähellä.

Kyllä koen , että työ on hevi puolella aika fyysistä. Joskus olen laskenut, että nostelen päivän aikana n. 10000 kiloa tavaraa parhaimmillaan. Ja kyllä osastovastaavana joutuu aivojakin käyttämään, ei voi vaan "olla". Pitää tehdä budjettia, tilauksia, kilpailuttaa tukkuja hallita hävikkiä, muutella osastoa sesongin mukaan, toteuttaa kampanjoita, markkinoida paikallislehdessä ja somessa, olla koko ajan hereillä trendeistä ym. Välillä kieltämättä huvittaa, kun moni luulee, että kaupassa työskentely tarkoittaa tonnikalapurkin hyllystä aivot narikassa, ja sitten ihmetelään kuinka sulla on tommonen palkka😄

- Ap

Älä vaihda - empaattisena ihmisenä sinä itse väsyt.

Hoitajien pitää olla vähän kovia, jotta pärjää.

Naisvaltainen tiivisyhteistyö lisää paineita.

Harkitse tarkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt jo pidempään pähkäillyt, pitäisikö kouluttautua lähihoitajaksi. Olen ollut jo pitkään ruokakaupassa töissä. Itse töissä ei sinällään vikaa, vaikka onkin fyysisesti aika raskasta, mutta tuntuu, ettei ole enää mitään annettavaa kyseiseen työhön, eli olen suoraan sanottuna kyllästynyt siihen työhön. Toisaalta en haluaisi opiskella montaa vuotta uutta ammattia, joten lähihoitajan koulutus houkuttelee. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja empaattinen ja pidän muiden auttamisesta. Tiedän kyllä, että työ on todella rankkaa myös, mutta se olisi kuitenkin jotakin aivan muuta. Suurin asia mikä minua pidättelee, etten jo ole hakenut kouluun on palkka. Tällä hetkellä tienaan noin 3300/kk, joten pudotusta tulisi n.1000/kk. Tosin veroprosentti pienenisi... Kertokaa kiltit suoria mielipiteitä asiaan, jotta saisin viimein päätöksiä tehtyä. Järki vai tunteet...? Kiitos.

Itse tein vaihdon samasta asemasta ja samalta alalta, kuin sinä. Lähdin opiskelemaan, irtisanomisiin vakityöstäni ja opintojen ajaksi lähdin kesätöihin vuokratyöfirmaan. Siellä tein täysiä tunteja, mutta opintojen kannalta oli kätevää, kun sain itse päättää työpäivät. Tein esim. useana päivänä aamu- ja iltavuoroon, ja sain siten vaikka pari päivää ennen kokeita lukupäivää. Olin työharjoittelupaikassa usean määräaikaisen sopimuksen ja sitten sain vakipaikan samasta työpaikasta. Päivääkään en ole katunut, mutta kaikkien ala tämä ei todellakaan ole. En myöskään allekirjoita, että heti harjoittelussa tietää, onko sinusta tähän. Itse ainakin aluksi koin vanhusten hoidossa, ettei ole ole ollenkaan oma juttu, mutta kuinkas kävikään. Sanoisin, että jos mieli tekee, uskalla kokeilla ja älä säikähdä pienistä. Minullakin tuo vuosituöo putosi 10 000eurolla, mutta olen nykyisessä työssäni paljon tyytyväisempi. Kyllä sinne kaupan alalle pääsee aina takaisin, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt jo pidempään pähkäillyt, pitäisikö kouluttautua lähihoitajaksi. Olen ollut jo pitkään ruokakaupassa töissä. Itse töissä ei sinällään vikaa, vaikka onkin fyysisesti aika raskasta, mutta tuntuu, ettei ole enää mitään annettavaa kyseiseen työhön, eli olen suoraan sanottuna kyllästynyt siihen työhön. Toisaalta en haluaisi opiskella montaa vuotta uutta ammattia, joten lähihoitajan koulutus houkuttelee. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja empaattinen ja pidän muiden auttamisesta. Tiedän kyllä, että työ on todella rankkaa myös, mutta se olisi kuitenkin jotakin aivan muuta. Suurin asia mikä minua pidättelee, etten jo ole hakenut kouluun on palkka. Tällä hetkellä tienaan noin 3300/kk, joten pudotusta tulisi n.1000/kk. Tosin veroprosentti pienenisi... Kertokaa kiltit suoria mielipiteitä asiaan, jotta saisin viimein päätöksiä tehtyä. Järki vai tunteet...? Kiitos.

Itse tein vaihdon samasta asemasta ja samalta alalta, kuin sinä. Lähdin opiskelemaan, irtisanomisiin vakityöstäni ja opintojen ajaksi lähdin kesätöihin vuokratyöfirmaan. Siellä tein täysiä tunteja, mutta opintojen kannalta oli kätevää, kun sain itse päättää työpäivät. Tein esim. useana päivänä aamu- ja iltavuoroon, ja sain siten vaikka pari päivää ennen kokeita lukupäivää. Olin työharjoittelupaikassa usean määräaikaisen sopimuksen ja sitten sain vakipaikan samasta työpaikasta. Päivääkään en ole katunut, mutta kaikkien ala tämä ei todellakaan ole. En myöskään allekirjoita, että heti harjoittelussa tietää, onko sinusta tähän. Itse ainakin aluksi koin vanhusten hoidossa, ettei ole ole ollenkaan oma juttu, mutta kuinkas kävikään. Sanoisin, että jos mieli tekee, uskalla kokeilla ja älä säikähdä pienistä. Minullakin tuo vuosituöo putosi 10 000eurolla, mutta olen nykyisessä työssäni paljon tyytyväisempi. Kyllä sinne kaupan alalle pääsee aina takaisin, jos haluaa.

Siis irtisanouduin, ei irtisanomisiin...

Aikuiselle koulutus kestää yleensä 1,5-2 vuotta. Jos ala kiinnostaa, niin kokeile ihmeessä! Ainahan pääset takaisin nykyisen alan hommiin, jos huomaat, että nyt ei mennyt nappiin. Lähihoitajallekin on tarjolla todella laaja kirjo työpaikkoja, ja lopulta ne todella kamalat ja huonosti johdetut kauhuraskaat työpaikat ovat paljon, paljon pienempi prosentti kuin mitä media maalailee.

Meilläkin on töissä paljon alaa aivan muualta vaihtaneita. Suuri osa tykästyy hoitajan hommiin, osa palaa entisiin töihinsä jonkin aikaa kokeiltuaan.

Jonkunhan nuo työt täytyy tehdä.

Vierailija kirjoitti:

fdgppogrkogrglrg kirjoitti:

Mä oon ollu myyjänä, se työ vaatii suht vähän.. Oon ollu rauhallisemmissa kaupoissa, mikä on oikeesti ihan ku sais rahaa siitä että vaan on, sit oon ollu sellasis paikoissa mis oikeesti on niin paljon jonoo ja ruuhkaa et se on vähän ku kevyttä liikuntaa. Päätä ei tarvii vaivata ja suurin osa ihmisistä yli ystävällisiä.

Aika pinnallista työtä, työ ei ainakaan stressaa tai mitään.. Voi keskittyy positiivisiin asioihin vapaa-ajalla ja työtä ei mieti vapaa-ajalla.

Siin en varmasti itse ainakaan palais loppuun yms.

Yhteensä 7 ja puoli vuotta olen ollut myyjänä.

Sitte, nyt kouluttaudun lähihoitajaks ja no okei, täl alalla saa valita työpaikkansa aikalailla , eli siis työllistyminen on helppoa eli ainakaan ei tartte miettii et jos ei saa töitä. Mutta, siihenki on varmasti syynsä

: työyhteisöt saattaa olla vihamielisiä ja negatiivisia, eli siis henki vaan on sellanen. Ja se tekee työstä sellasta että jää miinukselle kaikesta. Eli siis itse en viihdy.

: Työ on vaativaa koska siinä on ihmisistä kyse.  - Työtä jää miettimään myös vapaa-ajalla

-Työ on fyysisesti raskaampaa kun myyntityö. Myyntityössä kuormien purku on ainoata "raskasta" mitä siinä on, ja ne päivät on yleensä harvassa. Hoitoalalla monissa töissä sä joudut tekee samaa ku kuormien purku mut vaan 5x enemmällä painolastilla ja monimutkasemmissa asennoissa ja ne pahvilaatikot ei huuda sulle ja vittuile sulle, mut ne vanhukset ja ihmiset tekee niin.

- palkka on melkeenpä sama noissa töissä.

-Myyjäksi ei vaadita useinkaan koulutusta, mutta työtä vaikeampia saada

-hoito-alalla päivät kuluu nopeesti ja kehittyy henkisesti ja fyysisestikkin varmasti, tosin voi tulla myös selkövika yms aika nuorena jo asennoista

-myyjänä mua kehutaan jatkuvasti ja koskaan ei tullu ns vaikeeta asiakasta. Työporukan henki on positiivinen, koska ihmisil ei oo stressiä yms ja se työ ei oo niin lähellä muita ihmisiä joten ei kuormita

-Hoito-alalla mua kehutaan, mutta myös haukutaan..

-Itse viihtyisin jossain kivassa pikkukaupassa, missä ois suht vilkasta kuitenkin ja tuotteet olis mun sydäntä lähellä.

Kyllä koen , että työ on hevi puolella aika fyysistä. Joskus olen laskenut, että nostelen päivän aikana n. 10000 kiloa tavaraa parhaimmillaan. Ja kyllä osastovastaavana joutuu aivojakin käyttämään, ei voi vaan "olla". Pitää tehdä budjettia, tilauksia, kilpailuttaa tukkuja hallita hävikkiä, muutella osastoa sesongin mukaan, toteuttaa kampanjoita, markkinoida paikallislehdessä ja somessa, olla koko ajan hereillä trendeistä ym. Välillä kieltämättä huvittaa, kun moni luulee, että kaupassa työskentely tarkoittaa tonnikalapurkin hyllystä aivot narikassa, ja sitten ihmetelään kuinka sulla on tommonen palkka😄

- Ap

Se fyysinen kuormitus on erilaista. Kaupassa voit itse valita, miten nostat lastin. Sulla on tilaa tehdä se. Vanhustenhoidossa ikävä kyllä vaikka apuvälineitä on keksitty, niitä ei kaikkien huoneissa ole. Eikä niitä oo aikaa käydä hakemassa toiselta puolen rakennusta jatkuvasti. Monilla asukkailla nosto/siirto täytyy tehdä osin asukkaan omin voimin, jotta hänen toimintakykynsä säilyy. Oikeasti sitä toimintakykyä ei enää ole ja joudut nostamaan asukkaan lähes kokonaan itse. Yhtäkkiä saattaa jalat livetä tms., koska työasennot ahtaissa tiloissa on aika mielenkiintoisia. Siinä tosi helposti satuttaa selkänsä. Ja monissa siirroissa pitäisi olla kaksi hoitajaa, mutta käytännössä sille on hyvin harvoin aikaa. Muusta lähihoitajan työstä kuin vanhustyöstä en osaa kertoa. Mut vanhustyössä on aika masentavaa, kun työpäivät on vaan asukkaiden hengissä pitämistä. Ei ole aikaa fyysisille tai henkisille virikkeille. Aina täytyy nipistää aikaa jostain, esim. suunhoidosta.

Olen tehnyt sekä myyjän työtä koko työnkuvassaan (ei vain kassalla) että vanhustyötä. Jälkimmäinen on raskaampaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Kummassakin pitää olla pienessä asiakaspalveluroolissa. Kummassakin saa niin kehuja kuin haukkuja. Mut myyjänä sä pääset eroon asiakkaista. Vanhustenhoidossa sä näät ne samat naamat joka päivä.

Kummassakin työssä on aikalailla samat plussat ja miinukset. Eli jos ei myyjän työ enää kiinnosta, kannattaa keksiä joku ihan muu ammatti. Esim. raksalla, sähkärinä tms. riittää töitä.

Vierailija kirjoitti:

Lähärillä on kolmivuorotyö, eritteitä, hajuja, painavia potilassiirtoja... mieti vielä.

Kaikkialla ei tehdä kolmivuorotyötä, esim. kotihoito on useimmiten kaksivuorossa, yöpartio erikseen. Ja kun potilaisiin tutustuu, ei niitä eritteitä, hajuja ja siirtoja niin ajattele, vaan sitä, että nyt autetaan hyvä ystävä syömään ja vaihdetaan hänen kanssaan kuulumisia, jos hän vielä kykenee ilmaisemaan itseään. Huonossa työpaikassa sitä tietystikin näkee vain työtehtävät ja haasteet.

Ei ikinä lähihoitajaksi. Peset takapuolia ja vaihdat kakkaisia vaippoja kahdet hanskat käsissä ettei haju tartu. Raskaita nostoja, vuorotyö ja seläntakana paskaa puhuvat kollegat (katkeria akkoja). Palkkapäivänä tulee itku. Älä vaihda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3300e/kk?????? Mitä myyt?

Olen osastovastaava Supermarketissa pääkaupunkiseudulla, kokemusta lähes 20 vuotta. Ikä 40. -Ap

Tyhmä olet jos vaihdat, palkkasi ei ikinä tule olemaan tuo minkä nyt ansaitset kaupan puolella. Ja siitä kutsumuksesta- se on kuule katoavaista, jos motivaationasi hoitoalalle sitä ajattelet. Pari kolme vuotta, niin olet täysin leipääntynyt työhösi. Motivaatiosi hoitoalalla nakertaa olemattomiin järkyttävä työmäärä pienellä palkalla, työtäsi ei arvosta kukaan ellet itse, esimiesporras ei ymmärrä työtäsi, eikä työmäärääsi, taukoja et ehdi pitää tai jos pidät tunnet huonoa omaatuntoa. Haukkuja tulee joka puolelta jun mikään ei riitä, työkaverit yhtä väsyneitä, huono työilmapiiri. Ainut mikä jää motivaattoriksesi on se sikapieni palkja, ja lopun viimein kadut katkerasti mistä tuli ajatus alan vaihtoon .....

Että mietippä vielä ja kerran, pari kolmannenkin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt jo pidempään pähkäillyt, pitäisikö kouluttautua lähihoitajaksi. Olen ollut jo pitkään ruokakaupassa töissä. Itse töissä ei sinällään vikaa, vaikka onkin fyysisesti aika raskasta, mutta tuntuu, ettei ole enää mitään annettavaa kyseiseen työhön, eli olen suoraan sanottuna kyllästynyt siihen työhön. Toisaalta en haluaisi opiskella montaa vuotta uutta ammattia, joten lähihoitajan koulutus houkuttelee. Olen luonteeltani ihmisläheinen ja empaattinen ja pidän muiden auttamisesta. Tiedän kyllä, että työ on todella rankkaa myös, mutta se olisi kuitenkin jotakin aivan muuta. Suurin asia mikä minua pidättelee, etten jo ole hakenut kouluun on palkka. Tällä hetkellä tienaan noin 3300/kk, joten pudotusta tulisi n.1000/kk. Tosin veroprosentti pienenisi... Kertokaa kiltit suoria mielipiteitä asiaan, jotta saisin viimein päätöksiä tehtyä. Järki vai tunteet...? Kiitos.

Itse tein vaihdon samasta asemasta ja samalta alalta, kuin sinä. Lähdin opiskelemaan, irtisanomisiin vakityöstäni ja opintojen ajaksi lähdin kesätöihin vuokratyöfirmaan. Siellä tein täysiä tunteja, mutta opintojen kannalta oli kätevää, kun sain itse päättää työpäivät. Tein esim. useana päivänä aamu- ja iltavuoroon, ja sain siten vaikka pari päivää ennen kokeita lukupäivää. Olin työharjoittelupaikassa usean määräaikaisen sopimuksen ja sitten sain vakipaikan samasta työpaikasta. Päivääkään en ole katunut, mutta kaikkien ala tämä ei todellakaan ole. En myöskään allekirjoita, että heti harjoittelussa tietää, onko sinusta tähän. Itse ainakin aluksi koin vanhusten hoidossa, ettei ole ole ollenkaan oma juttu, mutta kuinkas kävikään. Sanoisin, että jos mieli tekee, uskalla kokeilla ja älä säikähdä pienistä. Minullakin tuo vuosituöo putosi 10 000eurolla, mutta olen nykyisessä työssäni paljon tyytyväisempi. Kyllä sinne kaupan alalle pääsee aina takaisin, jos haluaa.

Siis irtisanouduin, ei irtisanomisiin...

[offtopic] Alkoi hillittömästi naurattaa, kun kuulin tuon päässäni iloisena toivotuksena: "Irtisanomisiin!" [/offtopic]