Huoli anorektikosta
Onko kenelläkään kokemusta anorektisesta työtoverista/alaisesta?
En tiedä miten pitäisi toimia. Työsuoritus hyvä, mutta sairaalloisen laihuuden ja kalpeuden takia ei tunnu hyvältä lähettää häntä asiakasrajapintaan, koska olemus ei luo hyvää yrityskuvaa (anteeksi että sanon näin) ja pelkään hauraan olemuksen syövän osan esitettävästä asiasta.
Miten asian voisi ottaa puheeksi? Onko hirveän loukkaavaa sanoa, että on huolissaan liiallisesta laihuudesta ja kalpeudesta. Onko joku veruke, jolla voin lähettää työterveyteen. Haluaisin todellakin, että hän olisi terve. Parantaako vai pahentaako puuttuminen ongelmaa?
Kommentit (38)
Ulkoiset merkit viittaavat vahvasti anoreksiaan. Tämä on omaa päättelyäni. Ylipainoisista en ole huolissani. Terve väri kasvoilla heillä.
Jos olet hänen esimiehensä, lue oikeutesi ja toimi sen mukaan. Minä en tiedä, mitä te saatte tehdä, mutta sairaushan ei saa olla syy potkuille. Kysy, miten menee, voitko hyvin. Kerro, että työterveyden palvelut ovat käytettävissä, ennaltaehkäisevästikin.
Jos olet hänen kollegansa, shut the f*ck up. Jos työsuorituskin sujuu, se ei ole sinun asiasi juoruta pomolle tai huomautella kollegalle.
Huh...potkuja en ole antamassa, vaan rehellisesti sanottuna haluaisin hänet eturintamaan, johon hän työsuorituksen sa ja kapasiteetti saa puolesta kuuluu.
Pelkään siis asian esiinnostamisen pahentavan asiaa. Innostuuko laihduttamaan enemmän kun asia nousee fokukseen. Vai passitanko työterveyteen verukkeella että näyttää kalpealta. Todellinen huoleaihe on kyllä laihuus, eikä kalpeus ( ja jossain määrin havaittu väsymys työpaikalla).
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiset merkit viittaavat vahvasti anoreksiaan. Tämä on omaa päättelyäni. Ylipainoisista en ole huolissani. Terve väri kasvoilla heillä.
Et nyt ihan ymmärtänyt pointtiani. Halusin nähdä, häiritseekö sinua tässä nimenomaan ihmisen alipaino, vaiko yleisemmin se, että ihminen ei ole mielestäsi edustavan näköinen ammatillisesti.
Vastauksestasi voimme kuitenkin päätellä, että sinua häiritsee alipaino, mutta ylipainoisen "sairaalloisen" ihmisen kohdalla et pohtisi samalla tavalla, että tämä on liian epäedustava työhönsä. Mikä on hieman hassua.
Hassua on myös se, että et kertonut mitään henkilön käyttäytymisestä. Ainoastaan ulkonäkö ja ihonväri häiritsee sinua. Tiesithän, että alipainolle ja kalpeudelle on muitakin syitä kuin mielisairaus nimeltä anoreksia. Ja joillakin ei mitään varsinaista syytä olekaan.
En sanoisi mitään, jos en ole ystävystynyt ja läheisempi tämän työkaverin kanssa. Mitä itse ajattelisit, jos hauraan oloinen laiha ihminen, jolla voi olla anoreksia tai vaikka syöpä edustaisi jotain yritystä? En usko, että suhtautuisit negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään siis asian esiinnostamisen pahentavan asiaa. Innostuuko laihduttamaan enemmän kun asia nousee fokukseen. Vai passitanko työterveyteen verukkeella että näyttää kalpealta. Todellinen huoleaihe on kyllä laihuus, eikä kalpeus ( ja jossain määrin havaittu väsymys työpaikalla).
Minä menisin sinne terkkariin, ottaisin testit firmasi piikkiin, hieroisin terveen papereilla naamaasi ja vaihtaisin työnantajaa asap.
Mitä lihavampi itse, sitä laihemmalta hoikka ihminen tuntuu.
Minulla bmi 17, ja jatkuvasti saan kommentteja ja tunkeilevia katseita lihavemmilta hoikkuuteni vuoksi.
Colette kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiset merkit viittaavat vahvasti anoreksiaan. Tämä on omaa päättelyäni. Ylipainoisista en ole huolissani. Terve väri kasvoilla heillä.
Tämä taisikin vahvistaa kyseessä olevan läskidenialismin. Diilaa oman shittisi kanssa ensin ennen kuin keskityt muiden ulkomuotoon. Uskon siinä olevan työmaata aivan riittämiin.
Läskidenialismi???? Eli läskin kieltäminen? Eikö tässä ole paremminkin yritys rajoittaa laihuutta?
Vierailija kirjoitti:
Huh...potkuja en ole antamassa, vaan rehellisesti sanottuna haluaisin hänet eturintamaan, johon hän työsuorituksen sa ja kapasiteetti saa puolesta kuuluu.
Esimies voi aina lähettää alaisensa työterveyshuoltoon vaikka terveystarkastukseen.
Vastauksista päätellen asiaa ei pidä ottaa esille ollenkaan.
Huolestuttaa toisaalta vähän myös se, että jos ko henkilö romahtaa, niin sitten etsitään syyllisiä, että miksi kukaan ei puuttunut asiaan.
Minusta täällä on aika outoja vastauksia, ymmärrän ap:n huolen. Toisaalta puuttuminenkin on todella hankalaa, kun kyse on henkilökohtaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista päätellen asiaa ei pidä ottaa esille ollenkaan.
Huolestuttaa toisaalta vähän myös se, että jos ko henkilö romahtaa, niin sitten etsitään syyllisiä, että miksi kukaan ei puuttunut asiaan.
Asenteesi on pinnallinen ja kaksinaismoralistinen. Etkä vaikuta kovin pätevältä arvioimaan ketään. Mutta jos olet hänen esimiehensä ja oikeasti huolissasi, niin onhan sinua tässä neuvottu. Paljon parempi, että otat jaksamisen puheeksi, ja annat hänellekin puheenvuoron kertoa mahdollisesti jotain, mitä et tiedä. Sen sijaan kuin että epäilisit selän takana ja kohtelisit syyttä epäreilusti.
Jos ap on kollega, puhu esimiehelle. Jos ap on esimies, kysy neuvoa työterveyshuollosta.
Ei kerrota työntekijän ikää tai työntekijän verkostoa (asuuko kotona, yksin, käykö koulua tmv.). Ehkä hänellä tosiaan on anoreksia, ja hän on siitä hoidossa. Ei se hetkessä parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh...potkuja en ole antamassa, vaan rehellisesti sanottuna haluaisin hänet eturintamaan, johon hän työsuorituksen sa ja kapasiteetti saa puolesta kuuluu.
Esimies voi aina lähettää alaisensa työterveyshuoltoon vaikka terveystarkastukseen.
Jos on ollut työhöntulotarkastuksessa, millä perusteella muka?
Nimenomaan näin, jos kollega puhu esimiehelle. Jos alainen, puhu työterveyteen.
Ajatustasi siitä, että häntä ei voisi ulkonäön perusteella lähettää asiakasrajapintaan on todella outo. Millä muilla ulkonäköseikoilla eväisit vastaavat tehtävät? Kipsi jalassa? Punaiset hiukset? Syntymämerkki kasvoilla? Sormen puuttuminen? Ei asiantuntijan ulkonäkö vaikuta asiasisältöön ja sitähän asiakkaat on hakemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta täällä on aika outoja vastauksia, ymmärrän ap:n huolen. Toisaalta puuttuminenkin on todella hankalaa, kun kyse on henkilökohtaisesta asiasta.
En voi kyllä ymmärtää. Jos olisin Ap:lla töissä niin hän varmaan luulisi minuakin alipainoiseksi. Olen 172 pituinen nainen ja painan 63kg bmi on 21 ja rasvaprosentti yleensä siinä 27. Olen hoikka ja ihan normaalipainoinen vaikka näyttäisinkin jonkun epävarman valaan mielestä anorektikolta.
Miettisitkö vastaavaa, jos kyseessä olisi ylipainoinen henkilö, jonka posket ovat hengästymisestä punaiset ja hikiset? Ihan rehellisesti, käsi sydämellä.
Tiedätkö henkilön elämästä sen verran, että voit epäillä sairautta nimeltä anoreksia, vai onko tässä nyt vaan ulkoiset seikat kyseessä.