Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen introvertti, ja yhden ekstrovertin ystävän seura on alkanut väsyttää henkisesti
20.09.2018 |
Ihan kamala tilanne. Pidän muuten tästä ihmisestä, mutta hän saa pahimmillaan pääni melkeen räjähtämispisteeseen. Hän ei ole koskaan hiljaa, vaan kaikki hiljaiset hetket tulee täyttää puheella. Hän pitää pitkiä monologeja kertoen asioista joita hänelle on tapahtunut, ja kahdenkeskinen keskustelumme ei ole ollenkaan tasapainossa: Olen altavastaaja, ja joudun jatkuvasti "taistelemaan" puheenvuorosta. Ja tuntuu että kun sanon jotakin hän ei aidosti kuuntele vaan pyrkii vaan pääsemään taas itse puhumaan. Ja jos kysyn jotakin yksinkertaista asiaa, niin hän alkaa pitää pitkää puhetta ko.aiheesta eikä osaa vastata lyhyesti.
Olemme liian erilaisia. Ja tämä on henkisesti rankkaa. Ja tiedän, että kohta joku tulee ilkeilemään minulle että miksi en puhu enemmän. Tiedoksi, että olen kyllä aivan normaali ja minulla on paljon ystäviä joiden kanssa keskustelumme on täysin "tasapainossa" sen suhteen kuinka paljon kukin osapuoli puhuu ja miten keskustelu soljuu eteenpäin.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä.
Olemme toisaalta läheisiä. Nyt vaan tuntuu että hänen seuransa on liian rankkaa henkisesti :( Ja jos alan olla etäisempi, miten selitän hänelle syyn? Voiko todellista syytä sanoa oikeasti loukkaamatta toista? Ei...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Mulle käy jokakerta noin. Ensin ajattelen että onpa mukava ihminen kenen kanssa juttu luistaa. Sitten tajuan että se onkin vain hän kuka puhuu ja itse saan kuuntelijan/terapeutin roolin. Kun yritän alkaa ottamaan puheenvuoroa enemmän ja kertomaan omista asioistani ekstrovertti etsii paremman kuuntelijan. Hän on jo kyllästynyt vaihtelunhalussaan ja haluaa uuden terapeutin.
Sun täytyy tavata häntä muiden kanssa, jolloin monologien keskeyttäminen ei ole yksin sinun harteilla, vaan muut katkovat myös ja luovat tilaa keskustelulle. Voit myös tavata häntä niin, että teillä on jotakin tekemistä, johon voit keskittyä ja tavallaan ignoorata osan hänen puhetulvastaan. Silloin se ei uuvuta samalla tavalla, koska kyse ei ole intensiivisestä kuuntelemisesta. En suosittele rauhallisia kahvittelutreffejä tai puistokävelyitä tällaisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä.
Olemme toisaalta läheisiä. Nyt vaan tuntuu että hänen seuransa on liian rankkaa henkisesti :( Ja jos alan olla etäisempi, miten selitän hänelle syyn? Voiko todellista syytä sanoa oikeasti loukkaamatta toista? Ei...
ap
Kyllä sinä voit hänelle selittää, että persoonallisuustyyppinne on niin erilaiset, että sinua alkaa väsyttää hänen seurassaan ja sinulle tulee tunne (jos siis tulee), että joudut "taistelemaan tilasta" hänen kanssaan. Voihan hän olla oikein fiksu ihminen ja miettii käytöstään ja osaa säätää sitä sinun kanssaan ollessaan, antaa sinulle enemmän tilaa ja sinä voit puolestasi ymmärtää että hänen tapansa on hänen tapansa, se johtuu hänen persoonastaan kuten sinun tapaisi sinun persoonastasi.
Mulle tulee puheripuli sosiaalisissa tilanteissa, jossa jännitän. :(
Usein tajuan sen itsekin, ja koitan pitää keskustelun avoinna tälle toiselle osapuolelle.
T. Introvertti: lapsena todella ujo ja hiljainen, nykyään melkeinpä päinvastoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja saattaa hyvinkin puhua minusta. Joka tapauksessa kuvaus vastaa hyvin minua.
Olin pitkälle aikuisikään autuaan tietämätön että puhelias ihminen saattaa tahtomattaan väsyttää monia ihmisiä, ja että olen varsinkin itse sellainen.
Oivallus on ollut itsetutkiskelun tulosta. Joku ystävä vihjasi myös joskus että olen vähän liian intensiivinen ihmisenä (hänen kestää) - todennäköisesti yksi asia mitä tarkoitti oli juuri puheliaisuus.
Minulla on taipumus innostua ja alkaa luennoida jostain aiheesta. Todellakin juuri niin että en ikään kuin siinä hetkessä pysähdy tiivistämään juttua, vaan kerron sen aasta ööhön.
Tuo on vaikea juttu että miten sanoa jostain ominaispiirteestä toista loukkaamatta. Ihan ekana täytyy muistaa, että kaikilla saattaa olla vuorovaikutuksessa toista häiritseviä piirteitä. Joku on kovin hiljainen. Jostain ei saa oikein mitään irti so. hän ei jotenkin anna itsestään keskusteluun mitään. Jutut voivat olla tylsiä. Yksi kaverini käyttää hirveästi aikaa usein jonkin aivan arkipäiväisen jutun ääneen pohtimiseen, kuten tulisiko joku tietty lapsen kaveri kutsua syntymäpäiväjuhliin vai ei.
Hyvä olisi jos ihmiset sietäisivät toistensa ominaispiirteitä sikäli kun aikovat tai joutuvat olemaan tekemisissä. Jos kovasti puhetulva vaikkapa häiritsee eikä saa suunvuoroa, itse ainakin arvostaisin sitä että sanotaan melko suoraan, että hei, en saa ollenkaan suunvuoroa kun puhut niin vuolaasti. Voihan siihen vetää vähän huumoria mukaan, niin se keventää tilannetta.
Ei voi tehdä muuta kuin ottaa etäisyyttä, jos toinen koko ajan henkisesti dominoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse haluaisi kuulla toisen sanovan minun olevan ihmisenä hänelle jotenkin vääränlainen. Mieluummin haluaisin ihmisuhteen päättyvän niin, että voisin ajatella toisella olevan jotain sellaisia ongelmia, ettei hän ystäväni pysty olemaan.
Ääriekstrovertit on henkisiä vampyyreja. Vaativat kuuntelemaan, lohduttamaan, auttamaan joka käänteessä. Ovat erittäin riippuvaisia muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä.
Olemme toisaalta läheisiä. Nyt vaan tuntuu että hänen seuransa on liian rankkaa henkisesti :( Ja jos alan olla etäisempi, miten selitän hänelle syyn? Voiko todellista syytä sanoa oikeasti loukkaamatta toista? Ei...
ap
a: Joko kerrot tuosta ystävällesi niinkuin meillekkin.
b: Otat häneen vain kylmästi etäisyyttä jos kuitenkin haluat pitää yhteyttä häneen.
Noh, mulla on tilanne toiste päin. On tosi raskasta olla ihmisen kanssa joka ei koskaan puhu MITÄÄN. Paitsi ehkä työjuttuja. Ja joka päivä pitäisi muka kuitenkin käydä yhdessä lounaalla. Hohhoijaa ollaanko hiljaa, puhutaanko pahaa kolleegoista vai otanko velvollisuudeksi molempien viihdyttämisen. Uuvuttavaa indeed..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse haluaisi kuulla toisen sanovan minun olevan ihmisenä hänelle jotenkin vääränlainen. Mieluummin haluaisin ihmisuhteen päättyvän niin, että voisin ajatella toisella olevan jotain sellaisia ongelmia, ettei hän ystäväni pysty olemaan.
Sama! Kerran mies päätti suhteen toteamalla minun olevan hänelle liian hullu. En enää koskaan halua uutta tuollaista kokemusta.
Tiedän yhden tuollaisen, joka porukassakin puhua pulputtaa jatkuvasti, ja jos joku toinen yrittää saada puheenvuoron niin joko katsoo murhaavasti tai ohittaa mielipiteen jatkamalla omaa juttuaan. Kauheaa seuraa, onneksi ei olla läheisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit hyvin sanoa että ootte niin erilaisia että ystävyydelle ei ole edellytyksiä.
Alue: Aihe vapaa
Eihän sinun ole pakko olla hänen kanssaan tekemisissä.