Mies joka kulkee omia polkujaan – voiko koskaan "kesyttää"?
Elämä kettuilee kunnolla.. olen ollut sinkkuna suht pitkään, kun ei ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa miestä kohdalle. Olen antanut useita pakkeja hyville miehille, kun ei vain ole sitä kemiaa löytynyt suhteeseen asti. Enkä ole itsekään oikein ollut valmis parisuhteeseen.
No nyt sitten.. olen aivan korviani myöten ihastunut mieheen, jonka kanssa on sekä kemia että sielunkumppanuus. MUTTA. Samalla tieto siitä, että en ikinä ole kohdannut ketään samanlaista ihmistä, jolle tärkein arvo elämässä on vapaus (kaiken suhteen). Kun tapasimme, emme kumpikaan olleet hakemassa parisuhdetta, ja se keskustelu käytiin.. Olemme kuitenkin tutustuneet nyt paremmin siltä pohjalta.. otin riskin, koska hän on pitkästä aikaa mies, joka ihmisenä kiinnostaa ja kemia on käsittämätön..
Mutta VIRHE: poltin näppini ja menin ihastumaan. Ja pahasti, helvetin helvetti.. En tajua, miten näin voi edes käydä, koska en halua parisuhdetta? Tiedän tästä miehestä, että hän ei ainakaan toistaiseksi lähtisi kenenkään kanssa suhteeseen. Kukaan ei pysty häntä "kesyttämään", mihin on useita syitä.. Vai pystyykö?
Mitä teen? Tein jo kertaalleen mielessäni sen päätöksen, että feidaan hänet elämästäni kokonaan. Miten voisin pitää ystävänä/sielunkumppanina ilman suhdetta, jos itse olen jo nyt ihastunut? En voi ottaa riskiä, että kohta rakastun: ihmiseen, jonka kanssa olen käynyt sen keskustelun, että kumpikaan ei halua sitoutua. Siihen on muitakin esteitä, välimatkaa ym..
Toisaalta ihan hirveä ajatus, että nyt "heittäisin pois" kokonaan tämän ihmisen elämästäni. Seilaan nyt näiden vaihtoehtojen välillä..
Onko mitään neuvoa/kokemusta aiheeseen? Voiko tuollaista yksinäistä ratsastajaa edes saada koukkuun.. Ja miten? Vai pistänkö pisteen kaikelle yhteydenpidolle ja heitän samalla menemään sen mahdollisuuden, että tästä kasvaa jotain hissukseen?
Hän ei ole tässä tehnyt mitään väärää eikä lupaillut mitään mikä tekisi tyypistä "kusipään", koska samalla linjalla tähän lähdettiin.. Itse ehkä vielä voimakkaammin annoin sen viestin, että minulta ei voi odottaa mitään sitoutumista. Enkä voi nyt näitä tuntemuksiani paljastaa, ainakaan vielä.. mutta en tiedä, haluanko edes mennä tuonne "vielä" asti, koska ei ne tästä todennäköisesti ainakaan laannu, jos yhteydenpitoa jatketaan..
Kommentit (23)
Kannattaa unohtaa mies. Sinä vain haikailisit miehen perään ja odottaisit yhteistä aikaa, jota saat silloin, kun miehellä ei ole tärkeämpää tekemistä. Miehen menot ja vapaus on aina ykkössijalla hänen elämässään, sinä olet vain pahanpäivänvara. Säästyt isommilta murheilta, kun lopetat suhteen tuohon. Olen pahoillani.
Kokemusta on tismalleen samanlaisesta tapauksesta. Näpit paloi. Lopetin kaiken yhteydenpidon ja blokkasin, etten voi kovassakaan kiusauksessa ottaa yhteyttä.
Ei hän kesyynny. Nuole haavasi, ja ala arvostamaan kunnon miehiä. Nyt voin sanoa olevani onnellisessa parisuhteessa kunnon miehen kanssa.
Kyllähän se ihmisen olisi hyvä katkaista mahdottoman haikaileminen, mutta kun se aivoKEMIA on niin voimakasta, lähes huumetrippiin verrattava tajunnantilan muutos.
Itse olen mies, ja hukkasin nuoremapa elämästäni henkisesti yli vuoden haikailemalla erästä opiskelukaverinaista, joka puolestaan itse piti näistä stereotyyppisistä "pahoista pojista", parransänkisistä ja leveähartiaisista Tosimiehistä. Sitten kaikeksi huipuksi juutuin naisen kaveritasolle roikkumaan (paha virhe). Onneksi tuo nainen lähti lopulta oppilaitoksesta ja minäkin pääsin järkiini.
Mutta se tunteen ja henkisen riippuvuuden voimakkuus, ei helvetti mitä itsekidutusta.
Nyt minulla on älykäs ja koulujakäynyt kiva vaimo, ja ihmettelen miten tuolloin yritin uskotella itselleni, että olisin muka pystynyt jakamaan elämäni tuo (anteeksi vaan) nuoruuteni bimbon kanssa.
Miksi sä haluat muuttaa sen ja 'kesyttää', jos kerran ihastuit siihen tuollaisena kuin se on? Anna sen olla oma itsensä, ja elä vapaana sen rinnalla.
Mä sanoisi että jatka samaan malliin ja katso miten homma etenee. Älä stressaa. Tulee jos on tullakseen
Sitten kun rakastaa riittävästi, unohtuu se minä ja haluaa että toinen on onnellinen.
Alkuun ihan sama tarina, 22v myöhemmin me ollaan parhaat ystävät. Minä olen suhteessa, hänellä oli lyhyt avoliitto. Joskus kysyin kaduttaako ja hän sanoi että yrittää olla ajattelematta sitä niin 😁
Kemia on vieläkin. Mutta minä kunnioitan parisuhdettani/miestäni ja hän kunnioittaa minua/valintojani, enkä minä halua hänelle enempää kaduttavia juttuja, niin pöksyt pysyy jalassa.
Sulla on kemiaa, mutta miehellä ei välttämättä ole kuin seksiin. Oletko miettinyt sitä? Olette sopineet kevyestä suhteesta, mutta et pysty pitämään sitä, joten näpeille saaminen on aika todennäköistä. Hänellä voi olla muitakin suhteita jne. mikä alkaa sitten häiritä.
Kuu taivaalta kirjoitti:
Elämä kettuilee kunnolla.. olen ollut sinkkuna suht pitkään, kun ei ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa miestä kohdalle...
Niin, kyllähän se elämä kettuilee, hommaa sinäkin semmonen Hopeakettu niin et huomaa enään elon kettuilua :)
Juu mut vähän toivottomalta tuntuu tilanteesi. Kantsii sen mieleitietyn kanssa yritellä mahdollisimman paljon puhua asiasta. Jos toinen haluaa vapaana liihoitella niin kovin on iso vaara siitä että hetken pienen vain liihoittelija malttaa vetää henkeä, läheteäkseen taas.
Syitähän saattaa olla vaikka mitä vapaudenkaipuuseen, kenties jokin lapsuuden tapahtuma, aiemmat negatiiviset kokemukset naisista, tunne että jää jostain paitsi jos vakiintuu jne...
Yks miina johon saatat askeltaa on se että saatkin siitä könsikkäästä ihan oman terapiapotilaan, joudut sitten tavallaan ehjäämään toista. Polyjutut myöskin saattavat tulla tutuiksi kun kumppani sanoo ettei voi elää vain yhden naisen kanssa.
Kantsii kuitenkin säilyttää semmonen positiivinen asenne eikä etukäteen kumota omia toiveita, ehkäpä kyseessä on vaan hyvä yksilö jota kukaan nainen ei ole saanut pokattua :)
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
TAAS SINÄ. Täällä vatvominenhan sen asian ratkaisee.
No, se ei halua olla yhden naisen kanssa ja sillä sipuli. Voit olla siis yksi hänen petikumppaneista, hänen ystävänsä tai lopettaa yhteydenpidon.
nössömies kirjoitti:
Kyllähän se ihmisen olisi hyvä katkaista mahdottoman haikaileminen, mutta kun se aivoKEMIA on niin voimakasta, lähes huumetrippiin verrattava tajunnantilan muutos.
Itse olen mies, ja hukkasin nuoremapa elämästäni henkisesti yli vuoden haikailemalla erästä opiskelukaverinaista, joka puolestaan itse piti näistä stereotyyppisistä "pahoista pojista", parransänkisistä ja leveähartiaisista Tosimiehistä. Sitten kaikeksi huipuksi juutuin naisen kaveritasolle roikkumaan (paha virhe). Onneksi tuo nainen lähti lopulta oppilaitoksesta ja minäkin pääsin järkiini.
Mutta se tunteen ja henkisen riippuvuuden voimakkuus, ei helvetti mitä itsekidutusta.
Nyt minulla on älykäs ja koulujakäynyt kiva vaimo, ja ihmettelen miten tuolloin yritin uskotella itselleni, että olisin muka pystynyt jakamaan elämäni tuo (anteeksi vaan) nuoruuteni bimbon kanssa.
Naisen tekee bimboksi se, ettei hän diggaile kaltaisiasi epämiehekkäitä nössäjä? Kiva, että olet löytänyt kivan vaimon.
Onko tyypin nimi kenties juuso? Jos on niin juokse ja lujaa
Vierailija kirjoitti:
nössömies kirjoitti:
Kyllähän se ihmisen olisi hyvä katkaista mahdottoman haikaileminen, mutta kun se aivoKEMIA on niin voimakasta, lähes huumetrippiin verrattava tajunnantilan muutos.
Itse olen mies, ja hukkasin nuoremapa elämästäni henkisesti yli vuoden haikailemalla erästä opiskelukaverinaista, joka puolestaan itse piti näistä stereotyyppisistä "pahoista pojista", parransänkisistä ja leveähartiaisista Tosimiehistä. Sitten kaikeksi huipuksi juutuin naisen kaveritasolle roikkumaan (paha virhe). Onneksi tuo nainen lähti lopulta oppilaitoksesta ja minäkin pääsin järkiini.
Mutta se tunteen ja henkisen riippuvuuden voimakkuus, ei helvetti mitä itsekidutusta.
Nyt minulla on älykäs ja koulujakäynyt kiva vaimo, ja ihmettelen miten tuolloin yritin uskotella itselleni, että olisin muka pystynyt jakamaan elämäni tuo (anteeksi vaan) nuoruuteni bimbon kanssa.
Naisen tekee bimboksi se, ettei hän diggaile kaltaisiasi epämiehekkäitä nössäjä? Kiva, että olet löytänyt kivan vaimon.
Ei vaan se, että kyseessä oli melko stereotyypinen, ei kovin sivistynyt WT-leidi, jonka kanssa oli täysin erilaiset luonteet ja kiinnostuksen kohteet. Mutta yritin siltä ihastuksissani vakuutella, että "tämä se on", vaikka tiedostin ristiriidan. tuolloinkin. Lähinnä halusin korostaa myrkyllisen aivokemiallisen tunneriippuvuuden voimakkuutta. Lähinnä harmittaa ajan hukkaaminen haihatteluun, mutta onhan tuosta jo aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on tismalleen samanlaisesta tapauksesta. Näpit paloi. Lopetin kaiken yhteydenpidon ja blokkasin, etten voi kovassakaan kiusauksessa ottaa yhteyttä.
Ei hän kesyynny. Nuole haavasi, ja ala arvostamaan kunnon miehiä. Nyt voin sanoa olevani onnellisessa parisuhteessa kunnon miehen kanssa.
Ai että se on kunnon mies sen takia kun on sun kanssa ja muut ei voi olla kunnon miehiä, hoh.
Minä olen tuollainen mies. Kesytyskin kai mahdollista, mutta eriytäin epätodennäköistä. Kevytsuhteen kautta, en keksi muuta. Jos kaikki toimii ja natsaa, niin mikä ettei, mutta sellaisia ominaisuuksia ihmisellä ei ole, että lähtisin heti vakavampaan suhteeseen.
Hankkiudu raskaaksi sillähän sen saa sidottua eikö tää oo naisten käyttämä kikka kolmonen?
Hankkiudu eroon, aivan sairaan rasittavan ja lapsellisen oloinen mieslapsi. Ei sovellu kumppaniksi ilman terapiaa.
Kyseessä on siis sellainen paljon puhuttu MGTOW-mies?
Jään odottamaan mielenkiinnolla ketjun kehitystä.
"Kemia" mainittu!