Mies joka kulkee omia polkujaan – voiko koskaan "kesyttää"?

Mikä saa sinut ajattelemaan, että ansaitset tuollaisen parisuhteen? Etkö arvosta itseäsi? Mene itse terapiaan, niin löydät itsesi.

Jos hän ei halua sitoutua, niin kukaan ei saa häntä tekemään sitä.

Mulla on sellainen ex kova naistenmies ja olen ihmeissäni, että hän halusi alkaa olla kanssani. Tiedostan etten ikinä olisi voinut saada häntä suhteeseen jotenkin itse asiaan vaikuttamalla. Se tuntuu aika pelottavalta ajatukselta, että toinen totaalisesti tekee, mitä tahtoo.

Meillä se meni niin, että sanoin hänelle ekalla tapaamisella, etten halua oikeaa suhdetta vaan pelkkää seksiä. Sitten en antanutkaan (koska mulla meni pupu pöksyyn oikeasti) kolmeen kuukauteen. Sitten kun jo seurusteltiin, pyysin häntä olemaan vähemmän yhteydessä, kun mua ahdisti liika läheisyys. Sitten petin häntä. Sitten yritin jättää hänet. Sitten kosin häntä sanomalla, että naimisiin tai ero. Melkein tuli ero, mutta nyt ollaan oltu jo useita vuosia yhdessä ja onnellisia. Välillä ihastun muihin, mutta olen päässyt toistaiseksi niistä tunteista yli.

Eli kai tuollainen mies sitten kiinnostuu vasta, kun on todella paljon haastetta, oikeasti vaikeasti saatava nainen, eikä sellainen, joka vaan esittää vaikeasti saatavaa.

Kuu taivaalta kirjoitti:

Elämä kettuilee kunnolla.. olen ollut sinkkuna suht pitkään, kun ei ole tullut tarpeeksi kiinnostavaa miestä kohdalle. Olen antanut useita pakkeja hyville miehille, kun ei vain ole sitä kemiaa löytynyt suhteeseen asti. Enkä ole itsekään oikein ollut valmis parisuhteeseen.

No nyt sitten.. olen aivan korviani myöten ihastunut mieheen, jonka kanssa on sekä kemia että sielunkumppanuus. MUTTA. Samalla tieto siitä, että en ikinä ole kohdannut ketään samanlaista ihmistä, jolle tärkein arvo elämässä on vapaus (kaiken suhteen). Kun tapasimme, emme kumpikaan olleet hakemassa parisuhdetta, ja se keskustelu käytiin.. Olemme kuitenkin tutustuneet nyt paremmin siltä pohjalta.. otin riskin, koska hän on pitkästä aikaa mies, joka ihmisenä kiinnostaa ja kemia on käsittämätön..

Mutta VIRHE: poltin näppini ja menin ihastumaan. Ja pahasti, helvetin helvetti.. En tajua, miten näin voi edes käydä, koska en halua parisuhdetta? Tiedän tästä miehestä, että hän ei ainakaan toistaiseksi lähtisi kenenkään kanssa suhteeseen. Kukaan ei pysty häntä "kesyttämään", mihin on useita syitä.. Vai pystyykö?

Mitä teen? Tein jo kertaalleen mielessäni sen päätöksen, että feidaan hänet elämästäni kokonaan. Miten voisin pitää ystävänä/sielunkumppanina ilman suhdetta, jos itse olen jo nyt ihastunut? En voi ottaa riskiä, että kohta rakastun: ihmiseen, jonka kanssa olen käynyt sen keskustelun, että kumpikaan ei halua sitoutua. Siihen on muitakin esteitä, välimatkaa ym..

Toisaalta ihan hirveä ajatus, että nyt "heittäisin pois" kokonaan tämän ihmisen elämästäni. Seilaan nyt näiden vaihtoehtojen välillä..

Onko mitään neuvoa/kokemusta aiheeseen? Voiko tuollaista yksinäistä ratsastajaa edes saada koukkuun.. Ja miten? Vai pistänkö pisteen kaikelle yhteydenpidolle ja heitän samalla menemään sen mahdollisuuden, että tästä kasvaa jotain hissukseen?

Hän ei ole tässä tehnyt mitään väärää eikä lupaillut mitään mikä tekisi tyypistä "kusipään", koska samalla linjalla tähän lähdettiin.. Itse ehkä vielä voimakkaammin annoin sen viestin, että minulta ei voi odottaa mitään sitoutumista. Enkä voi nyt näitä tuntemuksiani paljastaa, ainakaan vielä.. mutta en tiedä, haluanko edes mennä tuonne "vielä" asti, koska ei ne tästä todennäköisesti ainakaan laannu, jos yhteydenpitoa jatketaan..

Sen kesytti jo. Toinen mies.